Itsenäisyys on yhteiskunnan rakentamista

Lempäälässä itsenäisyyspäivän juhlassa juhlapuheen pitänyt Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Juha Kuisma muisteli kahtai jo liki pitäen unohtunutta lempääläistä, isää ja tytärtä Vihtor Emil Rantavaaraa ja Irma Rantavaaraa.

– Heidän molempien elämäntyö liittyy konkreettisesti itsenäisen Suomen rakentamiseen. Isä oli Lempäälän johtava virkamies kuohuvina aikoina tammikuusta 1918 kesään 1945. Tytär oli opettaja ja professori, joka rakensi noin viidenkymmenen vuoden ajan yhteyksiä anglosaksiseen kulttuuripiiriin.

Vihtori Emil Rantavaara oli Lempäälän kunnankirjuri ja hänen tyttärensä Irma Rantavaara kirjallisuuden professori. Molempien viimeinen sija löytyy sukuhaudasta Lempäälän kirkkomaalta.

– Molemmat ovat nimiä, joista Lempäälän sopii olla ylpeä, Kuisma totesi.

Kunnankirjuri V. E. Rantavaara

V. E. Rantavaara valittiin Lempäälän kunnankirjuriksi marraskuussa 1917. Kun Rautavaarat muuttivat Lempäälään, oli ainoa lapsi Irma 9-vuotias.

Kunnankirjurin tehtäviin kuului valmistella kokousasioita ja huolehtia päätösten toteuttamisesta. Kunnankirjurin tuli myös olla määräajoin kuntalaisten tavattavana. Hän toimi yhdessä kunnallislautakunnan esimiehen kanssa.

– Nykytermein V. E. Rantavaara oli siis kunnanjohtaja. Hän tuskin ehti astua virkaansa, kun vuoden 1918 tapahtumat alkoivat vyöryä. Tiedossamme ei ole, miten hän kaiken koki ja miten perheineen selviytyi rintamavaiheen yli.

Kun kunnanvaltuusto kesällä 1918 kokoontui, oli ensimmäisiä eteenpäin vietäviä asioita sähkövalon ja sähkövoiman saaminen Lempäälään. Asetettiin uusia lautakuntia: metsälautakunta, tielautakunta, asutuslautakunta ja köyhäinhoitolautakunta. Vuonna 1919 maaherra määräsi Rantavaaran lempääläisten ehdotuksen mukaisesti elintarvikelautakunnan puheenjohtajaksi.

Kuntaorganisaation kehittyessä jokaiseen vaiheeseen tarvittiin kunnankirjuria asian alussa, keskellä ja toteutuksessa. Jonkinlaiseen vakaaseen tilaan kunta pääsi 1930-luvulla, jolloin suurin muutos oli se, että kunnan eteläiset kylät siirrettiin hyvässä sovussa osaksi perustettua Viialan kuntaa.

Rantavaaran viimeinen suuri hallinnollinen ponnistus tapahtui vuonna 1944, jolloin kunta varasi omistamiltaan mailta Sääksjärveltä, Kuljun pysäkin vierestä sekä Ryynikästä yhteensä 77 rintamamiestonttia. Lopuille tonttia hakeneille 11 rintamiehelle talonpaikat osoitti kunnan pyynnöstä seurakunta.

– Näin kaikki halukkaat saivat omakotitalotontin.

V.E. Rantavaara pyysi eroa sairauden vuoksi 1. elokuuta 1945. Hän oli tuolloin 64-vuotias. Hän jäi asumaan Lempoisiin, mutta kuoli jo kolmen vuoden kuluttua.

Rantavaara toimi kantavan voimana monissa yhdistyksissä. Hän oli VPK:n torvisoittokunnan perustaja ja johtaja, hän oli myös kuorojen johtaja. Hän oli mukana paikallisen säästöpankin hallinnossa sekä kotiteollisuuskoulun johtokunnassa ja nuorisoseurassa.

– V.E. Rantavaara oli myös pulakauteen osuneen Lempäälän Sanomien perustaja ja päätoimittaja, yhtiön johtokunnan puheenjohtaja, lehtiyhtiön isännöitsijä ja lehden terävin pakinoitsija nimimerkillä Lutu Lemponen. Lempäälän Sanomat joutui sitten pari vuotta keskellä pulakautta ”hyvin yritettyään” liittymään Vesilahdella perustettuun Vesilahden paikallislehteen ja näin syntyi varsinaisesti tuntemamme LVS. Rantavaara toimi kuitenkin tämän pitäjien yhteisen lehtiyhtiön johdossa kuolemaansa asti.

Professori Irma Rantavaara

Irma Rantavaara asui lähes koko nuoruutensa Lempäälässä ja kirjoitti ylioppilaaksi 1927 Tampereen Suomalaisesta Yhteiskoulusta.

– Lempäälässä olon aikanaan hän osallistui nuorisoseuran toimintaan, mm. näytelmiin. Tuolta ajalta on peräisin lause: ”Venyy kuin Rantavaaran Irman sääret”.

Filosofian kandidaatin tutkinnon hän suoritti 1932. Jo opiskeluaikanaan hän matkusti Edinburghiin täydentämään opintojaan. Hän oleskeli myöhemminkin pitkiä aikoja Englannissa. Välirauhan ajan hän teki väitöskirjaansa Cambridgessä ja Lontoossa.

– Englannin kielestä ja kulttuurista tuli hänelle vivahteita myöten täydellisesti hallittu elämänmuoto.

Rantavaara toimi Tampereella kauppaoppilaitoksen englanninkielen opettajana vuoteen 1939 ja samassa työssä lehtorina Helsingin kauppakorkeakoulussa vuoteen 1963. Samaan aikaan hän toimi Helsingin Yliopistossa opettajana, dosenttina ja vuoden vt. professorina. Vuonna 1963 hänet nimitettiin ”estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professoriksi” Helsingin yliopistoon, josta virasta hän jäi täysin palvelleena eläkkeelle 1972. Vuonna 1973 hän oli Englannissa British Academyn kutsumana vierailevana professorina.

Irma Rantavaaran tutkimustyön kohteina olivat muun muassa Charles Dickens, Virginia Woolf, William Faulkner ja Robert Musil.

– Hänen lukeneisuutensa oli laajaa, kritiikkinsä tervejärkistä ja kirjoittamistapansa elävää ja tarkkaa. Hän käsitti kirjallisuuden yhteenvedoksi länsimaisesta kulttuurista. Opettajana hän oli vaativa.

Hänellä oli runsaasti jäsenyyksiä ja puheenjohtajuuksia erilaisissa kulttuuriyhteisöissä. Hän oli mm. Suomen Kulttuurirahaston hallintoneuvoston jäsen, Suomen kansallisteatterin johtokunnan jäsen, SKS:n työjäsen, Suomen kirjallisuudentutkijain seuran johtokunnassa, Suomen estetiikan seuran puheenjohtaja, Otavan kirjallisen neuvottelukunnan jäsen.  Hän oli mukana Finnish-British Societyssä, PEN-klubissa ja Akateemisessa Naisten Liitossa.

Irma Rantavaara ei koskaan mennyt naimisiin. Koska hänellä ei ollut sisaruksia, hän piti tiivistä yhteyttä äidinpuoleisen sukunsa Heurun serkkuihin.

Kun Irma Rantavaara täytti 70 vuotta, hänen ystävänsä kokosivat onnittelurahat Irma Rantavaaran nimikkorahastoksi. Rahasto tuli SKR:n yhteyteen. Rantavaara kartutti testamentillaan tätä rahastoa. Rahasto edistää kirjallisuustieteen ja estetiikan tutkimusta ja etusijalla ovat naistutkijat, erityisesti väitöskirjatyötä tekevät.

Irma Rantavaara jätti jälkeensä laajan kirjaston. Vanhemmiltaan perimänsä kirjat luovutettiin hänen tahtonsa mukaan Lempäälän kunnankirjastolle, liike-elämää koskevat Kauppakorkeakoululle, kirjallisuutta ja estetiikkaa koskevat Helsingin Yliopiston kirjallisuustieteen laitokselle, ja edelleen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura sai valita omaan kirjastoaan täydentävät teokset.

– Kun kaikki nämä tahot olivat saaneet osansa, jäi testamentin toimeenpanijan realisoitavaksi 6kuusikymmentäkahdeksan hyllymetriä hyviä kirjoja.

Yhteiskunnan rakentajia

V.E. Rantavaaran ja Irma Rantavaaran elämäntyöt osoittavat Kuisman mukaan, mitä Suomi teki valtiollisella itsenäisyydellään.

– Toinen rakensi – toki yhdessä luottamushenkilöiden kanssa – Lempäälän itsehallinnollisen kuntaorganisaation melkeinpä tyhjästä. Toinen kehitti yliopistolle modernin kirjallisuustieteen laitoksen. Rantavaaran aikana laitokselle luotiin kolme linjaa: kirjallisuus, estetiikka ja teatteritutkimus.

– Voimme olla ylpeitä heistä ja niistä yhteyksistä, joilla he liittyvät Lempäälään. Pitäkäämme mielessä, että Vihtori Emil Rantavaara ja Irma Rantavaara kuuluvat Lempäälän merkkihenkilöihin.

– Itsenäisyys on sitä, että kukin kohdallamme voimme elää tosiksi ne mahdollisuudet, joita olemme elämältä saaneet.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?