Supistetussa koulussa oli yksi opettaja ja neljä luokkaa

Hervannanmaan kylän koulu aloitti toimintansa 1945

Koululaiset lähdössä hiihtämään uudelta, omalta koulurakennukselta vuonna 1952 opettaja Raili Kiviruusun johdolla.

Koululaiset lähdössä hiihtämään uudelta, omalta koulurakennukselta vuonna 1952 opettaja Raili Kiviruusun johdolla.

Kymmenen entistä Lempäälän Hervannanmaan kansakoulun koululaista kokoontui  tiistaina 15. lokakuuta muistelemaan 70 vuotta sitten toimintansa aloittanutta kouluaan entisiä, sähköttömiä kouluaikoja.

Kansakoulu toimi vuosina 1945–49 Koipijärven yli satavuotiaan talon pirtissä. Kolme seuraavaa vuotta se oli Morikassa, ja vuonna 1952 valmistui oma koulurakennus. Koulun toiminta lakkautettiin vuonna1966 ja oppilaat siirrettiin muihin kouluihin.
Kunnan pohjoisrajalla sijaitsevaan koulupiiriin kuului myös taloja Messukylän puolelta.

Lempäälän  ainoassa supistetussa koulussa opetusta annettiin samanaikaisesti neljälle eri luokalle. Oli siinä yhdellä opettajalla junailemista.

– Vuonna 1945 alakoulu eli ykkös- ja kakkosluokka alkoi 11. elokuuta ja kesti kuusi viikkoa. Lauantait olivat koulupäiviä ja tunteja kertyi viikossa yhteensä

Lukujärjestys ei voinut olluasupistetussa kansakoulussa kovin kunnianhimoinen.

Lukujärjestys ei voinut olla supistetussa kansakoulussa kovin kunnianhimoinen.

24. Yläkoulu eli 3.-, 4.- ,5.- ja 6.-luokat alkoi 24. syyskuuta ja jatkui joululoman jälkeen 4. toukokuuta saakka. Viikkotunteja 30. Alakoulu jatkui sen jälkeen 8. kesäkuuta saakka, muistelee koulun entinen oppilas Esko Morikka, jonka mukaan lukujärjestys oli laadultaan varsin heikkotasoinen.

– Opettajat vaihtuivat alkuun joka vuosi. Ensimmäinen opettaja oli Annikki Vähä, seuraava Anni Karjula, sitten Inkeri Laurikainen. Aino Sipilä opetti kaksi vuotta. Hänen jälkeensä tuli Raili Kiviruusu, joka toimi opettajana koulun lopettamiseen asti.

– Kylälle tuli sähkö vasta vuonna 1952, joten me opiskelimme hämäränä aikana öljylampun valossa. Oli se joskus vähän tihruttamista.  Välitunnit leikimme pienessä pihassa littaa. Talvella yleensä kaikki välitunnit hiihdettiin itse tehdyillä laduilla.

Koulumatkoilla sattui ja tapahtui. Pisin matka oli viisi kilometriä. Kuivien kelien aikaan oppilaat kulkivat lyhintä reittiä metsäpolkuja pitkin. Polkupyöriä ei ollut, joten kaikki joko kävelivät tai sitten talvisin matka taitettiin suorinta reittiä hiihtäen.

– Erikoisin tapa mennä kouluun oli eräällä tytöllä. Heillä oli sonni, joka valjastettiin reen eteen. Kyytiin mahtui myös muitakin. Sonni oli koulupäivän ajan  koulutalon navetassa.

Luonto tuli tutuksi koulumatkoilla ja muutenkin. Kouluun oli nimittäin velvoitus viedä syksyllä puolukoita, jotka oppilaat itse keräsivät.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?