Vapauden Miekka 80 vuotta

Mikä valtava väkijoukko oli kirkkotorilla?

Vapauden miekkaOli pakko tukeutua Lempäälän-Vesilahden Sanomien artikkeliin tuolta kesältä ynnä Metson mikrofilmien antiin. Kaikesta alkoi näkyä, että oli kyseessä koko valtakunnassa huomiota herättänyt tapahtuma. Siinä kuului olleen paikalla peräti 2000-3000 henkeä. Hyvät ystäväni, nyt jo poisnukkuneet, Riitta Rekola ja Pekka Toivonen olivat lapsina seuranneet ulkojuhlaa jonkun talon katolta. Kumpikin oli muistellut tilaisuuden lopulla noussutta ankaraa ukonilmaa.

Jo juhannuksen alusnumerossaan lehti ennakoi tulevaa suurjuhlaa kertomalla, että niin sanotun valkoisten muistomerkin pystyttää Tampereen Seudun Rintamamies -yhdistyksen naisjaosto. Patsastoimikunnan puheenjohtajana oli toiminut rouva Hilja Haarla, varapuheenjohtajana agr. Otto Kingelin, jäseninä rouvat Hilja Riipinen, Anni Kirvelä, Lempi Hyppölä, neiti Hanna Könni sekä ins. Walter Dahlström, johtaja P. Vanninen ja maanviljelijä Yrjö Järvi-Haavisto. Toimikunta oli hyväksynyt taiteilija Uuno Eskolan patsasluonnoksen ja työt oli aloitettu jo toukokuussa 1934.

Rakennelman tekivät Tampereen Sementtivalimo ja Rakennus Oy. Ruostumattomasta teräksestä tehdyn kolme metriä pitkän miekan valoi Oy Lokomo ja miekkaa pitelevän nyrkin muovaili ja valoi kuvanveistäjä Väinö Richard Rautalin. Patsaan kokonaiskorkeus on noin 14 metriä. Heinäkuun 14. päivän numerossa lehti kertoi vielä juhlasta ja pyydettiin ystävällisesti yleistä liputusta koko kunnan alueella.

Lempäälän-Vesilahden Sanomien numeroa 29 (21.7.34) vapaasti lainaten tapahtui seuraavaa: ”Patsaan paljastusjuhla alkoi sunnuntaina 15.7.34 klo 14.30. Tilaisuus alkoi rovasti Vallinheimon pitämällä kenttähartaudella, jossa säesti Suomen Valkoisen Kaartin kunniakomppania sekä paikalliset sk- ja rintamamiesosastot. Patsaan luovutti ins. Walter Dahlström ja vastaanotaajia edustivat Lotta Svärdin ja sk-järjestön edustajat rouva Kingelin ja rautatievirkamies N. Niinimäki. Ensimmäisen seppeleen laskivat Rintamamiesliiton jäsenet Horelli, Kyykoski, Aulako, Rekola ja Vähälä. Kenraali Wilkama oli lähettänyt oman seppeleensä. Puolan suurlähettiläs, sotamarsalkka Mannerheim ja kenraalit Ignatius ja Myhrbergh sekä eversti Martola olivat muistaneet tilaisuutta sähkösanomilla.”

Iltajuhla alkoi em. soittokunnan numeroilla. Pormestari Aalto-Setälä piti juhlapuheen, taiteilija Uuno Eskola lausui ja Volmari Volanen esitti yksinlaulua. Puheenvuoroja käyttivät myös agr. Otto Kingelin ja kirjailija-maisteri Lauri Haarla.

Juhlassa paljastettiin myös taiteilija Kaarlo Atran maalaama kenraali Vilkaman muotokuva (nykyään Manttaalitalossa). Professori Koskenniemen puheen loppusanat kuuluivat:

”Olkoon tämä kivi, jonka kunnioitus ja rakkaus ovat nostaneet ja joka nyt aloittaa Hämeen sydämessä isänmaallisen vartiopalveluksensa, kaukaisiin aikoihin saakka kehotus ja velvoitus suuriin tekoihin ja itsensäkieltävään uhrimieleen, horjumattomaan uskollisuuteen sitä maata ja kansaa kohtaan, jonka meidän sydämemme kutsuu omakseen.”

Mainittakoon myös, että kuvanveistäjä Ric. Rautalinin suunnittelemat sankaripatsaat paljastettiin hänen kuolemansa jälkeen Kangasalan, Kurun, Messukylän ja Vesilahden hautausmailla.

Venäläis-englantilainen valvontakomissio lakkautti suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöt vuonna 1944.

Lähteet: Lempäälän-Vesilahden Sanomien numerot, Antero Tuomisto: Suomen sotamuistomerkit 1998 ja Tauno Karilas: Suomalaisia puheita 1954.

Jaakko Nurmesniemi, Va-Pe yhdistyksen sihteeri

Yksi kommentti

  1. Harry Rajala

    Kuten tätä artikkelia lukemallakin voidaan asioita ajattelemalla todeta, oli tämän patsaan pystyttäminen olennainen osa Suomessa 30-luvulla tapahtunutta maamme liittämistä kansainvälisen fasismin nousuun ja kehitykseen joka lopulta johti tilanteeseen, jossa maamme soti Hitlerin rintamassa, tosin niin kutsuttua ”erillissotaansa”. Todellisuudessa ensimmäiset demokraattiset vaalit Suomessa saatiin pidettyä vasta vuonna 1945 keväällä, jolloin kaikilla kansaamme edustavilla puolueilla oli ensimmäisen kerran mahdollisuus asettaa ehdokkaita. 30-luku oli todella pimeätä aikaa, jota ei demokraattisesti ajattelevien ihmisten tulisi ikävöidä takaisin. Nykyisin elämme demokratiassa ja hyvä niin.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?