Päiväretki Vesilahden luontoon -sarja esittelee kunnan luonnon arvokohteita satunnaisen luonnonihailijan näkökulmasta. Kohteet on niputettu 2-4 kohteen päiväretkiksi, joiden tekemiseen kuluu autolla tai polkupyörällä 2-5 tuntia. Kohteet soveltuvat kaikenikäisille eivätkä vaadi erityisiä retkeilytaitoja tai varusteita, vedenpitävät jalkineet ja suunnistusvälineet riittävät.

Kohteet on valittu Kari Laamasen vuonna 2010 Vesilahden kunnalle tekemästä luontokartoituksesta.

Päiväretki Vesilahden luontoon: Saastonkulma

Iso-Hyyhösen rannoilla ei ole mökkejä eikä hakattuja metsiä. Erämaa on hiljainen ja tuoksuu suopursulta. Näissä maisemissa on helppo aloittaa tutustuminen Vesilahden luontoon. Kuva: Arto Hämäläinen

Iso-Hyyhösen rannoilla ei ole mökkejä eikä hakattuja metsiä. Erämaa on hiljainen ja tuoksuu suopursulta. Näissä maisemissa on helppo aloittaa tutustuminen Vesilahden luontoon. Kuva: Arto Hämäläinen

Iso-Hyyhönen

Iso-Hyyhönen on Hyyhösjärvistä isompi, noin kilometrin mittainen pitkulainen metsäjärvi kunnan länsiosassa. Kolmenkymmenen hehtaarin koollaan se on suurin rakentamaton järvi Vesilahdessa ja kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Metsästys ja kalastus on sallittu, mutta luonnon tilaa heikentävät toimenpiteet kielletty.

Parhaiten järvi on saavutettavissa Saastojärventieltä lähestyen. Nimetön metsäautotie vie kohti pohjoista noin puolentoista kilometrin verran ja päättyy parisataa metriä ennen järven etelärantaa. Vasemmalle kaartava polku kiemurtelee halki kuivan maaston rantakalliolle ja nuotiopaikalle järven puolivälissä.

Eteläranta sopii satunnaiselle luonnonihailijalle paitsi maisemien myös enimmäkseen kuivan maaston ansiosta. Mäntyvaltaiset, jäkäläpeitteiset kalliot ovat helppokulkuisia ja loppukesästä kuusikkoisissa notkelmissa riittää mustikkaa retkimuonaksi. Rämeiselle pohjoisrannalle ei lenkkareissa kannata lähteä.

Tunnelma järvellä on erämainen, vaikka tie ei kaukana olekaan. Liikenteen ääniä ei kuulu lentokoneita lukuunottamatta. Ehyet rantametsät ja kuikan huuto luovat koskemattoman luonnon vaikutelmaa. Kasvistoon kuuluvat havupuiden ohella tervaleppä, monenlaiset sarat, suopursu, lakka, kanerva ja ulpukka. Suonojärveen laskevalta Hyyhösenojalta on tavattu alueellisesti uhanalaista rusopurosammalta.

 

Lampijärveä kiertää sakea järviruokovyö. Rannan vanhat haavat ovat liito-oravan koteja. Kuva: Arto Hämäläinen

Lampijärveä kiertää sakea järviruokovyö. Rannan vanhat haavat ovat liito-oravan koteja. Kuva: Arto Hämäläinen

Lampijärven erämaa-alue

Hyyhösiltä palaavan kulkijan kannattaa jatkaa Saastojärventietä kilometrin verran länteen ja kääntyä uudestaan pohjoiseen nimettömälle metsäautotielle. Tie haarautuu pian ja vasen haara johdattaa tumman metsän keskelle lähelle Lampijärven koillisnurkkaa.

Viiden minuutin jalkapatikka lounaaseen vie halki varjoisan, vanhan kuusikon, jossa askelia vaimentaa paksu sammalpeitto. Auringon säteet eivät juuri maan pinnalle ylety. Joka puolella makaa maassa tuulen kaatamia kookkaita runkoja, jotka on kuitenkin helppo kiertää. Kulkua hankaloittaa eniten alueella suoritettu aluspuiden harvennus.

Lampijärvi on rehevän rantakasvillisuuden takana. Osmankäämi ja korkea järviruoko peittävät näkyvyyden vesirajassa kulkevalta. Maisemaa ihailevan kannattaakin siirtyä pari metriä ylemmäksi tai hakeutua itärannan niemennypykän venevalkamaan, josta avointa vettä näkyy kurottelemattakin.

Tunnelma on rauhallinen, mutta ei suorastaan erämainen. Kurjen huutoon sekoittuu satunnaisia liikenteen ääniä järven takaa.

Alueen valtapuu on kuusi, joiden seassa kasvaa suuria raudus- ja hieskoivuja. Jätöksistä päätellen liito-orava viihtyy alueen vanhoissa haavoissa.

 

Vesilahden suurin suo Saunasuo on keskiosiltaan ojittamaton  ja luonnontilainen.  Tähän asti kulkija selviää helposti vaikka lenkkareilla, mutta   avoimilla nevalaikuilla pitkävartinen kumisaapas on paras jalkine. Kuva: Arto Hämäläinen

Vesilahden suurin suo Saunasuo on keskiosiltaan ojittamaton ja luonnontilainen. Tähän asti kulkija selviää helposti vaikka lenkkareilla, mutta avoimilla nevalaikuilla pitkävartinen kumisaapas on paras jalkine. Kuva: Arto Hämäläinen

Saunasuo

Seuraavalle kohteelle löytää kääntymällä Saastojärventieltä etelään Saunasuontielle, puolen kilometrin jälkeen oikealle nimettömälle ja alkuosastaan huonokuntoiselle tielle ja taas puoli kilometriä matalalle kuivalle mäelle.

Kompassisuunta etelään vanhan metsäpalon hiillyttämien runkojen ja mäntytaimikon läpi ja parissa minuutissa on satunnainen luonnonihailija Vesilahden suuriman suon laidassa. Edessä on Saunasuon harvapuustoinen ja ojittamaton keskiosa. Muutaman kymmenen hehtaarin suuruinen, riukumaista männyn- ja koivunkäkkärää kasvava luonnontilainen alue avoimine nevalaikkuineen on pirteä poikkeus Vesilahdelle tyypillisille tiheää metsää kasvaville rämeille.

Saunasuo on keidassuo, jonka keskiosa on reunoja korkeammalla saaden vetensä sadeveden mukana. Kuperan suon laidoilla kasvaa vaivaiskoivua, suopursua, karpaloa, puolukkaa, vadelmaa ja suo-orvokkia. Kosteassa keskustassa viihtyvät ainakin tupasvilla, suo-ohdake, rohtovirmajuuri, punakoiso ja monenlaiset sarat. Teeri, käki ja hirvi kuuluvat Saunasuon luontoon.

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>