Ohrariävää

Viime sunnuntain Raamatun tekstit puhuvat leivästä, ja sunnuntaita onkin sanottu myös leipäsunnuntaiksi keskellä paastonaikaa.

Leivän viesti on yksinkertainen. Tuore lämmin ja tuoksuva leipä: rapea kuori ja pehmeä sisus, ihana tuoksu. Se on viesti huolenpidosta ja rakkaudesta. Se kertoo tarpeiden tyydytyksestä. Jaettu leipä kertoo yhteydestä. Minulla on hyvä muisto Lempäälän ohrariävästä. Kun tulin vuosi sitten Lempäälään papiksi, sain ensimmäiseltä siunauskeskusteluun tulijalta, nuorelta isäänsä hautaamaan tulleelta mieheltä, tuliaisiksi lämpimän rievän. Se oli lämmin vastaanotto.

Leipä on koko elämän symboli. Sen nauttimiseen kiteytyy kaikki elämässä olennainen ja sen valmistamiseen voi kiteytyä koko elämän tarkoitus. Erityisesti jos vielä palaamme siihen aikaan, jolloin yhteys leivän leipomisen ja koko elämän välillä oli vielä selvempi. Leipä oli ajatuksissa silloin, kun katsottiin keväällä tulevaa satovuotta ja säitä. Leipä oli ajatuksissa, kun pelto muokattiin ja kylvettiin. Kasvaako vilja, saako se kylliksi vettä? Viekö halla sadon, kasvavatko jyvät kyllin suuriksi? Ja oli vielä monta työvaihetta viljasta lämpimäksi leiväksi: jauhojen jauhatus, taikinan valmistus, leipominen ja paistaminen.

Leivän viesti on aina selvä. Kun antaa leipää nälkäiselle, ei tule väärinymmärretyksi. Kun saa naapuriltaan leivänlämpiäisen, ei tarvitse enempää puhua yhteistyöstä, naapuriavusta tai yhteisöllisyydestä. Kun nälkäinen asettuu pöytää, hänen ei tarvitse saada selvitystä leivän olemuksesta ja valmistuksesta. Häntä ei kiinnosta filosofinen keskustelu leivän valmistuksesta tai menneistä leivistä. Hän saa ruokaa.

Kirkollisessa keskustelussa puhutaan paljon – joskus aivan liikaa – ja sanojen merkitys hämärtyy. Jeesus joutui usein uskonnollisiin kiistoihin. Eräässä tällaisessa kiistelyssä Jeesuksen viesti oli yksinkertainen ja selkeä: Minä olen elämän leipä. Elämän leipä annetaan taivaasta. Elämän leipä antaa ikuisen elämän. Minä annan itseni teille, minä olen se leipä.

Jeesus on elämän leipä. Hän on elämälle yhtä välttämätön kuin leipä. Välttämätön ja olennainen. Elintärkeä. Jeesus antaa itsensä. Hän antaa elämän.

Miten Kristus ja hänen läsnäolonsa voisi olla meille yhtä olennainen kuin leipä? Kristuksen läsnäolo todentuu rukouksessa, silloin kun myös me etsimme yhteyttä. Kristus etsii sitä koko ajan, mutta silloin kun me lakkaamme kääntämästä selkämme hänelle, tuo yhteys myös todentuu.

Sunnuntaisessa messussa meillä on ruokapöytä katettuna. Saamme olla osallisia ehtoollisen sakramentista. Yhteinen leipä on myös yhteyttä. Jaamme ja murramme yhteistä leipää. Se rohkaisee meitä myös etsimään tuota yhteyttä, jakamaan elämää ja huolehtimaan myös lähimmäisen tarpeista.

Meidän ei tarvitse ymmärtää uskonnollista tai kirkollista keskustelua. Ei tarvitse olla mitään mieltä eikä ottaa kantaa. Saamme olla myös eri mieltä. Saamme kuitenkin kaikki antautua pyhälle salaisuudelle. Vähän niin kuin lämmin ja tuore leipä hiljentää erimieliset ja kiistelevät nälkäiset ihmiset. Ehtoollisen sakramentti on meille tuoretta leipää elämän nälkään, ja viini on vastaus elämän janoon.

 

Päivi Aikasalo

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>