Uskon varassa

Elämä ei ole vain vaikeaa. Joskus se on täysin mahdotonta. Useimmille meistä elämä on sarja arkisia päiviä joihin kuuluu erilaisia vastuita ja velvollisuuksia. Niitä sitten pyrimme hoitamaan parhaalla mahdollisella ymmärryksellä omien kykyjemme ja taitojemme mukaan. Tekemällä tunnollisesti tehtävämme töissä ja kotona, säästämällä palkasta ja turvaamalla eri tavoin oman ja perheemme hyvinvoinnin voimme kokea että hallitsemme oman elämämme. Onni on omassa taskussa ja itsestä kiinni. Mutta elämää ei voi hallita ja sillä on tapana yllättää. Kuulemme, kuinka oma läheinen tai joku tuttu on sairastunut vakavasti tai kuinka joku on saanut potkut töistä. Kuinka jonkun puoliso ei enää halua jatkaa yhteistä elämää. Tai jonkun elämä on päättynyt. Yllättäviä asioita tapahtuu usein toisille, joskus kuitenkin omalle kohdalle. Yllättävän uutisen saatuaan ihminen menee yleensä jonkinlaiseen shokkiin. Tuttu elämä ja arki muuttuu täysin. Ihmisestäkin voi tuntua ettei enää ole se sama henkilö, joka eilen aamulla heräsi. Miten elän eteenpäin, kun jotain muuttuu elämässäni varoittamatta, ennakoimatta? Minkä varassa jaksan katsoa seuraavaa tuntia, päivää, loppuelämääni?

Elämää ei voi varmistella, se on uskallettava elää hetki ja päivä kerrallaan. Menneen muistamme, nykyisyyden koemme mutta tulevaisuus on tuntematon. Edessä olevaan tarvitsemme uskoa ja luottamusta. Raamatun mukaan usko on ”sen todellisuutta, mitä toivotaan ja sen näkemistä, mitä ei nähdä”. Usko ei ole vain toivomista että asiat menisivät elämässäni hyvin. Se on luottamista siihen että on olemassa Kaikkivaltias Jumala, jonka tahto minua kohtaan on hyvä ja joka pitää minusta, minun elämästäni ja tämän hetken vaikeasta, jopa mahdottomasta tilanteestani huolen. Että Jumala ja Hänen antamansa lupaukset Raamatussa ovat niin luotettavat että saan levollisesti jättää itseni ja koko elämäni, sen koko painolla niiden varaan.

Kun meidän mahdollisuutemme näyttävät olevan lopussa, Jumalalla on vielä mahdollisuutensa. Me emme voi emmekä saa lausua viimeistä sanaa ennen toiseksi viimeistä. Me elämme toiseksi viimeisen piirissä; toivottomuuden, epävarmuuden, kaikenlaisten pelkojen ja huolten ja kuoleman piirissä. Mutta meillä on kristittynä, Kolmiyhteiseen Jumalaan turvaavina lupa uskoa viimeiseen. Kun kohtaa kuoleman, on lupa uskoa ylösnousemukseen ja jälleennäkemiseen. Jos hyväksyy Jumalan lain sitovuuden, on lupa luottaa armoon Jeesuksen antaman ristinuhrin tähden. Kun kohtaa toivottomuuden, on lupa luottaa että Jumala antaa tulevaisuuden ja toivon. Kun kohtaa pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, saa uskoa hyvän voittoon sekä Jumalan pyhyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Siunatkoon ja kantakoon sinua kaikissa tämän päivän ja tulevaisuuden asioissa hyvä Kolmiyhteinen Jumala; Isä, Poika ja Pyhä Henki.

 

Emmi Korpi

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>