Ei potkinut onni eikä riittänyt tarkkuus

Lempäälän Kisan hiekka tiimalasissa valuu kiivasta kyytiä loppuun jääkiekon Mestiksessä. Hiekanmuruset tarkoittavat runkosarjanotteluita, joiden avulla Kisan tulisi nostaa itsensä vähintään sijalle 10 eli pois karsintapeleistä. Kova yritys oli pistelisäykseen kotipelissä HCK:ta vastaan, mutta taito, kärsivällisyys ja onnikaan eivät olleet mukana matkassa. Vastustajasakki Keravalta nappasi pisteet matkaansa lukemin 3 – 5 (2-2,0-2,1.1).
– Tämä peli ratkesi erikoistilanteisiin, alleviivasi Kisan valmentaja jarkko Glad ottelun ratkaisun aivan oikeaan osuen.
– Näilläkin virheillä saimme kolme pistettä mukaan, siitä on oltava tyytyväinen, kommentoi puolestaan omiensa esitykseen pienessä kakalossa hiukan pettynyt HCK-luotsi Mikael Kotkaniemi.
Kun hännnän rajussa kuolemantaistelussa SaPKo otti Vantaalta pisteen, nykäisi se pienen hajuraon Kisaan. Peliitat on samaisen pisteen verran takana, KooKoo-tappio ei heille tuottanut lisäpinnoja.
Pelin ratkaisuksi jäällä tulivat erikoistilanteiden lisäksi HCK:n selvästi parempi luistelutempo. Myös maalivahtipelissä vastustaja oli tällä kertaa parempi.
Ottelu alkoi kisalaisittain loistavasti. Jokainen kentällinen vei ja suorastaan jyräsi pelin vastustajan päähän, jossa maalivahti Aleksis Ahlqvist joutui urakkamiehen lailla töihin. Nelosvitjan rynnistämistä ei Ahlqvistkaan kestänyt, vaan Sami Laakson ja Henri Tammisen esityöstä sairastuvalta palannut Matias Simontaival ujutti 1 – 0.
Mannaa satoi pian perään, kun ylivoimalla Markus Korkiakoski laittoi keppinsä Juha Tarkkasen vedon väliin: 2 – 0.
Sitten seurasi yksi pelin kulminaatiohetki. HCK hommasi siirtorajan loppuhetkillä pakastekaapin kokoisen slovakkipakin Jozef Sladokin joukkueeseensa. Tappelijan maineessa olevaa pelaajaa HCK-manageri Enska Mäntylä mainosti rehvakkaasti kovaksi pelimieheksi, joka on hankittu nimenomaan tuomaan HCK:lle pelillistä voimaa, eikä suinkaan ”poliisin” rooliin.
Lähes luistelutaidoton slovakki esiintyi Lempäälässä vain kerran. Rujo kisalaispelaajan päähän kohdistunut ryntäys tuotti aivan oikean tuomion: 5+20 minuuttia ja slovakki lähti aikaiselle pesulle.
Kisa sai ison ylivoiman ja kansa odotti jo tässä vaiheessa niittiä pelille: sa saatiinkin. Ensiksi ylivoimaa pelattiin hyperlöysästi ja Toni Niemi joutui koukkaamaan pikkukakkosen. Sen aikana vikkelät keravalaiset laittoivat hösseliksi.
Ensiksi Tero Konttinen kiersi Kisan Otto Rädyn selvässä mies vastaan mies-tilanteessa kuin pujotelukepin ja kikkasi kavennusmaalin. Vähän yli minuutti tästä ja myllymatin jälkeen samainen Konttinen vapautti Mestiksen ehkäpä top 3:seen kuuluvan Roope Rannan takatolpalta: 2 – 2. Kun Kisa ei lopusta ylivoimasta saanut hyvistä paikoista huolimatta maalia, oli slovakki-Sladokin vitonen näin jälkeenpäin ajatellen todellisen jääkiekkoneron tekemä temppu.
– 4 – 4-tilanteessa kaveri tuli helposti rinnalle taitavien kavereittensa ansiosta, harmitteli Gladkin etsikkoajan täydellistä tyrimistä.
Kisa jatkoi hyvää taistelua, loi paikkoja useitakin. Toisessa erässä useampi tilanne syntyi paraatipaikalle, mutta selvistä vetopaikoista haettiin vielä syöttöä takatolpalle.
Oma alivoima oli Kisalla huonoa. Neliön keskellä oli kaksi kertaa tilaa ja kaksi kertaa heilui häkki, ensiksi toisessa erässä ja sinetiksi vielä päätöserän lopulla. Kun Jarno Laitinen hörppäsi Paavo Ylipainon suoran maskittoman vedon toisessa erässä, oli päätöserään kirittävää kaksi maalia.
Hyvin Kisan kiri alkoi. Jaakko Pellisellä ja kumppaneilla olivat paikat, mutta Ahlqvist oli jämerä, eikä maalin edestä päästy hakkaamaan kiekkoja sisään. Kova oli yritys, välillä suorastaan eläimellinen tyyliin Juha Suomaa ja Sami Laakso.
Jaakko Pellisen loistava aloitusvoitto ja Mika Niemen kanuuna toi Kisan vielä maalin päähän. 3 – 4-tilanteessa Kisan paras pakki, KooVeesta siirtorajan lopussa kalastettu, Juho Saarinen kilautti tolppaa. Maalirauta soi päätöserässä vielä Markus Korkiakoskenkin toimesta, joten ihan eivät Olympoksen onnenjumalat hymyilleet Lempäälän leijonille.
Peli ratkesi lopullisesti, kun Matias Simontaipaleen tulkittiin kolhineen Ahlqvistia ja hän sai siitä pikkukakkosen. Ylivoima oli joko niin hyvää tai alivoima huonoa, mutta neliön keskellä oli taas tila, josta HCK-peluri sai ladata rauhassa kudin, joka meni Laitisen kainalosta sisään.
– Hyvä työmoraali jatkui, mutta nyt se ei riittänyt, kiitti Glad joukkuettaan. Aiheellinen kiitos, peli ei ollut läheskään tämän kauden kotipelien huonommassa puoliskossa. Nyt olisi tarvittu tarkkuutta maalipaikoissa ja Laitiselta Hokki-pelin tapaista unelmapeliä, jotta piste tai useampia olisi saatu.
Pelit jatkuvat pienen tauon jälkeen ensi keskiviikkona, kun LeKi menee vastavierailulle Keravalle. Vaikea paikka on sieltä pinnoja kairata, mutta siihen on luotettava ja uskottava. Neljästä pelistä kaksi-kolme voittoa on otettava, jottei matkailu Rovaniemelle, Seinäjoelle tai jonnekin muualle Suomi-sarjasakkien vieraaksi koidu maaliskuun hobbyksi.