Parkinsonin inspiroima

Himmeli voisi Olli Soinísen mukaan kuvastaa vaikkapa kuntahallintoa. Taustalla kirkko. Kuva: Erkki Koivisto
Himmeli voisi Olli Soinísen mukaan kuvastaa vaikkapa kuntahallintoa. Taustalla kirkko. Kuva: Erkki Koivisto

Se on Olli Petterin puisto. Siinä Vesilahden keskustassa pääreitin varrella. Viitassa lukee eläinlääkäri.

Iso piha on täynnä itetaidetta, mutta taiteilijaa itseään harvoin näkyy. Ohikulkijoiden ihailtavaksi ja ihmeteltäväksi nimeään kantavan pihansa on teoksillaan koristanut eläinlääkäri Olli Soininen, 54.

Jumalhahmot, enkelit, soturit ja peikkokin on saanut toteutuksensa, mutta humoristisin kaavuin puettujen kantaaottavien ja pohdiskelevien töiden joukossa voisi olla teos englantilaislääkäri James Parkinsonistakin. Hän kuvasi parkinsonin taudin. Mies teostensa takana puolestaan sairastaa tautia ja on pitkällä sairaslomalla työstään.

– Sairastumiseni päättyy todennäköisesti työkyvyttömyyseläkkeeseen. Olin jo kahden vuoden ajan osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, Soininen kertoo.

Vuonna 2008 tulivat ensimmäiset oireet. Taudin diagnosointiin meni oma aikansa.

– Ensimmäinen oire oli se, että lompakon ottaminen takataskusta oli vaikeaa ja kesti kauan.  Käsi oli jäykkä ja lapaluun alle pisti. Fysioterapialla yritettiin ensin hermopinnettä ja kipusäteilyä pois, tuloksetta.

Parkinson on parantumaton ja etenevä neurologinen rappeutumissairaus. Taudin perussyytä ei tunneta.

– Tyypillinen degeneraatiosairaus, joka alkaa yleistyä ihmisen täytettyä neljäkymmentä vuotta.

Soinisella on sairauteen lääkitys. Työnteon hän on kuitenkin joutunut jättämään.

– Mitään käsien vapinaa minulla ei ole, mutta hienomotoriikka kärsii. Eläinlääkärin työ on yhdeksänkymmentäprosenttisesti käsillä tekemistä ja vain kymmenenprosenttisesti päällä. Lopetin ensin pieneläinten leikkaukset.

Elämäntavat olivat olleet terveet, kaikki veriarvot hyvät. Eläinlääkäri huomasi pohtivansa, miksi juuri minä.

– Minulla tämä tauti etenee todennäköisesti hitaasti. Oireita on käsissä, niskassa, hartioissa, jaloissakin. Pahinta on stressi, joka aiheutui siitä, että pohdin, joudunko lopettamaan työnteon. Luopumisen tuska helpotti, kun tein päätöksen, eläkepäätöstä odotteleva Soininen sanoo.

Olli Soininen on juuri mätkinyt ravitsemustieteen professori Mikael Fogelhomia esittävää nyrkkeiilysäkkiä. Kuva: Erkki Koivisto
Olli Soininen on juuri mätkinyt ravitsemustieteen professori Mikael Fogelhomia esittävää nyrkkeiilysäkkiä. Kuva: Erkki Koivisto

Taiteilu liikkujan toimintaterapiaa

Olli Soininen oli aikaisemmin kovasti aktiivinen liikkuja. Hän harjoitteli ahkerasti muun muassa kirkkovenesoutuporukassa. Se on saanut jäädä, koska pitkäkestoinen kova rasitus ei ole harrastuksena hyväksi.

– Liikun edelleen, käyn perheen kanssa kanoottivaelluksilla ja Sulkavan soudussakin.

Taiteen tekeminen omaan kotipihaan kumpusi aktiivisen kuntoiluharrastuksen jättämään tyhjiöön.

– Minulla on runsaasti energiaa, joka pitää purkaa johonkin. Tämä on ollut toimintaterapiaa, sanoo mielikuvituksena ja luovuutensa valloilleen päästänyt Soininen.

Vanhan omakotitalon piha on kaksijakoinen. Lähimpänä taloa sijaitsevaan pihan osaan Olli Soinisella ei ole toimenpidelupaa vaimoltaan. Lehtomaisessa koivikossa Rautialantien varressa komeilee sen sijaan kymmenkunta toinen toistaan suurempaa ja korkeammalle kurottavaa teosta.

Luovuus ei rajoitu pelkästään taideteoksiin. Soininen on ollut pitkään innostunut kirjoittamisesta, ja kukin teos on nyttemmin kokonaisuus, johon kuuluu olennaisena osana myös runo. Rehelliset, omakohtaisista kokemuksista kumpuavat runot ovat luettavissa Olli Petterin puiston avoimilla facebook-sivuilla, mahdollisesti pian myös led-näytöillä töiden yhteydessä.

Itetaiteilijalla on kaksi sanomaa.

– Haluan sanoa, ettei pidä ottaa asioita vakavasti.

– Toisen ohjeen isäni antoi minulle: ei pidä ottaa itseään vakavasti. Hän tarkoitti sillä sitä, että ei pidä välittää toisten todellisista tai kuvitelluista mielipiteistä. Jos minua huvittaa tehdä jotain, teen sitä. Me kahlehdimme itseämme enemmän kuin muut ihmiset.

Asiat ovat mustavalkoisia. Kuva: Erkki Koivisto
Asiat ovat mustavalkoisia. Kuva: Erkki Koivisto

Spiderman ja enkeli kävivät Lempäälässä

– Laitetaan sähköt puistoon, sanoo Soininen ja kääntää katkaisijaa.

Karuselli itämaisine jumalhahmoineen alkaa pyöriä. Vieno musiikki soi. Jos olisi pimeämpää, runsaat led-valot näkyisivät. Kaverit ja naapurit ovat auttaneet sähkö- ja asennustöissä sekä töiden pystytyksessä. Vain puutavara on ostettua. Naapurit toivat työstettäväksi niin paljon tyhjiä juomapurkkeja, että sille piti panna stoppi.

– Suurin piirtein kaikki on tehty kierrätysmateriaalista; purkutavaraa ja kunnan varikolta roskalavalta. Vielä kun saisi tätä kesän lämpöä ja valoa purkkiin.

– Taiteen tekeminen rentouttaa ja vapauttaa. Tästä on tullut elämäntapa. Loka-marraskuussa on valotykitysaika, ja yritän aina vähän muuttaa valoja ohikulkijoiden mielen virkistykseksi, Soininen hymyilee katsellen suuritehoista kaasupurkausvalolamppuaan.

Kukaan ei ole tullut Soiniselle sanomaan mitään kielteistä tämän töistä.

– Varsinkin ulkomaalaiset ovat käyneet katselemassa, kun eivät tiedä, mistä on kysymys. Niillä on pienempi kynnys. Myös lapset tulevat spontaanisti. Päiväkotiryhmiäkin on käynyt ja ohikulkijoita. Tulla saa, mutta mieluiten sopimalla etukäteen.

Kerran teokset ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi. Joku humalikko varasti yöllä työn nimeltä Spiderman ja enkeli. Some oli suureksi avuksi, kun Soininen etsi teostaan kuin lapsiaan. Pian tuli ilmoitus, että hahmot on jätetty Lempäälään kiertoliittymään. Spidermanin kädet olivat jääneet sille tielleen

– Kyllä näitä saa käyttää Lempäälässä, mutta pitää pyytää ensin minulta lupa.