LeKi jäi mailasodassa kakkoseksi

Lempäälän Kisan kotikaukalossa osaavat tänä päivänä vastustajat pelata taktisesti viisaammin kuin kotitiimi. Tällä ja parilla edelliselläkin kaudella Hakkarin kapaessa kaukalossa ovat juhlineet liian usein vieraat, kuten kävi perjantaina tammikuun viimeisenäkin päivänä, kun Jokipojat nappasi täydet pisteet lukemin 1 – 3 (1-0,0-2,0-1).
Pelin ratkaisuja oli kaksi: ensinnäkin Jokipoikien loistava Mikael Ruohomaa ketjuineen oli taas liian hyvä lempääläisille ja toiseksi Jokipoikien aivan sääntöjen viimeisillä harmailla alueilla liikkunut mailahäirintä tai pikemminkin huitominen katkaisi Kisan hyökkäyspelin hampaat täydellsiesti. Tietojen mukaan ainakin yhdeltä lekiläiseltä katkesi ihan fyysisestikin hampaita mailasodassa.
– Yritimme olla huolellisia ja siinä onnistuimmekin, kiitti Jokipoikien valmentaja Mikko Haapakoski omiaan.
– Yksi tehty maali ei riitä, hyökkäyspelaamisemme ei ollut riittävän korkealla tasolla. Laukausmäärää ja niiden laatua on pakko saada paremmaksi jatkossa, tiivisti puolestaan Kisan päävalkku Jarkko Glad hänen komppaniansa pahimmat tämän kertaiset puutteet.
Kisan kokoonpanosta puuttui ikävä kyllä edellisen pelin ratkaisija Arttu Ilomäki, joka palveli emoseuraansa Tapparaa. Tomi Wilenius jatkaa pelejään Italiassa suunnitellun Lempäälän loppukauden kestävän diilin asemesta. Maalissa jatkoi Tapparasta Andy Chiodo, pelaajistossa Toni Kallela ja Atte Mäkinen. Loukkaantuneista Aki Juusela ja Jarkko Pyymäki tekivät come backit askiin.
Mielenkiintoinen lisuke rosteriin oli Lukon kapteeni Otto Honkaheimo, joka tuli hakemaan viikonlopusta pelituntumaa pitkän loukkaantumisensa jälkeen Kisan nutusta.
Avauserässä mentiin joensuulaisten määrätessä tahdin ja temmon. Kisa sätki mukana ihan ookoo, mutta varsinkin Mikael Ruohomaa vitjoineen (laiturit Janne Niva ja Sami Blomqvist) työllisti Andy Chiodoa. Pelin luonne sai vinkeän makunsa, kun päätuomareista Kristian Vikman puhalsi heti pelin alussa Juha Suomaalle täysin olemattoman estämisjäähyn. Paikalla ollut yleisö odotti tiukkaa tuomarilinjaa tämän vihellyksen perusteella, mutta kittiä kanssa: ottelusta tuli ehkäpä pahin sohimiskisa ja mailahäirintäpeli kuin kertaakaan tällä kaudlela. Linjattomuus huipentui toisen erän alussa, jolloin kaksi lempääläispelaajaa kasvoihin tullutta korkeaa mailaa jäi huomaamatta kaikilta tuomareilta eli kaksi tapausta kertaa kahdeksan silmää on yhtä kuin 16 näkemätöntä silmää!
– Kaksi selkeää korkeaa mailaa jäi näkemättä. Hampaitakin meni toisessa huitaisussa, mutta se oli linja tänään, tuhahti Gladkin.
Tuomareiden arvostelu tappiopelin jälkeen kuulostaa aina selittelyltä, joten todetaan kaksi faktaa: 1) Kisa ei tuomarilinjaan tänään hävinnyt ja 2) Päätuomariparilla Vikman ja Jaakko Salo on melkoinen matka edessään kohti SM-liigan tasoa, mikäli he edes sinne saakka tavoittelevatkaan.
Avauseräsä iskettiin kuitenkin maali ja siitä iso sulka Petteri Frimanin hattuun, joka teki loistavan liikkeen omalla alueella ja antoi mahtavan avauksen Antti Hildenille, joka jatkoi Toni Kallelan nokikkain Jokipoikien Daniel Spencen kanssa. Kuvio tuotti hienon 1 – 0-johdon.
Kisa puolusti johtoaan ja toisen erän alussa oli parikin paikkaa sitä lisätä, mutta sitten tuli u-tuuria oikein isän kädestä. Heikki Puustinen pääsi nousmeaan, laukoi hätäisesti Kisan siniseltä. Kiekko otti kimmokkeen Frimanista ja meni ohi hölmistyneen Chiodon. Ja, kuten niin usein Kisan tämän kauden peleissä, seurasi toinen takaisku pian perään. Blomqvist ja Niva myllersivät laidassa tehokkaasti ja Mikael Ruohomaa oli hiipinyt toiselle laidalle, jonne passi tuli. Pistepörssin ykkönen latasi upeasti: 2 – 1 Jokipojille.
Kisalla oli sauma tasoitukseen heti seuraavassa vaihdossa, mutta jo manattu viimeistelyn terävyys ei nyt ollut riittävällä tasolla.
Päätöserän kiri tyssäsi heti, kun Chiodo sai pikkukakkosen pelin viivyttämisestä. Se kestettiin vaivoin, mutta jäähyn perään pääsi Jokipoikien yksi monesta latvialaisesta eli Elvijs Biezais puolittain läpi. Kisalaispakki häiritsi ja ”totta kai” tuomarilla oli kädet ristissä pään päällä: rankkari.
Biezais eteni etanan lailla ja sai kuin saikin luritettua lätkän Chiodon suokkareiden välistä maaliin.
Kahden maalin takaa-ajossa ei Kisalle oikein kummoisiakaan tasoitussaumoja tarjottu. Loppuhetkillä oli ylivoimaa, joita päätuomarit tarjoilivat auliisti. Esimerkiksi Esa Lehikoinen esitti hienon, puhtaan ja kovan avojään taklauksen, josta tuli tuomioksi hupasasti polvitaklaus.
Ylivoima pyöri ja jokunen vetokin tuli, mutta todellisia saumoja hyvän ja tarkan veskarin Spencen ohittamiseen ei tarjoutunut.
Pisteet olisivat oleet arvossaan, mutta päätä ei auta tunkea lumihankeen. Lauantaina helmikuun avauksessa odottaa kova, tärkeä ja arvaamaton peli Savonlinnassa SaPKoa vastaan. Eroa joukkueilla on nyt kolme pojoa, joten jokainen osaa ajatella, millaiset panokset peli tarjoaa. Kisa on siis karsintaviivan yläpuolella, SaPko alapuolella.
Kisa pelasi kovan koitoksen perjantaina, ajelee Savonlinnaan, missä vartoo levännyt kotitiimi – reilua?
Mutta peliohjelma on laadittu ja sillä mennään. Reissuaminen kuuluu lajiin.
– Ei tätä tappiota ole aikaa harmitella, huomenna odottaa iso peli, luki Jarkko Gladkin voimassaolevan lain pöytään.
Jokipoikia vastaan Kisan parhaimmisto löytyi pakistosta akselilta Friman, Juha Tarkkanen ja Otto Honkaheimo. Hyökkääjistä Mika Niemi ja Sami Laakso raatoivat, Olli Henriksson väläytteli, Toni Kallela oli vauhdikas.