SOTE on mahdollisuus Pirkanmaalle

SOTE-uudistuksen kahdeksas tai yhdeksäs versio on saapumassa satamaan. Ehdotuksena on maakunnan  kokoinen kuntayhtymä, jonka rahat kulkevat kunnilta ylös. Rahoitusperusteet määrittää valtio. Tällä tietoa  tavalla, jossa syrjäisten, ikääntyneen väestön kuntien rahoitustaakka kevenee. Jostain syystä uudessa  ehdotuksessa myös keskuskaupunki voittaa muutoksessa. Maksajia ovat kehyskunnat ja eräät pienemmät kaupungit.
Uusimpaan SOTE- ehdotukseen kannattaa suhtautua prototyyppinä, jota tullaan ajan mittaan kehittämään.  Rahoitusperusteita tulee tarkistaa niin, ettei asiansa hyvin ja fiksusti hoitaneille kunnille koidu useiden veroprosenttien lisätaakkaa. Vastaavasti tehottomasti toimivaa kuntaa ei saa palkita tehottomuudestaan. Näitä asioitahan voidaan vertailla, kun ikä ja sairastavuus vakioidaan. Olisi kiinnostavaa tietää, millaisiin yksikkövertailuihin uudistuksen valmistelijoiden ratkaisut perustuvat.
Suomessa Etelä-Karjalan Eksote, Päijät-Hämeen kuntayhtymä sekä Kainuun malli ovat esimerkkejä siitä,  miten kustannuskatto saa maakuntatoimijan järjestämään asioita tehokkaasti.
Mutta uusi SOTE voidaan myös nähdä mahdollisuutena. On melkoisen varma, että kuntayhtymäpohja ei ole  pysyvä ratkaisu maakuntatasoiselle SOTElle. Mitä nopeammin siirrymme demokraattiseen hallintoon, jossa SOTE-päättäjät valitaan suorilla vaaleilla kunnallisvaalien yhteydessä, sen parempi. Tällainen vaalitapa tuottaa päättäjälle mandaatin, jota kuntayhtymäedustajalla ei ole. Tähän täytyy liittyä myös rahoituksen kanavointia koskeva muutos. Malli on tunnettu Ruotsista.
Jos ja kun tällainen vaaleilla valittu toimielin aikanaan tulee SOTEn puolelle, herää kysymys miksei samaa sovelleta muualla. Pirkanmaan Liitossa, toisen asteen ammattikoulutuksen puolella, joukkoliikenteessä, pelastustustoimessa – tai vaikkapa Tampere-Pirkkalan lentokentän kehittämisen hallinnossa?

Demokraattinen maakuntahallinto olisi myös kuntien edun mukaista. Niiden itsenäisyyttä ei enää kyseenalaistettaisi, kun mittakaavaa vaativat tehtävät hoidettaisiin maakunnan tasolla.

Demokraattiset, suorat vaalit poistaisivat myös Tampereen ja muiden Pirkanmaan kuntien keskinäisen yliherkkyyden. Maakuntavaltuusto, joka olisi valittu koko maakunnan kattavilla vaaleilla, kohtelisi kaikkia kuntia, myös Tamperetta samoin. Tampereella ei olisi enemmistöä, kun kerran vaalit käytäisiin poliittisten ohjelmien merkeissä. Pirkanmaalaisuuden määritelmä ei enää olisi ”Tampereen vastentahtoista seuraamista”. Syntyisi aito pirkanmaalainen identiteetti, joka muodostuisi jatkuvassa, avoimessa keskustelussa, edessä olevien kehitystehtävien mukaan.

Tämä heijastuisi myös mediaan, koska media olisi maakuntatajunnan muodostumisen foorumi. Onhan Pirkanmaa nytkin paitsi Tampereen talousalue, myös maakuntalehden levikkialue. Maakuntarajojen tutkiminen osoittaa, miten Pirkanmaakin on alkujaan orgaaninen muodoste. Maakuntamedioille maakuntahallinto merkitsisi uutta nostetta ja vahvistuvaa tehtävää. Tieto tuottaa tehokkuutta. Vastaavasti paikallislehdille seuraisi vahvempi rooli kuntayhteisöllisyyden rakentajana.

Kaiken kaikkiaan maakunnan elinvoima kasvaisi, kun julkinen tehtäväjako muuttuisi kuvatulla tavalla.

 

Juha Kuisma

kansanedustajaehdokas (kesk.)

Yksi kommentti

  1. Heska Korhonen

    Olen Juhan kanssa samaa mieltä siitä, että yhteistyön kautta, esimerkiksi Tampereen ja 8 kehyskunnan alueella, kannattaa edetä.

    Mallista olen eri mieltä. Miksi rakentaa väliportaan hallintoa kun kuitenkin päätösvalta Juhan tekstin mukaan menisi sinne välitasolle. Hallintoportaita lisäämällä asiat vaikeutuvat ja tulee lisää niitä, jotka ”puolustavat vain omaa paikkaansa”. Katsokaa yksityistä liiketaloutta – ei ole enää hallintoportaita, toimitusjohtajat ohjaavat suoraan tekijöitä.

    Tehdään yksi iso kunta, betonoidaan alueiden tasa-arvoisuus ja näin tehokkuus ja hyvät käytänteet saavat mahdollisuuden vaikuttaa. Tätä mallia kannattaa miettiä.

    Heska

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?