Maailma, jossa vain mielikuvitus on rajana

Yhteiskuva pelin naisista. Edessä alhaalla River Song ja Amy Pond. Larpista Doctor Who: Kylmä Kirjailija. Kuva: Mira Strengell

Oletko törmännyt Vesilahdessa vampyyrien ja haltijoiden neuvonpitoon? Se olisi ihan mahdollista, sillä sellainen on paikkakunnalla järjestetty. Kyseessä oli larppi eli liveroolipeli. Pelaaja eli larppaaja sukeltaa roolipelissä käsikirjoittajan luomaan maailmaan, jossa vain kirjoittajan mielikuvitus on rajana. Larppi voi sijoittua esimerkiksi juuri vampyyrien ja haltijoiden valtakuntaan, Harry Potterin Tylypahkaan tai vaikkapa pakolaisleirin arkeen.

Vesilahtelaissyntyinen Tiina Uusi-Rasi, 24, aloitti ensimmäisen larppinsa kirjoittamisen yläasteella.

– Kaverin kanssa aloimme ideoimaan suht isoa fantasialarppia Vesilahden metsiin. Sitten kun se oli lähes valmis he joutuivat muuttamaan eikä se koskaan valmistunut.

Vesilahden yläasteen kirjoittajakoulu toimi hyvänä ponnistuslautana Tiina Uusi-Rasille. Luovan kirjoituksen harjoituksissa hän ja ystävänsä muun muassa loivat laajan valikoiman fantasiahahmoja.

Liveroolipelin kirjoittamisessa luodaan ensimmäiseksi maailma, jossa peli tapahtuu. Maailman luomisessa määritellään muun muassa miten suhtaudutaan toisiin ja millainen hallitusjärjestelmä maailmassa on. Lisäksi pitää päättää voiko kuolleita herättää henkiin ja jos voi niin miten.

Tiina Uusi-Rasi on monessa mukana. Hän on muun muassa Tampereella järjestettävän Tracon- roolipeli- ja animetapahtuman kutsuvierasvastaava ja mukana järjestämässä harrastajalta harrastajalle -tapahtumia järjestäville suunnattua Conconia. Tulevaisuudessa häntä nähtäneen myös paikallispolitiikassa.

– Maailman kirjoitus antaa pelille raamit, Tiina Uusi-Rasi kuvailee.

Maailman jälkeen kirjoitetaan pelihahmot. Niille määritellään motiivit, luonteen pääpiirteet ja lähtötilanne. Hahmon historia pitää olla myös tiedossa. Riippuu paljon kirjoittajasta ja hänen tyylistään kuinka pelaajalähtöisiä tai ennaltasuunniteltuja hahmoja hän kirjoittaa. Hahmolla on pelissä yksi tai kaksi tavoitetta joihin hän pyrkii.

– Larpin kirjoittaminen on kuin kirjoittaisi tarinaa, jolla ei ole loppua.

Roolihahmo voi jäädä päälle

Vuonna 2011 Tiina Uusi-Rasi koki olevansa riittävän rohkea aktiiviseen roolipelaamiseen ja lähti mukaan ensimmäiseen isoon larppiinsa.

– Se oli Feenixilaulu -sarjan ensimmäinen peli Harry Potter ja patonkien maa Ylöjärvellä Antaverkan leirikeskuksessa. Mukana oli noin 30-40 henkilöä. Päädyin itse pelaamaan parantaja Ashleig Selwynia.

Tiina Uusi-Rasi on pelannut monenlaisia hahmoja ja toisista on tullut toisia rakkaampia. Moniosaisissa larpeissa hahmoon kiintyy ja siitä voi joskus olla vaikea päästä irti.

– Se ei ole näyttelemistä vaan hahmon omaksumista. Noin vuosi sitten pelasin larpin nimeltä Vallitun lapset. Se oli scifistinen kauhu- ja mysteerilarppi. Silloin hahmoni pari tulisi menehtymään ja oma hahmoni alkoi itkeä toisen kohtaloa. Itse en juurikaan itke, joten se oli outoa. Monet sanovat, että larpit ovat hyvä keino käsitellä vaikeita asioita turvallisesti. Mielestäni paras peli on sellainen, joka on täynnä synkyyttä. Kun sen saa käytyä läpi niin kasvaa ihmisenä.

Pelin käsikirjoittajalle voi esittää toiveita omasta roolihahmosta. Tiina Uusi-Rasi kertoo, että hän ei esimerkiksi toivo mieleltään vaikeita, kuten jakomielitautisia rooleja.

– Tykkään pelata älykkäitä tai jollakin tavalla outoja hahmoja ja sellaisia jotka pystyvät toimimaan. Kontrastitkin kiehtovat, esimerkiksi ateistina uskonnollisen henkilön pelaaminen.

Pakolaileirilarppeja ja empatiaharjoituksia

65-vuotias Aune-mummu, jonka hartain toive oli saada lapsenlapset naimisiin. Pelistä Tapahtui niinä päivinä, jossa pelaajat pääsivät mukaan 1900-luvun alun joulunviettoon. Peli sijoittui Hämeessä sijaitsevaan kuvitteelliseen Pihlajasalmen pitäjään ja jouluun 1907. Kuva: Annika Laine

Larppaamisella on nykyisin positiivinen kaiku ja sitä voi harrastaa koko perheen voimin.

– Larpeissa ei pahemmin polteta, juoda eikä harrasteta seksiä. Ennenhän se oli mukamas saatananpalvontaa, Tiina Uusi-Rasi naurahtaa.

Myös yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitellään liveroolipelaamisen kautta. Itämeren saastumisesta on kirjoitettu larppi ja Punainen risti järjestää pakolaisleirilarppeja, joilla koulutetaan leireille lähteviä avustustyöntekijöitä.

– Jotkut seurakunnatkin ovat ottaneet tavaksi harjoittaa empatiaa liveroolipelaamisen kautta. Siinä kirjaimellisesti asettuu toisen saappaisiin ja joutuu miettimään omia motiiveja ja miksi teen näin.

Fakta

* Larppaamisessa pelaajat eläytyvät kuvitteellisiin hahmoihinsa pukeutumalla ja käyttäytymällä hahmonsa tavoin pelinjohtajan ennakkoon suunnittelemassa tilanteessa.

* Larpissa pelaaja esittää yhtä larpin henkilöä, eikä pelin tarkkaa kulkua voi arvata etukäteen.

* Tulevat larpit ja niiden yksityiskohdat sekä yleiset ohjeet löytyvät osoitteesta larp.fi.