Ensimmäinen oppitunti: Piilossa oleva kyläyhteisö

Olette ehkä haaveilleet maalle muuttamisesta. Kenties olette vastikään – siis vähemmän kuin 20 vuotta sitten – muuttaneet asumaan lähiöiden ulkorajoilta avautuvalle maaseudulle. Tai onko teillä kesäpaikka, josta on pikku hiljaa tulossa pääasiallinen asunto? Olette siis maallemuuttajia.

Pitkäkään kokemus asumisesta mökillä tai omakotitalossa keskellä maalaismaisemaa ei takaa, että tulokas oppisi kylän tavoille ja muuttuisi pesunkestäväksi maalaiseksi. Maaseutu on entiselle kaupunkiasujalle vieras käyttöliittymä, jonka salat eivät avaudu ilman opastusta ja harjoittelua. Maaseutua voi myös verrata tietokonepeliin. Vasta aktiivisen harjoittelun kautta voi päästä tasolta seuraavalle, josta avautuu aina jossain määrin uudenlainen näkökulma koko pelikenttään. Yksi perusasioista on oivaltaa, että maalla on rinnan kaksi eri yhteisöä.

Tulokkaalle maaseutu näyttää päällisin puolin samanlaiselta kuin asuminen missä tahansa omakotialueella. Tontit ovat suurempia, ja siellä täällä näkyy vielä maatiloja pää- ja piharakennuksineen, mutta valtaosa väestä käy kaupungissa töissä siinä missä lähiöiden asukkaatkin. Kylänraitti on hiljainen ja entiset sosiaalisen elämän keskukset kuten kauppa, koulu ja seurantalo, ovat historiaa. Silti kaupunkilaisen hätäisiltä katseilta piilossa väijyy vanha kyläyhteisö.

Kirjoittaja on Nurmella asuva sosiologian professori.

Kirjoittaja on Nurmella asuva sosiologian professori.

Vaikka kyläyhteisön huomaaminen vie aikansa, tulokas perheineen ei jää maalla ilman ystäviä. Päinvastoin, kaupungista etäällä asumiseen liittyy monenlaisia käytännön pulmia, joiden vuoksi naapureiden kesken syntyy kanssakäymistä. Täytyy sopia lumen aurauksesta, koulukyydeistä ja kuljetuksista lasten harrastuksiin, ja lapset tutustuvat ikäisiinsä ja heidän perheisiinsä lähiseudulla. Varsinkin nuorista lapsiperheistä muodostuu ystäväpiiri ja verkosto, joka maalla voi olla aktiivinen myös kylätoiminnassa. Tämä tulokkaiden verkosto on kuitenkin eri asia kuin vanha kyläyhteisö.

Vanha kyläyhteisö koostuu niistä suvuista, joiden maalle kylä on alun perin muodostunut. Tai oikeastaan suvuilla ei ole niin väliä, koska kylä koostuu tiloista. Tila on voinut vaihtaa omistajaa, ja uusia omistajia pidetään aluksi ulkopuolisina, mutta jo kolmannen sukupolven edustajat ovat täysverisiä kyläläisiä.

Kyläyhteisön jäsenet tuntevat toistensa asiat. Keitä nykyisen isännän ja emännän vanhemmat ja isovanhemmat olivat, kuka meni naimisiin kenenkin kanssa, mitä tilalla kasvaneista lapsista tuli aikuisina ja missä he nykyään asustavat, tämä on kaikki yleistä tietoa. Lisäksi kyläläisistä ja heidän keskinäisistä suhteistaan tiedetään asioita, jotka eivät ole yleistä tietoa.

Vaikka ette vielä kuulu tähän verkostoon, mutta se ei tarkoita, että teitä ei tunnettaisi. Tulette yllättymään, miten hyvin teidät jo tunnetaan. Kyläläiset tietävät, kuka myi teille tontin tai talon ja miksi – maan myyminen on nimittäin poikkeuksellista. On myös tiedossa, keitä talon remontointiin tai rakentamiseen osallistui, milloin muutitte, minkä ikäisiä lapsia teillä on ja missä olette töissä. Verkosto toimii, vaikka sitä ei näy.

Jatkossa enemmän siitä, miten pääsette sen liepeille tai koejäseniksi. Tervetuloa maalle!

 Pertti Alasuutari

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>