Maustamisen sietämätön vaikeus

Mikä paikka?

Vanha Tuulan Tupa

Haalarikansan suosima Vanha Tuulan Tupa on saanut uuden omistajan. Krääkkiön Pystykorva kävi haistelemassa ja maistelemassa uusia tuulia.

Faktat

Osoite: Kuljuntie 315
Hinnat: lounas 8,80 euroa, keittolounas 6,50

Yleisvaikutelma

Vanha Tuulan Tupa on omistajavaihdoksen myötä kohottanut kasvojaan. Retromeiningin korostaminen on oiva ja toimiva veto, Marimekon verhojen nostalgia vie suoraan Vilénin kuppilaan. Siihen yhteneväisyydet kuitenkin jäävät. Palvelu on aurinkoisen hymyilevää ja pulla tuoretta.

Eikä ihme, sillä tiskin takana häärii Lounas-kahvila Tähdestä tuttu tekijä. Ja mikä hienointa, puskaradion mukaan Tuulan Tuvan jauheliha on yhtä maagista kuin Tähdessä aikoinaan. Kannattaa siis tarkkailla lounaslistaa ravintolan Facebook-sivuilla.

Tavallisena arkipäivänä paikan päällä käy kuhina, siitäkin huolimatta, että aivan lähistöllä lounastajia sisuksiinsa imee valtava ostoskeskus. Tuulan Tuvan kilpailukykyinen hinta–laatu–määrä-suhde vaikuttanee suosioon. Ravintolalla on myös oma, uskollinen murkinoijajoukkonsa.

Se käykin selväksi heti pihaan ajaessa. Rekka-autoja, kuorma-autoja ja pakettiautoja on parkkialue vääränään. Haalarikansaa – emmekä nyt viittaa kansanosan siihen jaostoon, joka harjoittaa akateemisia opintoja – on parhaaseen lounasaikaan paljon. Siitä huolimatta hieman tavanomaista myöhäisemmällä ajankohdan välinnalla yksi karvainen lounastaja mahtuu mainiosti mukaan.

Sapuska

Krääkkiön Pystykorvan kuuloelimiin on kantautunut huhupuheita äijälounaasta ja syljeneritys kiihtyy pelkästä perunamuusin ja porsaan ulkofileen ajatuksesta.

Tuulan Tuvan noutopöydän edessä alkaa päässä soimaan välittömästi joululaulu. Nimittäin ”herkkua on siinä monenlaista, mooneenlaista”.

Alkupaloiksi sopivat salaattipöydän antimet ja makkarakeitto, joka on kotitekoisen miehekäs. Makkaranpalat ovat reiluja, varmasti voissa paistettuja. Höysteenä tarjotaan pottua ja porkkanaa. Suolaa on vähintäänkin riittävästi, ja niinpä kolpakollinen kotikaljaa holahtaa janoiseen kurkkuun hetkessä. Erityispojot maukkaasta salaatinkastikkeesta.

Saamme myös kuulla hyväksyvän haukahduksen edellispäivältä jääneiden lounasruokien lisäämisestä tarjolle. Näin saadaan lisää valikoimaa eikä ruokaa mene hukkaan. Pystykorva arvostaa.

Tuulan Tuvan tavaramerkki on ehdoista perunoista tehty perunamuusi. Sitä on tarjolla joka päivä ja herkkuahan se on. Sopiva suutuntuma – ei velliä muttei jöötiäkään – viimeistelee asianmukaisen makuelämyksen. Listalta löytyy myös kasvisgratiinia, riisiä, chilibroileria ja possua kerma-pippurikastikkeessa. Leipä lienee itse leivottua, ja nopeastihan se koiran kitaan katoaa.

Taas kerran Pystykorva lankeaa tuttuun ansaan: silmät vetävät enemmän kuin vatsalaukku. Mutta tästä ei pidä päätellä, että Tuulan Tuvalla soisi ainoastaan makujen sinfonia. Arvostelijamme mielestä eväs kaipaa sitä kuuluisaa jotakin. Mutta mitä?

Intensiivisen pohdintatuokion jälkeen se selviää: kriitikkomme käytössä kultivoituneet makunystyrät paikantavat ongelman maustamiseen. Joko siinä on tuhlailtu – riisi on niin suolaista, että karvakuono saa ravata vesipisteellä – tai kitsasteltu – pippurikastikkeen ja chilibroilerin etuliitteet olivat hännänheiluttajan mielestä hienoista liioittelua.

Myös jälkiruuan appelsiiniriisi hämmentää. Se on vähintäänkin al dente.

Lisäksi tarjolla on eilispäivän pannaria. Vaniljaisella aromilla viimeistelty klassikkojälkkäri on sinänsä maistuva päätös lounaalle, vaikka kaipaakin kyytipojaksi runsaasti nestettä, jälleen kerran. Etenkin, kun hillo uupuu.