Kulttuuriaarteet kartoitetaan Lempäälän seurakunnassa

Tutkija Kirsi Kaivanto esittelee Lempäälän kirkon vanhinta kolhetihaavia. Pitkävartisen ja painavan haavin kupu onm justaa samettia, johon on kirjailtu vuosiluku 1849. Kuva: Erkki Koivisto

Tutkija Kirsi Kaivanto esittelee Lempäälän kirkon vanhinta kolhetihaavia. Pitkävartisen ja painavan haavin kupu onm justaa samettia, johon on kirjailtu vuosiluku 1849. Kuva: Erkki Koivisto

Pyhän Birgitan kirkon uumenissa, ikivanhan holvikaton alla sakastissa istuu yksinäinen naisihminen sonnustautuneena valkoisiin puuvillakäsineisiin. Hän käsittelee kuutta pitkävartista kolehtihaavia, joilla ei enää pitkään aikaan ole kerätty kolehtia. Vanhimpaan niistä on kirjailtu vuosiluku 1849.

Lempäälän ev.-lut. seurakunnassa ahertaa parhaillaan tutkija Kirsi Kaivanto Pirkanmaan maakuntamuseosta. Hän inventoi lempääläläistä kulttuuriperintöä koluamalla kaapit, komerot, arkistot, vintit ja tapulin esinelöytöjä nuuskien. Kauniin kivikirkon arvoesineistöä ovat muun muassa alttarin kristuskrusifiksi, kattokruunut ja Johan Georg Geitelin entinen alttaritaulu.

Jotain museon konservaattoria ja tutkijaa itseään hengästyttävääkin on jo löytynyt.

– Tinainen kynttilänjalka tuhatkuusisataaluvulta. Se on osoittautunut paljon luultua vanhemmaksi.

Noin 30 sentin korkuinen, hyvin säilynyt kynttilänjalka on 1500-luvulta peräisin olevan seurakunnan vanhin esine ja päätynyt kirkon omaisuudeksi luultavasti aikoinaan varakkaan säätyläisen lahjoituksena.

– Etenkin vanhoissa kirkoissa on arvokasta omaisuutta, sillä aikoinaan oli tapana, että säätyläiset lahjoittivat seurakunnalleen muun muassa hopeaesineitä ja kristallikruunuja.

Vielä vanhempaakin omaisuutta Lempäälän seurakunnalla on ollut, mutta kansallista kulttuuriarvoa omaavina ne on aikoinaan siirretty muualle.

– Lempäälän kirkossa ollut vanha Tuomas Sarkolaisen raamattu on siirretty aikoinaan Helsingin yliopiston kirjastoon. Kirkossa on siitä kopio. Kansallismuseoon on siirretty vanha messukasukka, vanha pyhäinjäännösristi sekä suitsutusastia, joita on Suomessa vain seitsemän kappaletta.

Latinankielinen raamattu painettiin vuonna 1470 Strassburgissa.  Kyseisen kappaleen lahjoitti 1550-luvulla kirkkoherrana toimineen Thomas Sarkolaisen perikunta Lempäälän seurakunnalle.  Sarkolaisen varakkuutta kuvaa se, että teoksen hinta vastaa tuolloin parin maatalon hintaa.

Koruompeleinen, 1450-luvulta peräisin olevan messukasukka on saksalaista työtä. Lempäälän seurakunnalle sen lahjoitti 1640-luvulla Johan Arend von Wendelin.

Kirkossa on neljä puista säätyläissukujen hautausvaakunaa: Pistolhjelm (ylh. vas.), Rundeel (ylh. oik.), Segercrantz (alh. oik.) ja Spofvenhielm (alh. vas.). Viides, kankaalle maalattu Granfeltin vaakuna on säilytyksessä muualla. Kuva: Erkki Koivisto

Kirkossa on neljä puista säätyläissukujen hautausvaakunaa: Pistolhjelm (ylh. vas.), Rundeel (ylh. oik.), Segercrantz (alh. oik.) ja Spofvenhielm (alh. vas.). Viides, kankaalle maalattu Granfeltin vaakuna on säilytyksessä muualla. Kuva: Erkki Koivisto

Kansallismuseoon on niin ikään siirretty kansallisomaisuutena kirkon lattian alta 1980-luvulla kirkon arkeologisissa kaivauksissa löytynyt koru. Vanhin kristilliseen uskoon viittaava Lempäälän kirkkoon liittyvä esine on ristiretkiaikainen, 1000-luvun lopulla valmistettu vuorikristalliriipus. Se on hopeareunuksinen ja halkaisijaltaan noin neljän sentin suuruinen.

– Hiottuja vuorikristalleja on aikanaan pidetty kasteen symboleina. Kyseinen koru on saattanut olla pyhäinjäännöslippaan kannessa, josta irrotettu ja ripustettu kaulakoruksi, sanoo työnsä loppusuoralla oleva Kaivanto.

Hän aloitti työrupeamansa Lempäälässä syys-lokakuun taitteessa. Lempäälän seurakunta on Pirkanmaan maakuntamuseon alueella järjestyksessään kolmas seurakunta, jonka esineistö inventoidaan kirkkohallituksen ohjeistuksen mukaisesti sähköiseen valtakunnalliseen tietokantaan. Kirkollisissa inventoinneissa edelle ovat ehättäneet vain Urjala vuonna 2006 sekä Kuru vuonna 2008 ennen liittymistään Ylöjärven seurakuntaan.

Hiippakunnan kulttuuriperintötyöryhmä päättää kohteet kulloisellekin kirkollisen esineistön inventoinnille, joita tehdään käytettävissä olevien resurssien puitteissa enimmillään yksi vuodessa.

Hautausmaainventointeja on teht kolmisenkymmentä. Lempäälän hautausmaainventointi tehtiin vuonna 1993. Silloin hautausmaata ei inventoitu kokonaisuudessaan, vaan vain sen vanhin osa.

Inventoinnin maksavat Lempäälän seurakunta, Tampereen hiippakunta sekä Pirkanmaan maakuntamuseo yhdessä.

Esineistön tietokantaan viemisessä Kaivannolla on apunaan vuonna 1981 laadittu paperinen inventointiluettelo. Kirsi Kaivannon mukaan seurakunnan arvoesineistö on hyvin dokumentoitu ja pääsääntöisesti säilynyt ja säilytetty hyvin. Vuonna 2010 yleisöltä suljetussa tapulimuseossa kävi toisin.

– Tapulissa ei ole enää muuta kirkollista esineistöä kuin kirkonkellot, mutta siellä on ollut aikoinaan Lempäälä-seuran tapulimuseo. Museotoiminnan aikaan siellä oli seurakunnan esineitä, joista varsinkin vanhat tekstiilit kärsivät säilyttämisestä lämmittämättömässä tilassa.

Kirsi kaivanto pitää tärkeänä, että seurakuntien esineistöä inventoidaan. Kyseessä on hänen mukaansa kulttuuriperintömme vaalimisesta.

– Tällainen kirkollisen esineistön inventointi edesauttaa sitä, että kulttuuriaarteitamme säilytetään niiden arvoa kunnioittavalla tavalla.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>