Lempääläläinen K. A. Tapola (1895–1971) oli merkittävimpiä suomalaisen taistelutaktiikan kehittäjiä ja kouluttajia. Talvi- ja jatkosodassa hän saavutti menestystä Karjalan Armeijan ja Kannaksen Armeijan esikuntapäällikkönä sekä myöhemmin jatkosodassa 5. divisioonan komentajana ja sai ansioistaan 2. luokan Mannerheim-ristin. Kuva: Erkki Koivisto
Lempäälän Ehtookodossa on elokuun loppuun saakka esillä jalkaväenkenraali, Mannerheim-ristin ritari Kustaa Anders Tapolan (1895–1971) elämänvaiheista kertova 120-vuotis muistonäyttely. Tapola oli 11:nnessä polvessa lempääläläisen talonpojan poika. Näyttelytilan neljään vitriiniin sekä koottu näyttely keskittyy hänen toimintaansa merkittävissä tehtävissä puolustusvoimissa ennen sotia, sotien aikana ja sotien jälkeen.
Tapola toimi talvisodassa Kannaksen armeijan esikuntapäällikkönä ja jatkosodassa Karjalan armeijan esikuntapäällikkönä sekä komentajana 5. D:n eli Ilves-divisioonassa, jonka alaisuuteen kuuluivat niin Lempäälän kuin Vesilahdenkin komppaniat. Tapola on Mannerheim-ristin ritari numero 160.
Näyttelyssä kerrotaan Tapolan elämästä esinein, tekstein ja kuvin. Aineisto on saatu kenraali Tapolan perheeltä ja pojantytär Päivi Tapolalta. Mukana on muun muassa valokuva kenraalin mitaleista sekä Sveitsin armeijalta saatuja valokuvia, joissa Tapola on noutamassa marsalkka Mannerheimin ruumista Sveitsistä. Näyttelyyn liittyvät läheisesti Päivi Tapolan viisi sotahistorian alan kirjaa: Ajan paino, Kenraalien kirjeet, Marsalkan kotiinpaluu ja Mannerheimin haastaja. Usean kymmenen kuvan diaesitys esittelee Tapolan lempääläläisiä sukujuuria ja elämänvaiheita.
Lempäälässä maanantaina 22. kesäkuuta pidetyssä näyttelyn avajaistilaisuudessa kunnan tervehdyssanat lausunut kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuula Petäkoski-Hult totesi, että häneltä on kymmenen vuoden ajan tiedusteltu, millä tavoin Lempäälässä muistetaan kenraali Tapolan elämäntyötä. Yleisölle, jossa oli runsaasti kenraali Tapolan sukua, puhunut Petäkoski-Hult halusi herättää avointa kansalaiskeskustelua aiheesta; mikä tuo tapa olisi ja mihin ajankohtaan Lempäälän suuren pojan muistaminen sijoittuisi?
– Ehdotukseni on, että Mannerheim-ristin ritari, kenraali Tapolaa voitaisiin muistaa Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä. Olisiko se reserviläisjärjestöjen tehtävä, jos tällaiseen muistamiseen halutaan mennä?
– Hän oli nimenomaan taktikko ja strategioiden laatija. Hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa pantiin merkille jo Sotakorkeakoulussa, totesi Päivi Tapola selostaessaan kenraali Tapolasta kokoamaansa 120-vuotismuistonäyttelyä.
Tapola oli kahdeksanlapsisen sisarusparven ainoa, joka kävi oppikoulun.
Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen vuonna 1916 Tapola ehti jo aloittaa lääketieteen opinnot Helsingissä ennen kuin sotilasura vei miehen. Käytyään Kadettikoulun aktiiviupseerikurssin (1920) ja Sotakorkeakoulun (1924–26) hänet nimitettiin heti Sotakorkeakoulun päätyttyä taktiikan opettajaksi ja ylennettiin everstiluutnantiksi jo 1929. Toimiessaan taktiikan opettajana hän julkaisi kirjan Talvitaktiikka (1929). Sotakorkeakoulun johtajana hän toimi sotien jälkeen vuonna 1945–48.
Kuva: Lempääläläinen K. A. Tapola (1895–1971) oli merkittävimpiä suomalaisen taistelutaktiikan kehittäjiä ja kouluttajia. Talvi- ja jatkosodassa hän saavutti menestystä Karjalan Armeijan ja Kannaksen Armeijan esikuntapäällikkönä sekä myöhemmin jatkosodassa 5. divisioonan komentajana ja sai ansioistaan 2. luokan Mannerheim-ristin.
Lempääläläinen K. A. Tapola (1895–1971) oli merkittävimpiä suomalaisen taistelutaktiikan kehittäjiä ja kouluttajia. Talvi- ja jatkosodassa hän saavutti menestystä Karjalan Armeijan ja Kannaksen Armeijan esikuntapäällikkönä sekä myöhemmin jatkosodassa 5. divisioonan komentajana ja sai ansioistaan 2. luokan Mannerheim-ristin. Kuva: Erkki Koivisto
Mannerheim-ristin ritari K. A. Tapola
Nimitysperustelut kenraalimajuri K. A. Tapolan nimittämiseksi 18.11.1944 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi:
Kenraalimajuri K. A. Tapola on komentanut 5. Divisioonaa kesä-heinäkuun raskaissa puolustustaisteluissa Syväriltä Pitkärantaan. Hän on divisioonansa kanssa koko taisteluvaiheen ajan saanut kestää vihollisen Aunuksen voimaryhmän raskaimman painostuksen, ankarimmat iskut. Hänen taitavalla johdollaan divisioona tuotti jatkuvissa, sitkeissä taisteluissa viholliselle huomattavat tappiot ja pysäytti viimein vihollisen etenemisen Pitkärannan seuduilla torjuttuaan sen useita päiviä kestäneet, suurin voimin tekemät läpimurtoyritykset, sille mitä raskaimpia tappioita aiheuttaen. Näin hän vakiinnutti tilanteen Laatokan Karjalan tärkeimmällä operaatiosuunnalla sodan loppuun saakka.
Viimeisimmät kommentit