Vanhustyötä on rakennettu vuosien saatossa pala palalta niin kuin tilkkutäkkiä sen mukaan kuinka vanhustyön palveluiden piirissä olevien asiakkaiden fyysinen kunto on muuttunut: samalla ihmisen raihnaisuuden tukemisesta on siirrytty pitkäaikaissairaanhoitoon; kotipalvelusta on tullut kotihoitoa.
Vanhustyö kuuluu sosiaalityön organisaatioon omana vastuualueenaan. Vähitellen vanhustyö on muuttunut sisällöltään ja siitä on tullut pitkäaikaishoidon hoitotyöyksikkö. Samalla se on jäänyt oman organisaationsa vangiksi; toimimaan irrallaan terveydenhuollosta. Näin jos ajatellaan joustavien palveluketjujen toimimista; tietokoneohjelmat eivät puhu keskenään, tietosuoja on niin tiukkaa, että sen puute katkoo tiedonsiirtoja, yhteydenotto hoitavaan lääkäriin on vaikeaa. Kuitenkin pitkäaikaissairaanhoidon toimiminen kotihoidossa on yksi ikäihmisten hyvän elämänlaadun edellytys.
Asiaa on yritetty korjata sillä, että kotisairaanhoidon yksikköjä on siirretty terveydenhuollon organisaatiosta vanhustyön organisaatioon. Mutta mitä se auttaa jos ajatellaan esittämiäni ongelmia; tiedonkulku ei ketjuunnu, se vain siirtyy yhden organisaation rajojen sisälle. Asiakkaan joustavan palveluketjun toteutuminen on edelleenkin hankalaa ja aiheuttaa niin asiakkaalle itselleen kuin omaisille monenlaisia kysymyksiä, tiedon etsimistä, sekasotkua.
Tarvitaan selkeää organisaatioiden tarkastelua ja kehittämistä, radikaalejakin toimia.
Porin seudulla on kehitetty ns. mobililääkärijärjestelmä , missä vammaisten ja vanhusten pitkäaikaissairaanhoitoa varten on vastuulääkäri. Hän toimii korisairaanhoidon ja kotihoitoalueiden työntekijöiden kanssa välittömässä yhteistyössä helposti tavoitettavissa ja valmiina niin asian vaatiessa lähtemään kotiin asiakkaan luo.
Eli luodaan joustavaa palveluketjua lääkäri, kotisairaanhoito, aluetyö ja asiakas välille.
Miten meillä Lempäälässä voisi olla ?
Vanhusten pitkäaikaishoito siirrettäisiin terveydenhuollon organisaatioon. Himminkodosta muodostuisi tehostetun palveluasumisen talo joko puhtaasti muistisairaille tai sitten muulta pohjalta toimien.
Samalla Ehtookodon roolia vanhustyön uutena keskuksena voitaisiin kehittää. Vanhustyö voisi palata juurilleen palveluasuntoihin, kuntouttavaan toimintaan, ennaltaehkäisevään työhön, omaishoitajien tukemiseen ja kotipalveluita voitaisiin antaa palvelusetelijärjestelmää kehittämällä.
Voisiko Lempäälä tehdä tällaisen muutoksen ennen soten voimaanastumista, koska epäselvää on, mitkä kunnan omat kehittämisoikeudet sote uudistuksen jälkeen ovat?
Aika muuttuu ja asioitten hoitamistapojen on seurattava aikaansa. En väitä, että esittämäni ajatusmalli olisi ongelmaton tai mitenkään valmis mutta se antaa kuitenkin yhden uuden ulottuvuuden kun etsitään ratkaisuja kasvavaan vanhuspalveluiden tarpeen tyydyttämiseen.
Maikki Hämäläinen–Ylikahri
vanhustyön johtaja ( emerita)
Viimeisimmät kommentit