Valkovenäläiset konsertoivat koskettavasti

Valkovenäläisten ohjelmistossa oli tuttuja suomalaisia virsiä ja hengellisiä lauluja.

Valkovenäläisten ohjelmistossa oli tuttuja suomalaisia virsiä ja hengellisiä lauluja.

Jälleen saimme olla viettämässä tunnelmallista ja ikimuistoista konsertti-iltaa Lempäälän Pyhän Birgitan kirkossa sunnuntaina 23.8. Konsertti oli perinteisen Akaan Kumpulassa pidettävän valkovenäläisten lasten, nuorten ja heidän perheidensä virkistysleirin päätös- ja lähtökonsertti.

Kirkkoon saapui ilahduttavan paljon väkeä ja mukana näytti olevan ihan uusiakin tuttavuuksia. Tämä konsertti toimi samalla kiitoksena siitä lähes 25. yhteistyön ja ystävyyden vuodesta, joita on saatu yhdessä kokea suomalaisten ja valkovenäläisten ystävien kesken.

Musiikin silta kestää ja kantaa ja on hyvää lääkettä arjen suruihin. Vaikka maailmalla myrskyää, me saimme viettää kesäisen kauniit kaksi leiriviikkoa valkovenäläisten ystäviemme kanssa täällä kauniissa Suomessa jo hyvin rakkaaksi tulleessa Akaan (ent. Viialan) Kumpulan leirikeskuksessa.

Kiitos jälleen erityisesti Akaan seurakunnalle tästä mahdollisuudesta. Ohjelmistossa oli tuttuja suomalaisia virsiä ja hengellisiä lauluja. Illan aloitti koskettavasti kuorolaisten kulkue kirkkoon, minkä aikana he lauloivat virren ”Maa on niin kaunis”. Leirin tunnuslaulu ”Kuule Isä taivaan” kaikui sekä suomeksi että venäjäksi. Kerta toisensa jälkeen minua hämmästyttää ylipäätänsä kuorolaisten kyky ja nopeus oppia suomen kieltä.

Koskettavaa oli kuulla ”Suomen laulu” ja heidän oma kansallinen laulunsa ”Belarus majaa” peräkkäin esitettynä. Oskari Toivonen tervehti yleisöä englanninkielellä laulamalla B.E.Kingin kappaleen ”Stand by me”. Sen sanoma “No I won’t be afraid, just as long as you stand by me… Whenever you’re in trouble won’t you stand by me” toi esiin olennaisimman: ihminen tarvitsee toista ihmistä!

Tämän kesän yllättäjä oli pikkumies Artjom, joka “pisti menemään Chopinia”. Jalat eivät tosin yltäneet flyygelin polkimille, mutta se ei haitannut tahtia. Kyseessä on vakavakatseinen pikkupoika, jonka elämässä on ollut monenmoista surua, mutta vaativakin musiikki soljui hengästyttävän taidokkaasti pienten sormien kautta kuulijoiden nautinnoksi.

Oksana toimi ammattimaisesti kuoron johtajana ja konsertin tavaramerkkinä oli jälleen kirkon holveissa kauniisti soiva ”Ave Maria”. Myös kuorolaiset lauloivat samasta teemasta oman versionsa. Oksanan nuorin tytär Eveliina, pienikokoisimpana mutta ei temperamentiltaan vähäisimpänä, murskasi kaikkien sydämet omalla eläväisellä esityksellään.

Valkovenäläisten esityksissä oli mukana kehon koko kieli. Oksanan vanhin tytär Alina ”Malina” esitti A.L. Webberin iki-ihanan klassikon ”Memory”. Se oli erityisesti omistettu syntymäpäiväonnitteluna ”leiriäidille” Kaija-Liisa Toivoselle, jonka 70-vuotissyntymäpäiväjuhlilla valkovenäläiset ystävät olivat kunniavieraina.

Valkovenäläinen kansanlaulu ”Kupalinka” kauniine koreografioineen vei ajatukset äidin ohjeisiin lapselleen: ”Kauniinkin ruusun alla voi olla piikki pistävä”. Joka vuosi ohjelmassa on paljon tuttua ja vanhaa mutta aina myös jotakin uutta. Lopussa kaikki leiriläiset siunattiin yhdessä kotimatkalle. Näissä yhteisissä hetkissä toteutuu todellinen ekumenia: tärkeintä ei ole mihin kirkkokuntaan kuuluu vai kuuluuko mihinkään.

Kaikkivaltiaan Jumalan siunauksen varassa me tulemme ja sitten jatkamme matkaa eteenpäin. Valkovenäläiset ystävämme palasivat takaisin arkeen kotimaahansa Valko-Venäjälle. Siellä koulut alkavat 1.9 ja edessä on presidentin vaalit. Jälleen on vaalissa muitakin ehdokkaita (jopa yksi nainenkin), mutta kaikki tietävät valintatuloksen jo etukäteen. Sama vanha tuttu linja jatkuu. Tulevaisuus ei näytä hyvältä. Diktatuuri ja todellinen demokratia eivät voi toteutua yhtä aikaa.

Kotitehtäväksi ensi kesää varten annoin heille opeteltavaksi suomalaisen hengellisen laulun ”Tuulien teitä” (Salminen-Arola). Sen myötä jäi soimaan pyyntö meidän kaikkien elämään: ”Anna rauha, varjele meitä”. Jäähyväiskyyneleet kostuttivat silmäkulmaa, ja sitten lopuksi musiikkimestari Santerin värikkäällä säestyksellä kirkossa kajahti ”Kalinka”. Kiitos jälleen kerran ystävät ja hyvää matkaa, ”do svidanija”.

KirkkoHarri Vesilahdesta

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>