Päiväretki Vesilahden luontoon: Narvan seutu

Kallion korkeutta ei ole helppoa vangita kuvaan. Pystysuora Lehmiojankallio tekee kuitenkin varmuudella vaikutuksen jokaiseen sen juurella seisovaan. Kuva: Arto Hämäläinen

Kallion korkeutta ei ole helppoa vangita kuvaan. Pystysuora
Lehmiojankallio tekee kuitenkin varmuudella vaikutuksen jokaiseen sen juurella seisovaan. Kuva: Arto Hämäläinen

Lehmiojankallio

Yksi Vesilahden näyttävimmistä kalliojyrkänteistä sijaitsee Koivistalhon tien varressa. Etäisyyttä tiestä on vain satakunta metriä, mutta paikoin yli kaksikymmentä metriä korkea kallio onnistuu piilottelemaan kulkijalta, kunnes tämä on aivan sen juurella. Aluksi kohde ei vaikuta kovinkaan kummoiselta, mutta nopeasti jyrkänne kohoaa puiden latvojen tasalle harmaana ja pystysuorana seinämänä, jonka reunalla roikkuu kookkaita kivipaaseja melkein tyhjän päällä.

Koilliseen aukeava jyrkänne on pituudeltaan satakunta metriä ja sen alapuolinen metsä on kosteaa, lehtomaista ja kuusivaltaista sekametsää. Vetensä se saa pienestä, kivien lomassa luikertelevasta puronnorosta. Kallion laki on mäntyvaltaista mustikkatyypin metsää paksuine jäkälämattoineen. Jonkinmoista näköalaakin huipulta aukeaa pohjoisen ja koillisen suuntiin.

Huhkamonkolu

Mälittyjärvestä pääosan vedestään saava puro virtaa vauhdikkaasti varsinkin keväällä lumien sulaessa. Toivolanlammin kautta sen vedet päätyvät Pyhäjärven Alhonlahteen. Keskijuoksullaan nimetön luonnonpuro puskee Huhkamonkolun kautta pudoten samalla viitisentoista metriä. Lukemattomien pienten portaitten kautta puro hyppii pärskyen alas rinnettä kadoten välillä kokonaan isojen kivenlohkareitten väliin. Jos sattuu tällaiselle kohdalle, voi puron yli harppoa huomaamattaan; jostain maan alta kantautuva kohina ei kerro virran selvää olinpaikkaa. Juuri ennen Toivolanlammia virta rauhoittuu ja muodostaa pienen suvannon, joka kesähelteillä on peurojen suosima juomapaikka.

Keväisin pärskettä riittää Huhkamonkolun purossa. Välillä vedet katoavat kulkijalta näkymättömiin suurten kivipaasien lomaan. Kuva: Arto Hämäläinen

Keväisin pärskettä riittää Huhkamonkolun purossa. Välillä vedet
katoavat kulkijalta näkymättömiin suurten kivipaasien lomaan. Kuva: Arto Hämäläinen

Metsä Huhkamonkolun ympärillä on rehevää, kuusivaltaista puronvarsilehtoa, paikoin myös tiheää ja vaikeakulkuista. Kivikoluinen keskiosa on sadekelillä liukas ja vaarallinen. Paikallishistoriasta kiinnostuneelle Huhkamonkolu tarjoaa mahdollisuuden löytää merkkejä paikalla kauan sitten sijainneesta jalkamyllystä.

Hiidennokka

Alhonlahteen pistävä korkea ja kapea niemi on ulkonäöltään tuttu kaikille Narvan uimarannalla käyneille. Erikoisen muotoinen niemi on luonnonkauneutensa lisäksi myös historiallisesti merkittävä. Vanhalla helavalkeapaikalla ovat narvalaiset juhlineet juhannusta vielä viime vuosisadan alkupuolella. Ilmiäntietä nokalle suuntaava kulkija saa ensimmäisenä eteensä kuivahkon, katajaa kasvavan niittymäisen rinteen, jossa sijaitsee maakuntakaavalla rauhoitettu rautakautinen kalmisto. Kiven- ja maansekaiset röykkiöt ovat vaikeasti havaittavia, eikä niiden lukumäärästä ole täyttä varmuutta. Osa kohteista osa on tutkittu 1929.

Hiidennokan pohjoisrinne on lehtomaista, lehtipuuvaltaista metsää, jossa kasvaa runsaasti metsälehmuksia joukossaan useita isoja yksilöitä. Kuusta, rauduskoivua ja haapaa on myös runsaasti. Monipuoliseen kasvillisuuteen kuuluvat myös pölkkyruoho, ukontulikukka, jalkasara ja keltamaksaruoho. Ahomansikkaa on tarjolla herkkusuille.

Hiidennokassa vierailevan on syytä huomioida alueella olevat kesäasunnot. Pihoilla ja niiden välittömässä läheisyydessä ei tule liikkua eikä ajoneuvoilla tukkia mökkiteitä. Alue on kokonaisuudessaan yksityisaluetta.

Ilmiännokka

Suurten haapojen kohdalla kannattaa aina kurkistaa niiden juurelle. Ilmiännokan metsän asukkien joukossa saattaa olla liito-orava. Kuva: Arto Hämäläinen

Suurten haapojen kohdalla kannattaa aina kurkistaa niiden juurelle. Ilmiännokan metsän asukkien joukossa saattaa olla liito-orava. Kuva: Arto Hämäläinen

Puoli kilometriä koilliseen Hiidennokasta sijaitsee Ilmiännokka, kuusivaltainen isohko niemi asumattomine rantoineen. Läheisen Tiilikarin lintuyhteisön kirkuvat lokki- ja kalatiiraparvet tekevät kulkijalle heti selväksi, että alueella ei juuri ihmisiä liiku. Päälle linnut eivät käy, pitävätpähän vain meteliä ja tarkkailevat yläilmoista outoa kulkijaa.

Aurinkoisella etelärinteellä seisoo useita jykeviä mäntyjä, rauduskoivuja ja vanhoja haapoja. Keskiosaltaan niemi on kosteaa tai tuoretta lehtoa, pohjoispuoleltaan selkeästi kuusivaltaista metsää. Maapuita ei ole kulkemista haittaamassa ja peurapolkujakin on useita. Kauniit järvinäköalat avautuvat erityisesti länteen pitkin Kuralanlahtea ja pohjoiseen Katajasaaren suuntaan.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>