Historiallinen kulkue kertoo Narvan ja Vesilahden tarinaa aina kivikaudelta ensimmäiseen televisiovastaanottimeen.
Tunnustan. Historiallinen kulkue oli sivistyksessäni ammottava musta aukko maanantaihin 6. kesäkuuta asti. Kohtalaisen tuoreena vesilahtelaisena viisi vuotta sitten järjestetyistä markkinoista jäi mieleen paahtava helle ja metsän siimeksessä piileskely imeväisikäisen ipanan kanssa. Historiallisesta kulkueesta en nähnyt tuolloin vilaustakaan.
Maanantaina näkemääni kulkueen kenraaliharjoitusta voi kuvailla tyhjentävästi ainoastaan yhdellä sanalla. Vau. Tähän voisi myös lisätä hymiön, jolla on monttu auki. Vuodesta 1965 esitetty Eila Jakovuoren käsikirjoittama historiallinen kulkue on mahtava kulttuuriteko.
Satakunta ihmistä pienistä lapsista jo varttuneempaan väkeen pukeutuvat roolihenkilönsä aikakauden mukaisesti taljaan, kalastajaksi tai komeaan
Kalastajat odottavat vuoroaan historiallisen kulkueen kenraaliharjoituksessa.
silinterihattuun. Yksityiskohdat on mietitty viimeistä piirtoa myöten. He esiintyvät kohtauksissa, jotka kertovat Narvan kylän, Narvan markkinoiden ja Vesilahden historiasta. Tällaista historianopetuksenkin kuuluisi olla.
Noin tunnin kestävän esityksen puvut ovat Tähti Nuorisoseuran, teatteri Kurjen ja Rämsöön teatterin. Osa on hankkinut puvun itse. Historiallinen kulkue koostuu roolihenkilöistä ja pienistä kohtauksista.
Esityksessä muun muassa selviää miksi markkinat aikoinaan siirrettiin Narvasta Tampereelle. Narvalaiset nimitttäin kyllästyivät ainaiseen rähinöintiin ja anoivat siirtoa itse. Sitä ennen tavataan ainakin lappalaisia, Vesilahden ensimmäinen pappi ja pakanatietäjä sekä verovouti apulaisineen.
– Tarina päättyy 1957, kun televisio tulee Narvaan ja nuorisoseuratoiminta alkaa hiipumaan kun kaikki katsovat kotona vain televisiota, kertoo yksi kulkueen ohjaajista ja kertojana toimiva Anne Mäki.
Viimeisessä kohtauksessa Eila Jakovuori keskustelee Unto Ylisen kanssa ja he päättävät herättää Narvan markkinat henkiin.
Viimeisimmät kommentit