Näin meitä viedään – vai viedäänkö?

Jokin aika sitten herätti pahennusta, kun urheilija joi haastattelutilanteessa sponsorinsa mukista julkisesti ja julkeasti. Eihän niin saa tehdä. Pitää leikkiä kilttiä ja viatonta. Sponsori tulee kuvaan ikään kuin vahingossa, huomaamatta ja luonnollisesti. Paitsi talviurheilussa. Niin pitkälle kuin muistan ei niin huonoa mäkihyppyä, etteikö suksia olisi nostettu kuvaan logo kameraan päin. Tai kilpahiihtäjällä maalissa, kun räkä vielä valui sieraimista ja silmät seisoi, niin ensimmäinen huoli oli: missä mun sukset?

Kun urheilujohtajaa tai jalkapallovalmentajaa haastatellaan, niin ihan varmasti taustalla on sponsoriseinä kaikkine logoineen. Peliasusta on nykyään vaikea löytää joukkueen tai pelaajan nimeä. Mikä se Fly Emirates on? No tietysti Arsenal! Kaukana ovat ajat, kun rinnassa luki Ajax ja selässä Litmanen.

Purnaanko minä? No, en! Paitsi kaksinaamaisuutta vastaan. Totta kai sponsori haluaa vastineeksi itselleenkin jotain: tunnettavuutta, positiivista mielikuvaa ja myös tilauksia ja myyntiä. Kun ”Lempäälän Kaivin ja Keramiikka Oy” tukee pienestä liikevaihdostaan muutamalla satasella Sääksjärven Loiskeen B­tyttöjen paitahankintaa ja saa nimensä paitaan, niin totta kai firma toivoo, että joku huomaisi ja ehkä tilaisikin jotain.

Joissakin elokuvissa jo nyt varoitetaan rehellisesti, että elokuva sisältää tuotesijoittelua. Lopputeksteissä sitten firmojen nimilista on pidempi kuin näyttelijöiden. Kun käsikirjoituksessa lukee, että juodaan kaljaa ja syödään pitsaa, niin valkokankaalla näkyy Karjala-pullot etiketit kameraan päin ja Kotipizzan laatikot vielä pöydällä. On käyty pienet neuvottelut ja saatu rahoitusta elokuvan tekoon. Mielikuvat myy.

Parhaita blogeja netissä seuraa tuhansia ihmisiä. Muutamat bloggaajat elättävätkin itsensä niitä tekemällä. Tiettyjä tuotteita kehumalla kilahtaa aina muutama sentti tilille, kun joku käy sivulla. Tämä on jo hiukan vaarallisempaa. Oma kriittisyys ja terve järki pitää säilyttää. Onpa käynyt niinkin, että on paljastunut blogin pitäjäksi firman oma työntekijä keksityllä nimellä.

Kaikille taitaa olla tuttu tilanne, että kahvilan tai konditorian ovi on avoinna ja ulos tulee ihana leivonnaisten tuoksu. Asuntoesittelyssä vessan saa raikkaaksi tipalla etikkaa. Hajuaisti on ihmisen alkukantaisimpia aisteja. Dementit vanhukset tunnistavat lapsuutensa tuoksuja. Tuoksu menee suoraan alitajuntaan, järkeillä sillä ei voi. Niinpä nyt tutkitaankin, mitkä tuoksut kiihottavat ostamaan.

Katsokaapa ensi kerralla kun esimerkiksi Sauli Niinistö tai Vladimir Putin esiintyvät televisiossa, mitä muuta kuvassa on. Mikä taulu taustalla, onko lippuja, minkä värinen solmio? Meihin vaikutetaan kaiken aikaa, mutta myös me itse viestimme kaiken aikaa.

Vielä yksi esimerkki: kaupat myyvät hyllytilaa, paras paikka maksaa eniten. Alkossa halvat viinit ovat alahyllyllä – köyhä joutuu täälläkin kumartumaan. Silmien tasolla on vähän kalliimpaa houkuttelemassa ostamaan (vaikka aikomus oli ostaa tuttu viini sieltä alahyllyltä). Jos muutenkin katsoo vähän muita ylemmmäs, niin ylärivissä on sitten tavaraa, joka nostaa omanarvontuntoa.

Mitä siis halusin sanoa: Mitä paremmin tunnet pelin hengen, sitä vaikeampi sinua on huijata.

 

Tapio Eronen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>