Narvassa ja Kuokkalassa oli 16 taloa jo vuoden 1560 kartoissa

Nyt voi kartasta katsoa asuttiinko lähiympäristössä jo keskiajalla

Lempäälässä on runsaasti nykyisten taajamien läheisyydessä sijaitsevia historiallisia asuinpaikkoja.

Lempäälässä on runsaasti nykyisten taajamien läheisyydessä sijaitsevia historiallisia asuinpaikkoja.

Pirkanmaalla on valmistunut selvitys maakunnan historiallisten kylätonttien sijainnista. Kartta julkistetaan Euroopan kulttuuriympäristöpäivien vieton yhteydessä.

Pirkanmaan historiallisiin kylätontteihin voi tutustua internetissä ja katsoa kuntakohtaisilta kartoilta, onko lähistöllä asuttu jo keskiajalla: http://maakuntakaava2040.pirkanmaa.fi/kulttuuriymparistot.

Maakunnassa oli 1500-luvulla noin 800 kylää, joista kolmisensataa sijaitsee nykyisten taajamien läheisyydessä. Varhaisia asutuskeskittymiä on niin Vesilahdessa kuin Lempäälässäkin, varsinkin vesireittien varsilla Narvan ja Kuokkalan kylässä.

Kylien tonttimaat sijaitsivat usein rannoilla tai viljelyyn kelpaamattomilla, peltojen ja niittyjen ympäröimillä moreenikumpareilla tai selänteiden päivänpuoleisilla, tuulensuojaisilla terasseilla metsän ja pellon reunassa. Kylätontilla eli kylän tonttimaalla tarkoitetaan sitä aluetta, jossa talojen tontit asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet.

Pirkanmaalla vesistöt, kallioiset mäet, moreenikummut ja harjut rajoittivat peltoaukeiden leviämisen lakeuksiksi. Myös viljelytekniikan kehitys ja maan yhteisomistus vaikutti peltojen kokoon. Kylän rintapellot olivat pienialaisia, sarkoihin jaettuja vainioita. Useimmissa Pirkanmaan kylissä oli 1560-luvulla keskimäärin muutama talo, mutta suurimmissa kylissä oli taloja jopa parikymmentä. Monissa kylissä tonttimaiden eli pihapiirien paikat vaihtelivat ajan saatossa. Ryhmäkylät hajosivat 1800-luvulla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Isojako toteutui, kun kantatalot siirtyivät tiivistä kylistä peltojensa keskelle.

Joillakin paikoilla asutusta on ollut samalla paikalla jo ennen historiallisia dokumentteja. Vanhoista kartoista paikannettavissa olevia keskiajan asuinpaikkoja kutsutaan historiallisiksi kylätonteiksi. Kylätontit ja niiden lähiympäristöt ovat tärkeitä sekä arkeologisesti että maisemahistoriallisesti. Autioituneet ja nykyisin rakentamattomat keskiaikaiset kylät ovat tänä päivänä muinaisjäännöksinä suojeltuja, ja nykyisin käytössä olevat kylätontit ovat arkeologisia kulttuuriperintökohteita.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?