Rämsöössä pidettiin niittotalkoot kahdeksatta kertaa

Perinnemaisema tarvitsee hoitoa

Pitkä heinä tukahduttaa niityn pikkukasvit. Eino Kannisto niittää, Maarit Marttila (vas.) ja Timo Mäki haravoivat. Kuva: Arto Hämäläinen

Pitkä heinä tukahduttaa niityn pikkukasvit. Eino Kannisto niittää, Maarit Marttila (vas.) ja Timo Mäki haravoivat. Kuva: Arto Hämäläinen

Niinimäen haka Kellokiventien varressa oli pitkään karjan laitumena. Heinäkasveja rouskuttavat ja maata lannoittavat eläimet pitivät maisemat avoimina ja loivat näin elinympäristön, jossa viihtyivät monet nykyään harvinaisiksi käyneet ketokasvit. Niinimäen taloa yhdessä perikunnan kanssa hallinnoima

 Pussikämmekkä on kämmekäksi vaatimattoman näköinen. Laji on voimakkaasti taantunut etenkin Etelä-Suomessa ja luokiteltu huomionarvoiseksi. Kuva: Arto Hämäläinen

Pussikämmekkä on kämmekäksi vaatimattoman näköinen. Laji on voimakkaasti taantunut etenkin Etelä-Suomessa ja luokiteltu huomionarvoiseksi. Kuva: Arto Hämäläinen

Veikko Niinimäki muistaa, millaiset olivat näkymät pihapiirin tuntumassa vielä pari vuosikymmentä sitten.

– Mäet olivat tyhjiä, kun karjaa oli paljon ja laitumet huonoja. Ei silloin ruoho kiusannut. Maisemat olivat avaria, kun nuoret lehtipuut menivät karjan suuhun.
Karjan hävittämisen jälkeen 90-luvun alkupuolella noin kaksi hehtaaria käsittävä haka-alue alkoi nopeasti heinittyä ja kasvaa koivua. Kun alue sai valtakunnallisesti arvokkaan perinnebiotoopin statuksen, herättiin luontopiireissä ja vuonna 2008 aloitettiin vuotuiset niittotalkoot.

Tekohengitystä harvinaisuuksille

Talkoista on alusta asti vastannut Suomen Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan Luonnonsuojelupiiri yhteistyössä Vesilahden Luonto ja Ladun kanssa.
– Me pyrimme tekemään eläinten työn, eli poistamaan kasvimassaa ja rikkomaan maaperää. Niitolla kerran vuodessa emme eläimille pärjää, sillä ne viettivät alueella koko kesän, mutta toisaalta osaamme olla valikoivampia kasvuston suhteen, kuvaa talkoovastaavana toimiva Sari Hämäläinen niitynhoidon perusajatusta.
Valikoivuudella Hämäläinen tarkoittaa toimenpiteitä, joilla poistetaan korkeita heinäkasveja ja puuntaimia, mutta jätetään rauhaan harvinaisiksi käyneiden kasvien todetut ja oletetut kasvupaikat. Harvinaisia ja jopa erittäin uhanalaisia ketokasveja Niinimäen haasta onkin löytynyt runsaasti. Tilanne on kuitenkin heikentynyt laidunnuksen loputtua.
– Uhanalaiset lajit ovat yleensä pieniä ja huomaamattomia. Ne tukehtuvat heinän alle. Nyt annetaan tekohengitystä vielä jäljellä oleville. Esimerkiksi erittäin uhanalaiselle ketokatkerolle niittämisen lopettaminen olisi katastrofi, toteaa Hämäläinen.

Kiinnostaa kaupunkinuorisoa

Niittäminen suoritetaan elokuun loppupuolella, jolloin valtaosa kasveista on ehtinyt siementää. Tänä vuonna menossa oli kahdeksas kerta ja paikalle kauniiseen, auringon lämmössä ritisevään Niinimäen torpan pihapiiriin saapui tusinan verran perinnemaiseman säilyttämisestä kiinnostunutta talkoolaista. Kuten aiempinakin vuosina suurin osa viikate- ja haravakansasta oli oman kunnan varttuneempaa väkeä, mutta muista kunnista paikalle tuli myös

Nurmitatar ilmentää niityllä monimuotoista maastoa. Laji viihtyy harvinaisuuksien vieressä. Kuva: Arto Hämäläinen

Nurmitatar ilmentää niityllä monimuotoista maastoa. Laji viihtyy harvinaisuuksien vieressä. Kuva: Arto Hämäläinen

nuorempaa voimaa. Hämäläinen kertoo, että niittotalkoot kiinnostavat nuorta, ekologisesti ajattelevaa väkeä kaupungeissa, mutta maaseudulla pitkät etäisyydet muodostuvat ongelmaksi autottomille.
Nuoria kaipaili myös haravan varressa ahkeroinut Tarja Määttänen, joka oli mukana talkoissa kuudetta kertaa. Vesilahden Luonto ja Ladun sihteeri on kiinnostunut luonnosta monipuolisesti ja kuuluu Kotkanpesän kodan kahvirinkiin.Työ luonnon hyväksi ei häntä rasita, päinvastoin.
– Talkoissa on aina kivaa, on mukava tehdä työtä yhdessä. Nuorilla ei ehkä ole kovasti kiinnostusta tällaiseen. Vesilahdessa riittää toistaiseksi perinnemaisemia, ja Niinimäen kaltaisiin paikkoihin kannattaisi käydä tutustumassa kun se vielä on mahdollista.

Ekoturistit tervetulleita

Niityillä kulkeminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin ja osa perinnebiotooppien maanomistajista ei halua, että alueen ainutlaatuisuus tulee suuren yleisön tietoisuuteen. Veikko Niinimäki on tässä suhteessa poikkeus.
– Turistit ovat tervetulleita, kunhan nyt ei ihan virtanaan tule. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä minuun, mutta ilmankin saa tulla vaikka pihaan saakka. Auton voi jättää levikkeelle uuden metsäautotien alkupäähän.
Aurinkoisen kesäpäivän nelituntinen niittourakka sujui tutulta porukalta ripeästi, mitä nyt tahtoi kahvitauko pihalla omenapuun varjossa rupatellen väkisin venähtää. Työn päästyä taas vauhtiin viikatteet eivät taitavissa käsissä kolisseet kiviin eikä haravan varressa manailtu helteistä keliä. Kepein ja nauhoin merkityt harvinaisuuksien kasvupaikat saivat taas hetkeksi valoa, kun pitkä heinä ympäriltä poistui.

Jäkki on kaukaa katsoen vaatimattoman näköinen heinä, jonka voi sekoittaa tiheästi mätästävään lampaannataan. Uhanalaisuusluokitukseltaan kasvi on silmälläpidettävä. Kuva: Arto Hämäläinen

Jäkki on kaukaa katsoen vaatimattoman näköinen heinä, jonka voi sekoittaa tiheästi mätästävään lampaannataan. Uhanalaisuusluokitukseltaan kasvi on silmälläpidettävä. Kuva: Arto Hämäläinen

Oma pihaniitty voi yllättää

Sari Hämäläinen toivoo, että ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota lähiympäristöönsä.
– Kannattaa kiinnostua pihapiiristään, sielläkin voi kasvaa vanhaa niittylajistoa. Jos kasvistoa jo on, pihaniityn pito on yksinkertaista. Pääsääntöisesti niitto kerran vuodessa riittää, kunhan sitä ei tee ruohonleikkurilla.
Niittylajien väheneminen huolestuttaa Hämäläistä.
– Väheneminen on huomattavaa. Ihmisten kasvintuntemus vaihtelee kovasti ja harvinaisten lajien kohdalta tiedon siirto tuleville sukupolville on hankalaa, sillä useat harvinaisuuksista ovat huomaamattomia ja kasvupaikat harvassa.
Niinimäen haka on tällainen paikka. Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja käydä tutustumassa, kun vielä on jotain katsottavaa. Kukkaloisto on parhaimmillaan alkukesästä.

 Niinimäen haka toimi yhtäjaksoisesti karjan laitumena yli neljäkymmentä vuotta. Sitä ennen alueelta niitettiin heinää 1800-luvun lopulta alkaen. Kuva: Arto Hämäläinen

Niinimäen haka toimi yhtäjaksoisesti karjan laitumena yli neljäkymmentä vuotta. Sitä ennen alueelta niitettiin heinää 1800-luvun lopulta alkaen. Kuva: Arto Hämäläinen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>