”Selvitysmiehen esitys on paras mahdollinen”

 

Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Juha Kuisma on seutuselvityksen ohjausryhmän jäsen. Artikkelissaan hän kertoo, miten selvitys on edennyt ja mitä on tulossa.

Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Juha Kuisma on seutuselvityksen ohjausryhmän jäsen. Artikkelissaan hän kertoo, miten selvitys on edennyt ja mitä on tulossa.

Julkisuudessa, muun muassa Lempäälän-Vesilahden Sanomissa, on eri näkökulmista otettu kantaa selvitysmies Rauno Saaren  ehdotuksiin, joista seudun kunnat päättävät 14. huhtikuuta samanaikaisesti pidettävissä valtuustojen kokouksissa. Kun jotkut esitetyt tiedot ovat epätarkkoja tai suorastaan vääriä, on syytä  kertoa asiasta se näkemys, joka Lempäälää edustaneelle ohjausryhmän jäsenelle on asiasta  muodostunut.

Tärkein oikaistava väite on se, että seutukaupunki olisi sama vaihtoehto kuin niin sanottu eurooppalaisen kaupungin malli. Näin ei ole. Olennainen ja ratkaiseva ero on siinä, että seutukaupunki-malliksi kuvattu yhteistyörakenne perustuu kuntien itsenäisyyteen. Samasta syystä se edellyttää myös kuntalain muutosta.

Tampereen seudun kunnat arvioivat lähes kaksi vuotta sitten, että kuntien omaehtoinen selvitys on parempi vaihtoehto kuin Helsingistä asetettu niin sanottu erityinen kuntajakoselvitys, joka selvittäisi asioita ja kokoaisi tietoa ainoastaan kuntaliitoksen näkökulmasta. Omaehtoinen selvitys sisälsi  kuntien erilaisten yhteistyövaihtoehtojen selvittämisen. Monien vaihtoehtojen selvittäminen ja vertailu oli siis kuntien tahto.

Eurooppalaisen kaupungin vaihtoehto tuli vertailuun kehyskuntien toimesta. Se mahdollisti väljän ja vertailevan lähestymistavan, mutta oli riittävän kunnianhimoinen mm. valtiovarainministeriön kuntaosaston suunnalla. Kaikista malleista se herätti seminaareissa ja työpajoissa eniten mielenkiintoa ja avasi uusia mahdollisuuksia. Sitä pohdittiin senkin takia, että metropolimalli on hallituksen ilmoituksella rajattu vain pääkaupunkiseudulle.

Rauno Saari toimi selvitysmiehenä harkiten ja itsenäisesti, kuunteli kaikkia osallisia ja lunasti  mukana olleiden kuntien edustajien kunnioituksen. Hän on varmasti ollut paras henkilö tehtävässä, joka oli erittäin vaikea.

Seutukaupunki –nimellä luonnosteltu yhteistyörakenne oli Rauno Saaren johtopäätös kun loppusyksystä tuli selväksi, ettei eurooppalainen kaupunki –vaihtoehto voi toteutua. Kehyskunnat eivät halunneet sellaista selvityksen lopputulosta, jossa niiden itsenäinen asema olisi epäselvä.

Esimerkiksi Lempäälä ilmaisi tämän selvästi, mm. erikseen kirjeellä selvitysmiehelle. Hyvin varhain selvitysmies teki selväksi, että raportin sanamuodot ja esimerkit menevät vain ja  ainoastaan hänen piikkiinsä. Yhtäkään lausetta raportissa ei ole poliittisesti arvioitu tai päätetty.  Ne ovat selvitystiimin ”maalauksia” siitä, miten asiat voisi jakaa lähitason ja seututason kesken.  Niillä on se arvo, että ne auttavat harkitsemaan eri ratkaisumalleja. Mutta mikäli jatkoselvitykseen lähdetään, tapahtuu se ”ohjeellisena esitetyn seutukaupungin suuntaviivojen pohjalta”.

Sanon suoraan, että kehyskuntien kannalta selvitysmiehen esitys on paras mahdollinen.  Kehyskunnat ovat olleet mukana omista lähtökohdistaan, rehellisinä, lujina, mutta myös  nykyistä parempaa yhteistyörakennetta hakien. Nykyisiin seudullisiin yhteistyörakenteisiin ei olla käsittääkseni missään valtuustossa tyytyväisiä. Nykyinen seutuhallinto tekee valtuustoista  kumileimasimia. Sellainen tiivistyvä yhteistyö, joka ei perustu rakenteisiin tai pelisääntöihin,  ei ole toivottavaa. Se nimittäin perustuu aina suurimman osapuolen vaihtuviin painotuksiin.

Selvitysmiehen raportti avaa Tampereen seudulle mahdollisuuden, jonka viisaasta käytöstä kunnat kohta päättävät.

Seudullista yhteistyötä tarvitaan, koska osa kuntien nykyisistä tehtävistä vaatii kokonaisuuden silmälläpitoa tai seudullista mittakaavaa. Osa tehtävistä taas on optimaalista hoitaa peruskunnan tasolla. Seutukaupunki–idea on siis sukua kuntatutkimuksen aluekunnalle, piirikunnalle tai maakuntamallille. Se ei siis luo kaksinkertaista, kallista byrokratiaa. Toimivalta jaetaan uudestaan niin, että osa tehtävistä nostetaan seudullisiksi ja osa pidetään kotikunnassa. Päällekkäistä toimintaa ei ole.

Yllättävä on oivallus, että seutukaupungin johtamisjärjestelmä osataan valita oikeanlaiseksi, on se toiminnallisesti suurkuntaa (Suur-Tamperetta) tehokkaampi organisaatio. Tämä perustuu siihen, että oikeat asiat päätetään kulloinkin oikealla tasolla. Seudun etua tulkitsevat tällöin seudulta vaaleissa mandaattinsa saaneet, eivätkä esimerkiksi Tampereen kaupungin edustajiksi itsensä mieltävät ihmiset. Vasta mahdollisen selvittämisen jälkeen näemme, saako tämä näkökohta ymmärrystä. Etukäteen tulosta ei tiedä.

Jos ja kun kunnat lähtevät jatkoselvittämään yhteistyörakennetta ohjeellisesti seutukaupunkimallin pohjalta, tulee jokainen, pirullinenkin, yksityiskohta selvittää. Niihin kuuluu koko joukko nykyisin seudullisessa hoidossa olevia tehtäviä. Tehtävistä seuraa harkinta verotusoikeudesta ja rahoituspohjasta. Näiden jälkeen tulee hallintoa ja kansanvallan organisoimista koskeva tarkastelu.

Ja lopuksi tarvitaan luodun rakenteen talousvaikutuksiin liittyviä laskelmia. Näitä taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida, mutta jollain tavalla niitäkin on käsiteltävä.

14. huhtikuuta kokouksessaan kunnat eivät siis päätä seutukaupungin perustamisesta. Ne päättävät  yksinkertaisesti nykyistä paremman yhteistyörakenteen selvittämisestä. Ensimmäisen kerran selvittelyn tuloksia arvioidaan valtuustoissa joulukuussa 2014.

Mikäli asiat etenevät suotuisasti vastaavia kurkistuksia tulee vuoden 2015 aikana. Lopullinen päätös löydetystä mallista tehtäneen joskus 2016 puolella. Näin ollen esimerkiksi Lempäälä saa jatkoselvityksen poikki heti jos selvitys valahtaa väärälle tolalle. Selvittämiseen osallistuminen ei siis uhkaa Lempäälän itsenäisyyttä.

Kuten sanottu, seutukaupungiksi kutsutun yhteistyörakenteen mahdollisella selvittämisellä  etsitään nykyistä järkevämpää yhteistyömuotoa. Samalla päästään yli vuoden 2015 eduskuntavaalien, jolloin hallitus vaihtuu ja paine kuntaliitoksiin poistuu. Tuolloin kunnat voivat harkita yhteistyörakennetta vapaalta pohjalta, puhtaasti asioiden kautta.

Pakkoliitoksen uhka (kuntarakennelain lisäyspykälä) on edelleen hallituksen valmistelussa eikä sen poisvetämisestä ole ilmoitettu. Se on yhä osa elokuun 2013 kehysriihen talouspakettia. Ministeri Virkkunen on ilmoittanut, että hallitus arvioi kasvavien kaupunkiseutujen pakkoliitostarvetta jo 2015. Pakkoliitosuhka on siis todellinen eikä ole poistunut.

Poliittisesti seutuselvityksen jatkon torjunta tarkoittaa samaa kuin kutsuisimme Tampereen kaupunkiseudulle ministeriön kuntaliitosselvittäjän. Tällainen henkilö selvittäisi yhtä ja vain yhtä asiaa: Suur-Tampereen muodostamista. Sellainen lukkiuttaisi kaiken järkevänkin yhteistyön ja kärjistäisi asenteita kunnissa.

Hallituksen ja opposition 23. maaliskuuta löytämä SOTE- ratkaisun yhteinen suunta ei muuta yllä kuvattuja asioita. Seutuselvityksessäkin tyydyttiin seuraamaan häränpyllyä heittelehtivää SOTE-uudistusta sivusilmin. Se prosessi menee omaa uraansa.

JUHA KUISMA

Lempäälän kunnanvaltuuston pj (kesk)

Seutuselvityksen ohjausryhmän jäsen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>