Suvivirsikinastelussa on kysymys siitä, haluammeko oppia kunnioittamaan toisiamme, sanoo pastori Leena Sorsa.

Ei siivota erilaisuutta piiloon

Pitääkö kaikki erilainen piilottaa? Erilaiset ihmiset ja erilaiset mielipiteet? Erilaiset uskonnot ja vakaumuksetkin?

Ei, ainakaan pastori Leena Sorsan mielestä.

– Meillä Suomessa kuljetaan monikulttuurisuuden, suvaitsevaisuuden ja toisen ihmisen kunnioittamisen tietä, mutta se ei yllä uskonnolliseen ja vakaumukselliseen erilaisuuteen.

– Esillä on ajattelutapa, että uskonto täytyy siivota pois katukuvasta ja yhteiskunnallisesta elämästä. Suuntaus on kuitenkin vaarallinen.

Esimerkiksi Sorsa ottaa Ranskan.

– Ranskassa uskonnollisuus on ollut pitkään irrotettuna muusta yhteiskunnasta ja julkisesta elämästä. Sittemmin suuntaus on aiheuttanut maassa monenlaisia ongelmia.

Vastoin uskonnonvapauden peruslähtökohtaa Ranskassa on pyritty estämään uskonnollisten symbolien, kuten huivien, käyttö. Tästä taas seuraa ristiriitoja.

– Siellä uskonnollinen radikalismi on vahvistunut. Näinhän käy usein, kun joku puristetaan ahtaalle. Silloin syntyy äärimmäisiä reaktioita.

 

Leena Sorsa on huolissaan siitä, että Suomessa hivuttaudutaan hiljalleen Ranskan suuntaan, uskonnollisuuden eristämiseen.

Myös jälleen roihahtaneessa suvivirsikeskustelussa on kysymys uskonnonvapauden tulkinnasta.

Maaliskuun loppupuolella apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen linjasi, että koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden kannalta. Oikeuskanslerille tehdyssä kantelussa pyydettiin selvittämään, turvattiinko koulujen uskonnollisissa tilaisuuksissa negatiivisen uskonnonvapauden toteutuminen.

Puumalaisen mukaan opetushallituksen tulisi arvioida kouluissa vietettäviä uskonnollisia hetkiä uudelleen uskonnonvapauden näkökulmasta.

Hänen mukaansa uskonnolliset tilaisuudet saattavat estää negatiivisen uskonnonvapauden toteutumista. Tähän liittyen keskustelu suvivirren laulamisesta nousi uudelleen otsikoihin.

Myöhemmin apulaisoikeuskansleri Puumalainen totesi Helsingin Sanomissa, että suvivirren kaksi ensimmäistä säkeistöä voidaan kouluissa laulaa ongelmitta.

– Jos taas ruvetaan puhumaan koko virrestä tai kolmesta ensimmäisestä säkeistöstä, ollaankin jo toisessa tilanteessa, Puumalainen huomautti.

 

Sorsa sanoo, että apulaisoikeuskanslerin lausunnossa korostuu negatiivisen uskonnonvapauden turvaaminen. Hän kuitenkin nyökkää samaan hengenvetoon, että keskustelu uskonnonvapauden toteutumisesta on tärkeää.

– Viime vuosina on ollut paljon vastaavanlaisia kanteluita perusoikeuksia valvoville viranomaisille. Niissä on toivottu negatiivisen uskonnonvapauden vahvistumista.

– Kansainvälisissä ihmisoikeuslinjauksissa uskonnonvapauden tulkinta on kuitenkin ensisijaisen positiivinen: oikeus uskoa ja tunnustaa sitä julkisesti yksin ja yhdessä.

Sorsa painottaa, että molemmat uskonnonvapauden tulkinnan puolet on hyvä ottaa huomioon.

– Vähemmistön suojeleminen on tärkeää, mutta julkinen valta ei voi lähteä siitä, että enemmistöltä otetaan samalla oikeuksia pois. Perusoikeuksia ei voi toteuttaa vaatimalla itselleen oikeuksia niin, että muiden oikeudet kärsivät.

– On pyrittävä sopuisaan yhteiseloon erilaisista vakaumuksista huolimatta.

Lempäälän seurakunnan pastori Leena Sorsa on tutkinut uskonnonvapauden kysymyksiä väitöskirjassaan Kansankirkko, uskonnonvapaus ja valtio.

Lempäälän seurakunnan pastori Leena Sorsa on tutkinut uskonnonvapauden kysymyksiä väitöskirjassaan Kansankirkko, uskonnonvapaus ja valtio.

”Lapsi ei saisi kärsiä”

Pastori Leena Sorsa myöntää, että uskonnonvapauteen liittyvät kysymykset ovat toisinaan koulumaailmassa vaikeita ja erityishuomiota vaativia.

Monikulttuurisuuden vahvistuessa kouluilta kysytään hienotunteisuutta ja tilannetajua.

– Varmasti on lapsia, joille on sanottu, että ole sinä tässä käytävällä odottamassa, kun muut laulavat virsiä.

Koulumaailman ongelmat ovat paljon alueesta riippuvaisia. Lempäälässä monikulttuurisuus on aivan eri tasoa kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Sorsa muistuttaa, että koulujen uskonnonopetus perustuu yhteiskunnan lainsäädäntöön.

Valtiovallan tehtävänä on pyrkiä luomaan kouluihin sellaiset olosuhteet, joissa eri tavalla ajattelevat ja uskovat ihmiset voivat oppia kunnioittamaan ja ymmärtämään toisiaan.

– Lapsi ei ikinä saisi joutua kärsimään siitä, ettei osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin, sanoo Sorsa.

Sorsan mukaan ratkaisun avaimet löytyvät puuttumalla siihen, miten järjestetään mielekästä olemista oppilaalle, joka ei vakaumuksensa vuoksi voi osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Miten tämä sitten käytännössä onnistuu, on vaikea kysymys.

Fakta: uskonnonvapaus

Uskonnonvapaus jaetaan kolmeen osaan: positiiviseen uskonnonvapauteen, negatiiviseen uskonnonvapauteen ja valtion tasapuoliseen kohteluun.

Positiivinen uskonnonvapaus:

vapaus harjoittaa uskontoa. Saa rakentaa kirkon tai moskeijan, rukoilla, kertoa muille uskonnostaan, osallistua jumalanpalvelukseen ja niin edelleen. Jos kielletään Raamattujen levittäminen tai synagogan rakentaminen, rikotaan positiivista uskonnonvapautta.

Negatiivinen uskonnonvapaus:

vapaus uskonnosta. Se tarkoittaa, että koulussa ei tarvitse osallistua jumalanpalvelukseen, varusmiehenä kenttähartauteen ja niin edelleen.

Valtion tasapuolinen kohtelu:

vakaumusten tasa-arvoa. Mitään uskontoa ei suosita toisen kustannuksella, uskontoja ei suosita uskonnottomuuteen nähden eikä uskonnollisten järjestöjen toimintaa rajoiteta muita järjestöjä enempää.

Lähde: uskonnonvapaus.fi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?