Laukossa talon pihan koristeena myös tuottoisia tyrnejä

Mutanttiauringonkukka

Auringonkukan varsi pukkaa kukkasta ja lisää tulee. Simo Lehtimäki yrittää laskea tarkaa lukumäärää. Kuva: Erkki Koivisto

Auringonkukan varsi pukkaa kukkasta ja lisää tulee. Simo Lehtimäki yrittää laskea tarkkaa lukumäärää. Kuva: Erkki Koivisto

Kolmattakymmentä kukkaa ja melkeinpä toinen mokoma nuppuja – ja kaikki yhdessä ja samassa auringonkukan varressa. Syystäkin kolmella vahvalla tolpalla tuettu kaunotar kukkii hehkeimmillään intiaanikesän kunniaksi Simo ja Sirkka Lehtimäen aurinkoisen pihan ruusupenkissä Laukossa Hinsalantien varressa.

Kaikesta päätellen kukkia aukeaa samaan varteen aina vain vielä lisääkin. Lähes jokaisen kukinnon niskassa eli seuraavassa lehtisilmussa on puhkeamistaan odottava kukka nuppuasteella.

Lehtimäet eivät ole kukkaa edes itse istuttaneet, vaan työn  ovat tehneet linnut. Pariskunta pitää samalla paikalla ulkorakennuksen seinällä talvisaikaan lintulautaa. Sieltä evästään noutavat pikkulinnut ovat kukkajätin siemenen ilmeisen otolliseen maaperään hukanneet.

– On auringonkukkia aikaisemminkin itsestään kasvamaan lähtenyt, muttei koskaan näin runsaasti kukkivaa, ihmettelee erikoisen kukan kastelusta vastannut Simo Lehtimäki.

Lehtimäet aikovat ottaa suurimmaksi ehtineestä kukasta siemeniä talteen, sitten ja kun jos ne vain valmiiksi ehtivät kehittyä. Ties vaikka siemenistä saisi kasvatettua samanlaisia ”kerrottuja” auringonkukkayksilöitä.

Auringonkukan seurana kukkapenkissä komeilee tarkoituksella sinne istutettuja ruusuja ja uskomattoman suuriksi kukkivia ja rehevästi kukoistavia daalioita, joiden juurakot, joriininjuuret, Sirkka Lehtimäki ottaa aina talveksi talteen lepäämään.

Satakunta tyrnipuuta

Lehtimäet ovat eläneet vuodesta 1957 taloa, jonka hyötypuutarhassa on muun muassa luumupuita ja runsaasti puutarhavadelmaa, joista pariskunta kolme lasta ja viisi lastenlastakin  saavat osansa.

Poimittavaa riittää, kun pihalla kukoistaa satakunta tyrnipensasta. Kuva: Erkki Koivisto

Poimittavaa riittää, kun pihalla kukoistaa satakunta tyrnipensasta. Kuva: Erkki Koivisto

Lehtimäkien pihapiirin näyttävimmät kasvit ovat tuttuja aivan muunlaisesta ympäristöstä, merenrannasta. Vaikka paikka Pyhäjärven Vakkalanselän ja Laukonselän/Sakaselän välisellä Hinsalanniemellä sijaitseekin, missään rannikolla ei nyt olla, mutta silti tyrniä on hivenen jopa eksoottisen näköisenä kasvustona pihatien molemmin puolin. Aikoinaan pihaan on entiselle mansikkamaalle  etelään viettävään rinteeseen istutettu kahtakin lajia sekä uros- että naaraspuolisia tyrnin taimia, jotka ovat sittemmin alkaneet itse juuresta levittäytyä.

Hyödynnettävää riittää sukulaisillekin, sillä puita on tällä hetkellä noin sata. Välillä kasvustoja on hakattu pois, ja tyrnivesakon  kehittymistä pidetään kurissa ruohonleikkurilla.

Ilmeisen hyvin kasvupaikassaan viihtyvät tyrnipensaat ovat 2,5 metriä korkeita. Tutun oranssinvärisen marjan lisäksi osa pensaista tuottaa keltaisempaa ja kookkaampaa marjaa. Paljon on vielä tämän syksyn sadosta poimimatta.

– Me syömme koko talven tyrniä, joko sellaisenaan tai juodaan tuoremehuna, Sirkka Lehtimäki sanoo.

Marjat rikotaan yleiskoneella, siivilöidään ja pullotetaan kuumentamatta ja laitetaan pakkaseen.

– Tyrnitiiviste on  ihan erilaista kuin kallis kaupan mehu, jossa on tyrniä vain nimeksi ja loput sokerivettä, pariskunta sanoo.

He jauhavat tyrnin siemenet ja nauttivat terveysjauhon puuron tai jogurtin päällä.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>