Valot, äänet, lavasteet ja puvustus takaavat teatterin tunnelman

Uuden valotekniikan mukanaan tuomaa tunnelmaa Laukon kartanosta. Mukana tunnelmoivat Vieno (Anne-Maija Hakala) ja Kirsti Fleming (Johanna Pekola) oikealla.

Uuden valotekniikan mukanaan tuomaa tunnelmaa Laukon kartanosta. Mukana tunnelmoivat Vieno (Anne-Maija Hakala) ja Kirsti Fleming (Johanna Pekola) oikealla.

Teatteri Kurjen keskiaikaan sijoittuvassa Elinan surma -näytelmässä on meneillään loppusuoran valmistelut, odotettu ensi-ilta lähestyy. Juttusarjassa olemme tutustuneet uudistuneen näytelmän käsikirjoitusprosessiin, näytelmään varta vasten tehtyyn musiikkiin sekä näytelmän ohjaukseen ja näyttelijöiden kokemuksiin. Nyt saamme tutustua osa-alueisiin, joiden merkitys näytelmän kokonaisuuden onnistumiselle on äärimmäisen tärkeää. Ääni- ja valotekniikan, lavasteiden ja puvustuksen rooli tunnelman vahvistajana jää usein liian vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa tai kriitikoiden arvosteluissa.

– Jo käsikirjoitusvaiheessa kuulin ja näin silmissäni mielikuvia näytelmän tapahtumista. Silloin näin minkälaiset rakenteet näytelmä tarvitsee sekä minkälaisen visuaalisen ja auditiivisen tunnelman haluan näyttämölle, käsikirjoittaja ja ohjaaja Noora Kylliö muistelee.

Teatteri Kurki oli valmis investoimaan näytelmään uutta tekniikkaa ja isoksi onneksi näytelmä sai todellisen maestron Ismo Paanasen vastaamaan tekniikan suunnittelusta, rakentamisesta ja toteuttamisesta.

Ääni- ja valotekniikan pojat Kari Kanarva (vas.), Toni Niemi, Helge Lemetti ja istumassa Ismo Paananen.

Ääni- ja valotekniikan pojat Kari Kanarva (vas.), Toni Niemi, Helge Lemetti ja istumassa Ismo Paananen.

– Olin äärimmäisen onnellinen Paanasen mukaan tulosta. Luotan hänen luovuuteensa ja koko hä-nen tiiminsä tekniseen osaamiseen. Heidän osuutensa näytelmän tunnelman luomisessa on erit-täin merkityksellinen ja olen siitä todella kiitollinen. He ovat pystyneet toteuttamaan kaikki toiveeni ja tuoneet mukaan myös omat innovaationsa, kehuu ohjaaja Kylliö.

Näytelmän tekniikan valmistelu aloitettiin ruuvaamalla, sahaamalla ja laitteita asentamalla. Tämän jälkeen saatiin käyntiin varsinainen luova työ.
– Digitaalitekniikka mahdollistaa uudenlaisen visuaalisen kerronnan kuitenkin muistaen, että tekniikan tehtävänä on olla osa tarinaa, ei irrallinen kerros vuorosanojen päällä. Oli hienoa päästä tutkimaan uusia mahdollisuuksia ja rakentamaan keskiaikaista tunnelmaa näyttelijöiden työn tueksi, kertoo Ismo Paananen.

Koska rima asetettiin korkealle, koottiin tekniikkaa varten tiimi, johon lähtivät mukaan myös Kari Kanarva, Helge Lemetti ja Toni Niemi.

– Juuri uuden tekniikan oppiminen oli mielenkiintoinen haaste ja innosti lähtemään mukaan, vaik-ka onhan meillä myös hieno porukka koossa ja hauskaa harjoitellessa, täydentää Kari Kanarva.

Lavastustiimin vastaavana on ollut työkseenkin rakennustöitä paiskiva Jon Länsivaara. Hän on useita vuosia harrastanut Vesilahden nuorisoseurassa ja Teatteri Kurjessa, niin lavalla kuin kulisseissa. Länsivaara on huolehtinut suurella sydämellä myös historiallisesti arvokkaasta seurojentalosta.

Lavastustyössä ovat olleet mukana myös hänen vaimonsa Monika Länsivaara, Jussi Kylliö, Mika Parviainen ja Mikko Vaden.

Teatteri Kurki on erittäin kiitollinen yhteistyökumppaneille, jotka ovat tehneet tai lainanneet näytelmälle merkityksellisiä lavasteita.

– On hienoa, että näyttämöllä on oikeasti Laukon kartanosta lainaksi saatuja tuoleja. Linnateräs teki ideoimani keskiaikaiset metallityöt talkoilla omien työkiireidensä ohella. On mahtavaa, että ihmiset arvostavat paikallista kulttuuria, ohjaaja Kylliö kiittelee.

Näytelmän keskiaikainen puvustus on kuin morsiamella eli sekoitus uutta, vanhaa, lainattua ja jotain sinistä. Puvustuksen vastaava Tuulia Eskola on taitava käsistään. Moni puku on saanut uuden ilmeen hänen käsittelyssään tai kangaspalasta on syntynyt hetkessä keskiaikainen vaate. Haasteellisinta Eskolan mielestä oli suunnitella ajan henkeen sopivat puvut ja löytää siihen oikeanlainen kangas.

– Välillä joutui luopumaan omasta visiostaan, Eskola harmittelee.

– Keskiajalla miehillä oli sekä sukkahousuja että löysiä housuja. Miesnäyttelijät olivat sangen helpottuneita kun päädyimme viimeksi mainittuihin, nauraa ohjaaja Kylliö.

Eskolan apuna ompelemisessa toimi Mari Juomoja Lempäälästä.

Harrastajateatterin ylläpitäminen ja kulttuurin tuottaminen vaatii monenlaisia talkoita. Tekemistä riittää kahvin keitosta katsomon rakentamiseen. Arvokas seurojen talokin sai uuden maalipinnan kesän aikana. Yhdessä tekeminen on kivaa ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Vitsit ja surut jaetaan puuhailun lomassa.

Elinan surma -näytelmän loppuunmyyty ensi-ilta on lauantaina 19. päivä syyskuuta.

– Kulttuuri on sielun ruokaa. Se irrottaa meidät arjesta ja tarjoaa elämyksiä, tunteita sekä laittaa meitä ajattelemaan, kuulemaan ja näkemään asioita eri näkökulmista. Teatteri Kurki tarjoaa sitä draaman muodossa. Näytelmän repliikit sisältävät paljon syviä ajatuksia ja koko näytelmän tunnemaailma on laaja. Toivottavasti herätämme katsojalle sielukasta ajateltavaa, toivoo ohjaaja Kylliö.

 

Teksti: työryhmä

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>