Pertti Salovaara alkoi purkaa pahaa oloaan kirjoittamalla.
Ensin syttyi kipinä, sitten syntyi runokirja.

Mustetta mielen vesilasiin

Pertti Salovaara löysi runosta ystävän.

Hyvä ystävä kuuntelee tarkasti ja kirkastaa sumuiset ajatukset. Hyvän ystävän kanssa voi jakaa inhottavimmatkin ajatuksensa.

Pertti Salovaaralle tällainen ystävä on runo.

Salovaara kirjoittaa, koska se auttaa. Kirjoittamalla saa tiukemman otteen elämästä. Runoilu tyynnyttää mielen tuulenpuuskia ja kuohuvia vaahtopäitä.

Runot syntyvät Salovaaralta kuin itsestään. Niin oli jo teinipoikana. Hän kirjoitti ensimmäiset säkeensä 16–17-vuotiaana lukiolaisena, mutta julkiseen levitykseen tekstit eivät päätyneet.

Nyt nuo nuoruuden runot lähinnä huvittavat Salovaaraa. Toki hän ymmärtää itseään teininä.

– Se oli silloin se, sellaista nuoruuden tuskaa. Johonkin ne tunteet piti purkaa.

 

Vuonna 2008 kansanedustaja Pertti Salovaara vetäytyi työelämästä. Hän jäi sairaslomalle eikä enää palannut eduskuntaan. Julkisuudessa Salovaara on puhunut avoimesti ongelmistaan. Hän on kertonut kärsineensä maanisdepressiivisyydestä, masennuksesta ja työuupumuksesta.

Keskellä mustaa elämänvaihetta runojen kirjoittamisesta alkoi muodostui henkireikä. Aluksi Salovaara kaatoi huonoa oloaan pöytälaatikkoon. Syntyi lyhyitä runoja ja pitkiä runoja. Joihinkin hän oli tyytyväinen, joihinkin ei.

Pian hän huomasi, että kun tuntemuksen saa kiteytettyä paperille, se helpottaa oloa. Ikään kuin tuntemuksensa pystyisi jakamaan jollekin, vaikka kyse oli vain paperinpalasta tai kännykän muistiosta.

Hyvänolon tunne valtasi kropan, kun kirkas lause antoi hahmon ikäville ajatuksille. Tuska siirtyi paperille. Esimerkiksi näin: ”Joku tiputtaa mustetta mielen vesilasiin.” Myöhemmin tämä lause päätyi Vastustaa-kirjan runoon nimeltä Depressio.

 

Ei Salovaara vain itseään varten kirjoita. Hän halusi julkaista runokirjan, sillä uskoo, että Suomi on täynnä samanlaisten ongelmien kanssa painivia ihmisiä.

– Vaikka mielialalääkkeitä syöviä on satoja tuhansia, jokainen kuvittelee olevansa ongelmiensa kanssa yksin. Ajatellaan, että kukaan ei tunne samalla tavalla kuin minä. Paskapuhetta, Salovaara sanoo.

Masennuksen alkuvaiheessa moni kysyy, että miksi juuri minulle kävi näin. Paha olo tuntuu ainutlaatuiselta.

– Mutta ei tässä niin uniikkeja olla. Meiltä kaikilta löytyy samankaltaisia oireita ja yhdistäviä tekijöitä.

Salovaraa kertoo saaneensa kirjastaan hyvää palautetta ihmisiltä, jotka ovat kompastelleet elämässään. Se lämmittää esikoiskirjailijan mieltä.

 

Kun kuuntelee Salovaaraa, ei ole vaikea arvata, millainen kirja Vastustaa on tyyliltään. Lause on kirkas, tiivis ja suoraviivainen, jopa aforisminomainen.

Salovaara sanoo, ettei ole koskaan innostunut mistään taidehiippailusta. Hänen mielestään tekstien pitää olla kollektiivisia. Sitä parempi, mitä useampi ymmärtää, mistä runossa puhutaan.

– Tykkään, että runoudessa annetaan kipinä, joka lähtee roihuamaan lukijan mielessä. En halua viedä tulkinnan iloa pois. Se on yksi syy, miksi teen lyhyitä tekstejä.

Myös Salovaaran kirjoittaminen alkaa kipinästä. Usein padot aukaisee yksi sana – vaikkapa risumetsä tai sänkipelto.

Samalla sanojen luomat kuvat ovat Salovaaralle tärkeitä. Hänen kirjassaan luut rutisevat ja sirkkeli sahaa selkärankaa. Nämä kuvat ovat kummunneet henkisen tuskan aiheuttamista fyysisistä kokemuksista.

– Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kun mieli on kipeä, niin myös ruumis kärsii, sanoo Salovaara

– Sitä voi tuntea ihan oikeasti paineen tai painon, jonka alle kokee olevansa. Masentunut usein kävelee lysyssä ja luomet alas painuneina.

 

Runokirja ei ole uuden alku. Pertti Salovaaralle kirja on osa jatkuvaa prosessia. Toinenkin kirja saattaa vielä joskus ilmestyä, kuka tietää.

Tulevaisuuttaan hän ei ajattele.

– Olen oppinut olemaan suunnittelematta elämääni. Aina sitä kuitenkin päätyy jonnekin, minne ei olisi ikinä uskonut päätyvänsä.

Salovaara ei kykene eikä uskalla haaveilla tulevasta.

– En toivo tulevaisuudelta yhtään mitään. Minulla ei ole haaveita, menen takki auki seuraavaan päivään.

Kun ei katso koko ajan tulevaisuuteen, elää täysillä hetkessä. Siihen Salovaara sanoo kykenevänsä paremmin kuin koskaan. Ja kyllä biljardin peluuta harrastava Salovaara yhden pienen toiveenkin uskaltaa päästää ilmoille.

– Toivon, että biljardikaudella tulee voittoja enemmän kuin häviöitä. Se on sopivan kokoinen toive.

Vesi on tärkeä elementti Pertti Salovaaralle. Kesäisin hän viettää paljon aikaa veneillen.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Fakta

Salovaara on hyvän mielen lähettiläs

Mielenterveyden keskusliitto on nimennyt Pertti Salovaaran Hyvän mielen lähettilääksi 2015.

Mielenterveysmessuilla 2014 julkistettu nimitys on tunnustus mielenterveyden hyväksi tehdystä työstä.

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka sanoo, että Salovaaran tarina muistuttaa siitä, että meillä kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet sairastua.

– Pertti Salovaara on minulle henkilökohtaisesi eräänlainen yhteiskunnan ja elämän vakauden ääni. Pertillä pitkä työhistoria ja yhteiskunnallisen vakauden ja tieliikenteen sujuvuuden ääni, Sydänmaanlakka toteaa.

– Tuntuu lohdulliselle, että juuri tuollainen vakaus sairastui psyykkisesti ja tuli esiin sairautensa kanssa.

Hyvän mielen lähettilään tunnustus annetaan kiitoksena hyvän mielen levittämisestä ja aktiivisuudesta ottaa esille mielenterveyskysymyksiä.

15 vuotta takana, ainakin saman verran edessä

Pertti Salovaara muutti Lempäälään vuonna 1999. Hänellä ei ole mitään aikomusta muuttaa pois paikkakunnalta.

– Tämä on minulle tosi tärkeä paikka. On vaikea uskoa, että tällainen idyllinen pikkukylä on näin lähellä Tamperetta.

Salovaaralle on kertynyt kunnassa paljon tuttuja, varsinkin harrastusten kautta. Hän tekee Jätäri-yhtyeen kanssa keikkoja, joilla koveroidaan Sleepy Sleepersejä. Lisäksi Salovaara pelaa biljardia aktiivisesti Pirkanmaan Pool -liigassa.

Yksi tärkeistä paikoista Lempäälässä on Vaihmalan Hovi, missä hän meni naimisiin. Myös lähialueen vesistöt ovat tulleet tutuksi. Salovaara harrastaa veneilyä, kesällä paatilla tulee oltua 3–4 päivää viikossa.

Hän viihtyy myös Lempäälään hautausmaalla. Sieltä löytyi Salovaaran ensimmäisen tytön nimi.

– Satuimme katselemaan Palanderin suvun hautaa ja huomasimme nimen Rosina Palander. Ihastuimme nimeen, ja niinpä esikoistyttärestäni tuli Rosina.

Yksi kommentti

  1. Jorma Kalevi

    ”Masentunut kävelee usein lysyssä tai luomet alas painuneina.”
    Miten niin muka? Siksikö Salovaaran luomet operoitiin? Stereotypioita viljelevä ja lainattuja fraaseja peruskoulupohjalta väärin siteeraava niljake, joka on aiemminkin vedonnut mt-korttiin; asepalvelusta vältellessään nimittäin.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>