Wilma, rakkaani

Kadonneet paperit ovat erikoisalaani. Muististani katoavat milloin liikuntapäivät, milloin kaiken maailman lappujen palautukset tiettyyn päivämäärään mennessä. Kaikki on kyllä yleensä tallessa, mutta en vain juuri sillä hetkellä muista missä.

Onneksi on olemassa paikka, jossa tiedot säilyvät, vaikka pää pettää. Sähköinen reissuvihko Wilma on nopea yhteys minun ja lapseni koulun välillä. Saan tarvittaessa kiinni opettajan, rehtorin tai terveydenhoitajan. Voin kirjoittaa heille asiani vaikka illalla kymmenen uutisten jälkeen, eikä minun tarvitse muistella mihin aikaan koululle voikaan soittaa. Voin tarkastaa, onko lapsella sisä- vai ulkoliikuntaa, tarvitaanko tänään eväitä ja mihin aikaan joulujuhla alkaa.

Koulun lähettämistä viesteistä tulee ilmoitus sähköpostiini, jota voin lukea esimerkiksi puhelimestani. Käsittämättömän näppärää.

Pysyn Wilman avulla paremmin kärryillä koulun tapahtumista kuin lapseni kertomusten perusteella. Tokaluokkalainen kertoo innoissaan välitunnin muta-viinimarja -kokkauksista, ja pienellä lypsämisellä saatan kuulla lisäksi mitä liikuntatunnilla tehtiin tai mitä oli ruoaksi. Siinähän ne tärkeimmät pienen koululaisen mielestä ovat.

Sähköinen viestintä madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä ja lisää kodin ja koulun yhteistyötä. Tässä voi olla myös kääntöpuolensa, mutta jos sillä saadaan edes yksi kiusaamistapaus tyrehdytettyä alkuunsa, niin hyvä.

Tilanteessa, jossa lapsella on kaksi kotia, Wilma saaneee elon sujumaan hieman jouhevammin. Kahdet tunnukset tarjoavat molemmille vanhemmille pääsyn kouluasioiden äärelle ja taas säästytään tuskailulta ja unohduksilta.

Wilman hyvänä puolena on lisäksi kaiken ylimääräisen paperisaasteen minimoiminen. Kaikki mahdolliset ilmoituspaperit tulisi muuttaa sähköisiksi ja kannustaa lapsiakin pienestä pitäen ekologiseen ajatteluun. Tokaluokkalainen ei vielä käytä Wilmaa, mutta oletettavasti diginatiivini voi pian itsekin tarkastaa sähköisestä reissuvihostaan seuraavan päivän liikuntavaatteet. Heille se on luonnollista kuin leivän syöminen.

Rakastan myös sähköisiä ajanvarauksia. Viimeksi varasin ajan parturiin ja passin uusimiseen Tampereen poliisiasemalle.  On helppoa naputella aikataulut kuntoon itselle sopivana ajankohtana. Useammin kuin kerran olen varannut yöllä seuraavaksi aamuksi lääkärin korvakipuiselle lapselle. Muita arjen helpottajia ovat sähköiset reseptit, jotka muuten kuuluivat ennen  hyvin usein mainitsemiini kadonneisiin papereihin.

 

Seuraava askeleeni kohti yhä paperittomampaa eloa on sähköiseen sanomalehteen siirtyminen. Ostimme kesällä tabletin ja päivittäisen sanomalehden sijaan aiomme selailla jatkossa uutisia näköislehdestä. Jääköön hyvästi sanomalehtipinot pöydällä ja röykkiöt kellarissa. Ainoa huoleni on, että miten saan takan syttymään ilman sanomalehtiä.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>