Mitä lempoa – Lempäälän nimen selitys

Olisiko Lempo voinut näyttää tältä? Lempo kuvattuna takavuosien nuorten seikkailukirjassa.

Lempäälään muuttaneet panevat kohta merkille, että paikalliset asukkaat kutsuvat itseään lyhyellä muodolla, ilman lällättelyä, lempääläisiksi. Tätä ihmetellessään he saattavat arvella, että jotta nimitys olisi oikein, pitäisi paikkakunnan nimi olla Lempää. Näin arvellessaan he ovat tietämättään oikeassa.

Asia vaatii Lempäälän nimen syvempää selitystä.

Lempäälän pitäjä ja sen keskuskylä Lempoinen kuuluvat niminä yhteen. Käsitykseni mukaan nimien lähtösana on mytologinen olento Lemmäs, joka taipuu muodossa lempään, lempääseen. Aivan kuten hammas taipuu muodossa hampaan, hampaaseen. Tästä sanan rungosta tulee pitkäaikaisessa käytössä nimen uusi perusmuoto ja kylän nimi Lempää.

Kun Lempäästä johdetaan laajempi aluenimi, saa se päätteen -lä.  Lempään kylä on käsitetty alueen liikenteelliseksi keskuspaikaksi, käräjäpaikaksi ja markkinapaikaksi. Tällöin on kyse pitäjän muodostamisesta, mikä käsitykseni mukaan ajoittuu johonkin kohtaan vuosina 600–1000 jälkeen ajanlaskun alun. Siis varhaisintaan merovinkiajalle, jolloin Sisä-Suomikin kytkeytyy euurooppalaiseen kauppaan.

Keskuskylä Lempään asukkaita on kutsuttu asukasnimellä lempoisiksi. Kun toisen kylän asukas sanoi menevänsä heitä tapaamaan, hän sanoi ”menevänsä lempoisiin”. Ajan mittaan tästä asukkaiden kutsumanimestä tuli koko keskuskylän uusi nimi Lempoinen ja lyhentymänä sukunimi Lemponen. Asutushistorian kannalta täältä ovat lähtöisin Kangasalan, Ylistaron, Vähäkyrön ja Lapuan Lemponen-suvut.  Kuitenkin koko pitäjän asukkaita kutsuttiin pitäjien välisissä asioissa edelleen lyhyellä muodolla lempääläisiksi: olihan lähtömuoto ollut tuo Lempää.

Tuhansien vuosien takainen Lempää-nimi unohtui. Se kyllä näkyy vielä Luhangan ja Koijärven Lempää-kylissä, joita kumpaakin voi pitää lempääläisten entisenä erämaa-alueena. Luhangan Lempään kerrotaan olleen Lempäälän erämaata.

Lemmäs ja Lemmes

Entä mikä oli tuo mytologinen Lemmäs, josta kaikki nämä nimet juontuvat? Kansanrunojen todistuksen mukaan Lemmäs tai Lemmes on taivaalla kiitävä meteori, pitkäpyrstöinen tulipallo, pyrstötähti, maahan iskeytyvä taivaankappale jolla oli myrskyisen ujeltava ääni. Pienet lemmenet ovat puolestaan kipinöitä ja säkeniä, jotka yöaikaan ”lekuttelevat” tai ”tanssivat”  nuotion yllä punahehkuisina pisteinä. Tämä Lemmes tai Lemmäs on personifioitu vanhan kansan (kalevalaisissa) myyteissä tulenjumalaksi.

Kun juurisana ”lempi” tarkoittaa sekä tulta että liekiksi koettua lihallista rakkautta, on Lemmeksen merkitys laajentunut lemmen ja rakkauden jumalaan, johon vedotaan mm. lemmennostatusloitsuissa. Leimahtaahan rakkaus yhdellä silmäyksellä kuten taivaalta maahan iskeytyvä tulipallo.

Lemmeksen diminutiivimuoto on lempo. Nimi ei siis ole venäläisperäinen pikkupirun nimitys, vaan ikivanhaa suomalaista sanastoa. Kun tätä lempoa kääntelee, osoittautuu, että kyseessä on muuan aivan erityinen tulipallo, nimittäin pallosalama. ”Pyörii väkkäränä kuin Lempo lautamiehen jaloissa” kirjasi Elias Lönnrot erään käyttöyhteyden. Pallosalaman erikoinen, nykivä liikehtiminen; sen kyky polttaa; sitä koskevien havaintoaikojen suhteellinen pituus; sen sähköinen vaikutus maitotuotteisiin yms. teki siitä maatalouskulttuurissa paraa vastaavan olennon, joka  kansan käsityksissä pystyi siirtämään varallisuutta talosta toiseen.

Molemmat tulipallot: taivaalta maahan iskeytyvä meteori sekä pallosalama ovat tuonpuoleisesta maailmasta tähän maailmaan ilmestyvää pyhää tulta, jota on jossakin merkityksessä palvottu hautajaisrituaaleissa ja raudanvalmistuksessa. Tällaista  pyhää tulta on samalla myös pelätty.

Kaarle Krohn kiinnitti huomionsa Lounais-Suomen Lempi-alkuisiin paikannimiin, joita löytyy myös ruotsalaistuneessa muodossa – jopa Ahvenanmaalta. On Lempisaari, Lemnäs, Lemu, Lemland jne. Näiden nimien tarkoitteet ovat niemenkärkiä ja saaren nokkia – siis paikkoja, joissa on yövytty tulilla ja pidetty nuotiota.  Näissä nimissä näkyy siis tuo vanhin tulta tarkoittava sana lempi.

Neljä teoriaa nimestä

Nyt voidaan palata Lempäälään nimeen. Vahvin selitys olisi se, että Lempäälään on joskus iskenyt pauhulla ja jyrinällä iso tulipallo, meteori pyrstöineen, tämä Kalevalassakin mainittu Lemmäs. Sen jättämä affekti on ollut riittävän vahva nimeämään paikkakunnan.

Kun kertomusten mukaan Lempäälän Ämmänristin mäen Vieressä Hyssynvuorella on ollut Lemmon luola ja nykyisen kirkon lähellä hiekkakankaalla jyrkkäreunainen Lemmon kuoppa, olisivat nämä maankuoren iskeymät jonkinlaisia todisteita tapauksesta. Tätä Lempoa palvottiin ennen kristinuskoa, mutta kun kirkonkellot alkoivat soida, ”niin lempo meni pois sitte”, kuten informantti Hilja Ritva Kuokkalasta kertoo.

Pidän myös jonkinlaisena epäsuorana todisteena meteoriselityksen puolesta sitä, että rautatietä tehdessä sekä Lemmon luola että Lemmon kuoppa tuhottiin. Kanavan rautatiesillan kivet louhittiin Hyssynvuorelta luolan paikalta ja kuopan on pakko olla jäänyt rautatielinjauksen alle. Lemmon kuopan on kerrottu olleen lähellä kirkkoa.

Toinen mahdollinen nimiselitys on sama kuin Kaarle Krohnilla. Lempäälän kuntakeskus sijaitsee Vanajaveden ja Pyhäjärven välisellä kannaksella, jossa on tuhansia vuosia ollut telatie, veneenvetotaival järvestä toiseen siirtymiseksi. On ymmärrettävää että tällainen paikka on ollut tuhansien vuosien ajan kulkijoiden suosima yöpymispaikka ja tulenpitopaikka. Mutta tällainen ”tulenpitopaikka” eli ”lempipaikka”, jonka teoreettinen nimi olisi Lempiälä, ei sujuvasti muokkaudu nimeksi Lempäälä.

Kolmas ja erittäin spekulatiivinen mahdollisuus olisi, että mainittujen järvien välisellä kannaksella oli nykyisen kanavan pohjoispään paikkeilla pohjattomia vesisilmäkkeitä, joissa olisi ollut sähkömagneettisista kenttiä, jotka generoivat pallosalamoita.  Pallosalamat olisivat ehkä olleet vuosittain toistuva ilmiö. Näin Lempäälän ja Lempoisten nimi johtuisi tästä ilmiöstä. Tämä mahdollisuus on kuitenkin puhdasta spekulaatiota, enkä siihen usko.

Vielä neljäs mahdollisuus. Tunnemme keskiajan veroasiakirjojen nojalla Eurasta tapauksen, jossa 1500-luvun Ihalempiälä-nimisestä talosta tuli parissa sukupolvessa lyhentymänä ensin Lempiälä ja lopulta Lempäälä. Tuo euralainen talo on sittemmin hävinnyt.

Joka tapauksessa Lempäälän nimi on ikiaikainen ja se palautuu varmuudella tuleen, lämpöön ja lempeen. Me asukkaat olemme todellakin ja oikeutetusti lyhyellä muodolla lempääläisiä. (Ei sitä pitkää lällättävää muotoa lempääläläinen voi tyystin kieltääkään, mutta lyhyt muoto on paikallisesti ja historiallisesti oikea.)

Juha Kuisma

Kirjoitus on muokattu Pirkanmaan kansallisen senioripiiri ry:n syyskokouksessa Lempäälässä 19.11. 2015 pidetystä esityksestä.