Kirjoittajapiiri kokoontuu Kanavan koululla joka toinen perjantai. Piirissä kaikki ovat samoilla lauteilla – niin herrat, rouvat kuin narritkin.

Sanaseppojen sekasauna

Kirjoittajapiirissä ei turhia jäykistellä. Kuvassa vasemmalta oikealle: Pertti Laine, Minna Pätäri, Asmo Kallio, Esa Salmi, Elise Bly-Wilén, Olli Koskinen, Esa Salminen, Pirkko Koskimäki ja Elina Lätti.

Kirjoittajapiirissä ei turhia jäykistellä. Kuvassa vasemmalta oikealle: Pertti Laine, Minna Pätäri, Asmo Kallio, Esa Salmi, Elise Bly-Wilén, Olli Koskinen, Esa Salminen, Pirkko Koskimäki ja Elina Lätti.

Ensimmäisenä lukuvuorossa on Asmo Kallion teksti Kuvassa istuva nainen.

– Teuvo tulee yhä uniin. Portaikko imee ja kasvoton seuraa, huohottaa takanani. En ole vieläkään saanut revittyä itseäni irti.

Kirjailija Sari Peltoniemen ääni soi pehmeänä Kanavan koulun kellariluokassa.

– Mies istutti minut tuoliin ja otti kuvan. Ulkona paistoi aurinko ja minä olin minä.

Teksti päättyy, keskustelu alkaa. Puheenvuoroja ei jaeta, vaan puhe soljuu uomissaan. Tunnelma muistuttaa ennemmin illanistujaisia vanhojen tuttujen kesken kuin kunnanvaltuuston kokousta.

Mitä nyt aihe hieman poikkeaa tavallisesta ruokapöytäkeskustelusta.

– Tuo neljännen kappaleen ensimmäinen lause on kiehtova. Se hyppäsi esiin. ”Saarelle pääseminen vaatii aina uhrauksia ja matka oli pitkä ja hullut koirat”, ensimmäinen kommentoi.

– Niin, siinä rikotaan normaali lauserakenne. Syntyy jännä vaikutelma, jatkaa Peltoniemi.

 

Kirjoittajapiirin idea on yksinkertainen: vetäjä Sari Peltoniemi lukee tekstinpätkän. Sitten siitä keskustellaan.

Mukaan saa tulla, vaikkei toisi mitään mukanaan. Omia kirjoituksiaan ei ole pakko esitellä. Pääasia on keskustelu ja kuuntelu.

Suomalaiset ovat lukukansaa, mutta kirjoittamisesta ei paljon puhuta. Monelle kirjoittajapiiri onkin kuin äänenavaus. Kerrankin joku kuuntelee.

Kotona kumppanit ja perheenjäsenet eivät jaksa välttämättä keskustella lauserakenteista ja metaforista.

Tästä hauskan esimerkin kertoo piiriläinen Elina Lätti, jolla on tekeillä pienoisromaani.

– Luin tekstiä miehelleni sängyssä ja hän nukahti, Lätti naurahtaa.

Suurin osa piiriläisistä kirjoittaa kirjoittamisen vuoksi. Joidenkin tekstit ovat päätyneet julkaistavaksikin.

Esimerkiksi Jorma Viikin omiin kokemuksiin pohjautuva esikoisteos Kuksteri julkaistiin vuonna 2013.

Lempäälän-Vesilahden Sanomien ja Aamulehden yleisönosastoilta tuttu nimi on Martti Lindroos. Hän on yksi piirin konkareista.

Moni piiriläinen on myös menestynyt kirjoituskilpailuissa.

 

Seuraavaksi luetaan luku Pertti Laineen romaanikäsikirjoituksesta. Se on tarina pariskunnasta, joka alkaa rakentaa taloa. Puolentoista sivun mittaisessa luvussa keskustellaan leppoisasti rakentamisesta ja harjakaisista.

Piiriläisille tekstistä tulee mieleen jokin kymmenien vuosien takainen tv-sarja. Kenties Rintamäkeläiset tai Heikki ja Kaija.

– Tekstissä saadaan aikaan pienillä arkisilla asioilla lämmin tunnelma, toteaa Irma Anttilainen.

– Minä aina kadehdin, kun joku kirjoittaa sujuvaa dialogia. Tätä on helppo seurata.

Peltoniemi on samaa mieltä. Hän kuitenkin muistuttaa, että jossain vaiheessa mukaan tarvitaan draamaa.

– Missä kohtaa teksti muuttuu liian kotoisaksi? Ero on hiuksenhieno, ja tässä ollaan vielä sillä paremmalla puolella.

 

Lukiolaisia, eläkeläisiä, yrittäjiä, työttömiä ja työläisiä. Se, että piirin kirjoittajat elävät eri elämänvaiheissa ja tulevat erilaisista lähtökodista, on rikkaus. Tästä kaikki ovat samaa mieltä

Pertti Laine toteaa, että piirissä ollaan kuin saunassa.

– Herrat ja narrit samoilla lauteilla – ja hyvällä säkällä rouvatkin.

Esa Salminen jatkaa, että täällä ei omalla elämällä leuhkita.

– Ainoastaan kirjoittamisella on merkitystä. Ainoastaan tekstiä arvioidaan.

Ja ajatuksella arvioidaankin. Kenelläkään ole mitään syytä turista lämpimikseen, piiriläiset nyökyttelevät. Palaute on suoraa ja rehellistä.

Nyt kirjoittajapiiri on jonkinlaisessa nosteessa. Tällä hetkellä mukana on 18 jäsentä, joista 13 oli paikalla jutuntekohetkellä.

Piirin konkarit kertovat, että vähimmillään jäseniä oli vain viisi.

Peltoniemi on vetänyt piiriä kymmenisen vuotta. Sitä ennen ohjaajana toimi Marita Peltoniemi, joka ei tosin ole mitään sukua Sarille.

 

Ennen kahvitaukoa ehditään vielä lukea kaksi Esa Salmen runoa.

Salmi kertoo harjoitelleensa kirjoittamista 50 vuotta. Nyt luettavat tekstit ovat jo muutaman vuoden vanhoja. Salmen mukaan pari vanhaa räpellystä.

Piiri on kuitenkin haltioissaan. Paljon keskustelua nostattaa alkoholiaiheinen runo.

– Valmis lauluteksti. Tässä on ihan selvästi a- ja b-osat.

– Suomalainen versio Helan gårista!

– Hyvää lyriikkaa, ei selitä vaan näyttää.

– Vähän niin kuin Eppujen Baarikärpänen.

Niinpä. Vai mitä sanotte alla olevasta kertosäkeeksi ehdotetusta pätkästä?

”Minä ryyppään niinä päivinä jotka päättyy taina /
sillä eihän jatkuvasti sitä kännissä olla saa /
tosin keskiviikkopäivisinkin viinaa vedän aina /
mutta onhan se niin että poikkeus säännön vahvistaa.”

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>