Diplomi-insinööri Matti Pellikka esitteli väitöstyössään perjantaina 2. toukokuuta uusia laskentatyökaluja sähkölaitteiden tarkkaan mallintamiseen. Pienetkin parannukset laitteisiin vaativat aikaisempaa paljon tarkempia malleja, mutta niiden tuottamilla tuloksilla on myös yrityksille huomattava taloudellinen merkitys.
Pellikan sähkömagnetiikan alaan kuuluva väitöskirja Finite Element Method for Electromagnetics on Riemannian Manifolds: Topology and Differential Geometry Toolkit (”Sähkömagnetiikan elementtimenetelmä Riemannin monistolla: topologian ja differentiaaligeometrian työkaluja”) tarkastettiin Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa. Vastaväittäjinä toimivat professori Francesca Rapetti (University of Nice Sophia-Antipolis, Ranska) ja professori Zhuoxiang Ren (University of Pierre and Marie Curie, Ranska). Tilaisuutta valvoi professori Lauri Kettunen TTY:n sähkötekniikan laitokselta.
Lempäälästä kotoisin oleva Matti Pellikka, 30 teki väitöskirjatutkimuksensa työskennellessään tutkijana TTY:n sähkötekniikan laitoksella sähkömagnetiikan tutkimusryhmässä. Tällä hetkellä hän työskentelee tuotekehitysinsinöörinä Microsoftille siirtyvässä Nokian yksikössä Tampereella.
Sähkömagneettisten kenttätehtävien numeerinen ratkaiseminen on keskeinen osa monien sähkölaitteiden tai niiden komponenttien kehitystyötä. Siten eri suunnitteluvaihtoehtojen suorituskykyä voidaan luotettavasti ennustaa ennen prototyyppien valmistusta. Tällöin myös kokonaan uusien laiteideoiden toteutuskelpoisuutta voidaan arvioida ja suunnitella hyvinkin pitkälle ilman suuria tuotekehitysinvestointeja.
Pellikka esitteli väitöstyössään uusia laskentatyökaluja, joiden avulla voidaan joitakin kenttätehtäviä ratkaista pienemmällä laskentakuormalla, ja helpottaa kenttätehtävän kytkentää sähköpiirilaskentaan. Tällöin voidaan simuloida sama laite tarkemmin tai useampi pieni variantti samasta laitteesta samassa ajassa sekä vähentää rutiininomaisia työvaiheita.
– Laskentatyökalut tehostavat käyttäjänsä työntekoa, jolloin jää enemmän aikaa insinöörityön luovalle osuudelle. Lisäksi ne tuottavat kenttätehtävän ratkaisuun lisäkomponentteja, jotka suoraan liittyvät sähköisiin piirisuureisiin, Pellikka toteaa.
Viimeisimmät kommentit