Päiväretki Vesilahden luontoon: Hinsala

Kolopuulehto aivan Hinsalantien kupeessa on vain parin hehtaarin kokoinen, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tunnelma lehtikatoksen alla on jotain aivan muuta kuin vaikkapa Tuhnunvuoren synkässä kuusikossa. Kuva: Arto Hämäläinen

Kolopuulehto aivan Hinsalantien kupeessa on vain parin hehtaarin kokoinen, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tunnelma lehtikatoksen alla on jotain aivan muuta kuin vaikkapa Tuhnunvuoren synkässä kuusikossa. Kuva: Arto Hämäläinen

Laukon kolopuulehto

Vastapäätä Laukonhakaa, Hinsalantien luoteispuolella, on noin kolmen hehtaarin kokoinen vanhan sekametsän alue. Metsässä kasvaa suuria kuusia, mutta kulkijan huomion lehtomaisessa pohjoisrinteessä vievät sen lukuisat jykevät haavat. Yhdessä vanhojen koivujen, pihlajien ja raitojen kanssa ne muodostavat lehtikatoksen, joka luo metsänpohjalle pehmeän hämyn vailla havumetsälle tyypillisiä teräviä varjoja.

Paikoin saa kulkija saa kahlata vyötärönkorkuisessa saniaispellossa.

Alueella pesii käpytikka, jonka tekemissä koloissa saattaa viihtyä myös liito-orava. Kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa näsiä, korpipaatsama, lehtokuusama sekä alueellisesti uhanalainen lehtoneidonvaippa.

 

Tuhnunvuorelta avatuvia maisemia ihailemaan ovat kulkijat saapuneet jo vuosisatojen ajan. Niiden jylhyys on innoittanut Elinan surma -balladin laulajia ja saa vielä nykyäänkin satunnaisen kulkijan mielikuvituksen heräämään. Kuva: Arto Hämäläinen

Tuhnunvuorelta avatuvia maisemia ihailemaan ovat kulkijat saapuneet jo vuosisatojen ajan. Niiden jylhyys on innoittanut Elinan surma -balladin laulajia ja saa vielä nykyäänkin satunnaisen kulkijan mielikuvituksen heräämään. Kuva: Arto Hämäläinen

Tuhnunvuori

Reitti Vesilahden arvokkaimmalle kallioalueelle erkanee Hinsalantieltä Sierimontien suuntaan. Yksityistiellä on ajo sallittu ainoastaan omalla vastuulla, mutta metsän reunaan on kuitenkin raivattu pikkuruinen parkkipaikka turisteja varten. Kyltit kertovat Tuhnunvuoren eli Pirunvuoren kuuluvan Klaus Kurjen tien matkailukohteisiin ja olevan tunnettu paitsi maisemistaan myös vanhoista legendoista. Kulkijaa varoitellaan liukkaista kallioista, joilta Elinan surma -balladin Klaus Kurkikin syöksyi Pyhäjärven aaltoihin. Helpoin reitti tähän kohteeseen onkin vesireitti. Pyhäjärven aalloilta näkyvät myös korkeat kalliot parhaiten.

Polku parkkipaikalta vuorelle on merkitty nuoliviitoin ja kulunut paikoin leveäksi. Metsä on lähes luonnontilaista, joten useassa kohdassa kulkija joutuu kiertämään polun poikki kaatuneita puita. Kulkeminen on kuitenkin helppoa eikä eksymisen vaaraa ole.

Polun päässä odottaa pöytä penkkeineen lähes parhaalla näköalapaikalla. Kulkijan kannattaa kaartaa oikealle, missä kulkee kapeampi polku kaikkein jyrkimmän kallion laelle. Reitti kulkee aivan legendoissa mainitun Pirunpesä-luolan yläpuolelta. Askeleensa äkkijyrkän pudotuksen reunalla kannattaa asetella tarkasti varsinkin maaston ollessa märkä. Rinteessä roikkuviin köysiin ei pidä luottaa, vaan luolaa tutkimaan kannattaa laskeutua loivemmasta kohdasta.

Kallio putoaa pystysuorasti parikymmentä metriä Pyhäjärveen, ja sen laelta aukeaa yksi Vesilahden vaikuttavimmista näköaloista. Lännessä ovat laajat Säijänselkä takanaan Palhonselkä ja idän puolella Kierimonsalmien sokkeloiden takana kimmeltää Toutonen. Kirjailija ja valokuvaaja I. K. Inha ihasteli näitä maisemia laivamatkallaan 1909 ja kirjoitti, että ”ne ovat kapeita, mutta selviä vesiä, vaihtelevin, asutuin rannoin, osasta erinomaisen kauniitakin”. Nykypäivän kulkijan on helppo olla samaa mieltä.

Riihimäen keto edustaa yhä harvinaisemmaksi käyvää maisematyyppiä ja on monen ketokasvin viimeisiä turvapaikkoja. Ilman laidunnusta tai niittoa tällaiset alueet heinittyvät nopeasti ja kasvavat umpeen. Kuva: Arto Hämäläinen

Riihimäen keto edustaa yhä harvinaisemmaksi käyvää maisematyyppiä ja on monen ketokasvin viimeisiä turvapaikkoja. Ilman laidunnusta tai niittoa tällaiset alueet heinittyvät nopeasti ja kasvavat umpeen. Kuva: Arto Hämäläinen

 

Riihimäen keto

Aivan yleisen tien päästä Hinsalansalmen tuntumasta kulkija löytää etelään antavan aurinkoisen ja kuivan rinteen. Katajaa ja kuusta kasvava kivikkoinen keto on ollut pitkään laidunnuksessa ja tarjoaa siksi kasvupaikan harvinaisiksi käyville ketokasveille. Alueella kasvaa muun muassa siankärsämö, kissankäpälä, kevättädyke, lampaannata ja peurankello sekä uhanalaiset ketokatkero ja ketoneilikka, ahonoidanlukko ja ahosilmäruoho.

Laidunnettu alue on aidattu eikä sille voi mennä käyskentelemään ilman maanomistajan lupaa. Aluetta voi parhaiten ihastella Niemenpääntieltä käsin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>