Valonpisaroita

Valkoiset hanget peittävät vihdoinkin maan. Moni on nauttinut päästessään hiihtämään valkeille hangille ja metsän siimekseen katoaville laduille. Ehkä on niitäkin, jotka kokevat tämän ajan vain lumen kolaamisena ja suurina aurauslaskuina. Yksi on kuitenkin meille kaikille samaa – hanget tuovat valoa pimeimpään talveemme. Pimeyttä riittää pitkään ja lukuisten talvi-iltojen harmaus tarttuu helposti sieluumme.

Pimeys ei ole vain ulkoa tulevaa. Monet murheet ja huolet pitävät meitä hämyisessä hämärässä.

Valoisassa elämä on yleensä helppoa. Kun asiat ovat hyvin on helppo olla onnellinen. Olemme ehkä saaneet kohtuudella toteuttaa itseämme, monet toiveemmekin ovat ehkä toteutuneet. Ei elämässä yleensä ole kauheasti moitittavaa –valossa! Mutta sitten kun on pimeää, sitten kun kaikki näyttää kääntyvän vastaan, silloin huomataan, että todellinen elämän rikkaus punnitaan. Minkä varassa jaksan?

Elämme Kynttilänpäivän aikaa kirkkovuodessa.

Kynttilänpäivän evankeliumi tuo meille kertomuksen vanhasta hurskaasta Simeonista, jolle Pyhä Henki oli luvannut, että hän saa ennen kuolemaansa vielä kohdata Jeesuksen. Kohtaaminen on vavisuttava. Aivan kuin kaksi aikakautta kohtaisi toisensa: kaikki se, mitä oli luvattu Vanhassa Testamentissa kohtasi Hänet, joka aloitti aivan uuden ajan. Jeesus tuli tuomaan valoa tänne pimeään maailmaan.

Simeon tulee hyvin lähelle meidän elämäämme, meidän omien kaipaustemme ja haaveidemme keskelle.

Vanha Simeon, joka kohdattuaan Jeesus-lapsen temppelissä oli valmis sanomaan: Nyt olen saanut tarpeeksi, olen valmis täältä lähtemään. Nyt minulla on tarpeeksi…

Mikä meille itsellemme on tarpeeksi? Millaisen kokemuksen jälkeen sinä olisit valmis sanomaan, että nyt olen valmis lähtemään tästä elämästä, nyt olen saanut riittävästi, minulla on tarpeeksi? Voimme kysyä itseltämme, mitä minulla tulisi olla, jotta olisin oikeasti rikas, jotta minulla olisi tarpeeksi? Onko se euroloton päävoitto, onko se uusi työpaikka, onko se terve mieli terveessä ruumiissa vai jotain muuta?

Ihmisellä voivat asiat olla ulkonaisesti ihan hyvin: On terveyttä, on perhettä, on työtä ja omaisuuttakin jo kertynyt. Silti syvällä sisimmässä tuntuu, että jotain tärkeätä puuttuu, että kaikki tämä ulkonainen hyvä ei saa levotonta sielua rauhoittumaan, että tämä hetki ei tunnukaan täydeltä elämältä, vaan onnellisuus odottaa meitä jossain vielä toteutumattomassa, että se vanha rippikoulussa opittu lause: ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa ei olekaan tullut minulle todeksi. Olenko ulkonaisesti rikas, mutta sielu on edelleen levoton?

Me tietenkin tarvitsemme paljon ja on taatusti paljon sellaista, minkä puuttuminen tekee elämisen hyvin vaikeaksi. Vaikea taloustilanne tai liian vähä vapaa-aika tai liian paljon vapaa-aika vaikuttavat ihmissuhteisiin ja ihmissuhteet taas kaikkeen muuhun – kyllä tavoittelemisen arvoisia asioita on, kyllä tarpeellisia ja hyviä asioita on, mutta silti matka evankeliumimme Simeoniin, joka kohtasi Jeesuksen, on valtava. Melko paljon ei ole sama kuin tarpeeksi paljon. Rikas ei ole se, kenellä on paljon, vaan se, kuka ei enää tarvitse enempää!

 

Mikko Oikarinen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>