Olin siellä Rasnainsalossa – Matti Mattilan asepalvelus

Tarkk'ampujat kasarmin edessä.

Tarkk’ampujat kasarmin edessä.

Isoisäni Matti Mattila syntyi Kivimäen perintöjääkäritilalla Pohjois-Kurussa vuonna 1866 suurten nälkävuosien aikaan. Matti selviytyi lapsuusajastaan, vaikka nälkä koetteli seutua ja koko maata rajusti.  Suomi menetti väestöstään noina vuosina kaikkiaan noin kahdeksan prosenttia asukasluvusta, mutta Satakunnan pohjoisosissa kuolleisuus oli jopa 20 prosenttia.

Matti pääsi ripille vuonna 1881. Samaan aikaan Suomessa pantiin toimeen yleinen asevelvollisuus vuonna 1878 säädetyn lain nojalla. Vuonna 1888 Mattikin sai kehotuksen saapua kutsuntoihin, joihin kaikki miehet tulivat sinä vuonna, kun he täyttivät 22 vuotta.  Autonomian ajan asevelvollisuus koski vuosina 1859–83 syntyneitä. Sotaväki hajotettiin vuosina 1901– 05. Suomen Suuriruhtinaskunnan hallitsijana oli keisari Aleksanteri III. Hänen isänsä keisari Aleksanteri II oli menehtynyt salamurhan uhrina vuonna 1881.

Kutsuntapiirit oli jaettu kahdeksaan Tarkk’ ampujapataljoonaan ja niiden alaisiin 32 reservikomppaniaan. Lisäksi oli Suomen Kaarti eli Henkivartioväen 3. Suomen Tarkk’ ampujapataljoona, Suomen kadettikoulu sekä venäläisiä sotajoukkoja. Tarkk’ampujapataljoonien sijaintipaikka oli läänin pääkaupunki, joita oli kahdeksan: Hämeenlinna, Kuopio, Mikkeli, Oulu, Turku, Uusimaa, Vaasa ja Viipuri. Asepalvelukseen valittiin arvalla, ja arpanumerot 1–10 merkitsivät kolmevuotista asepalvelusta. Reservissä palveltiin 90 päivää kolmena kesänä siten, että ensimmäisenä palveltiin 45, toisena 30 ja kolmantena 15 päivää.

Kutsunnassa Matin nostaman arvan numero oli 6. Palveluspaikaksi tuli Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoona, jonka aluetta kutsuttiin Suomen kasarmeiksi.  Matti astui armeijan palvelukseen 1.11.1888 eli perinteisenä palkollisten kontrahtipäivänä I komppaniaan numerolla 91.

Alokasaika

Pataljoonan virkakieli oli ruotsi, komentokieli venäjä ja opetuskielenä käytettiin suomea. Alokkaiden tavoite oli oppia venäläiset komentosanat sekä osata vastata yksinkertaisiin venäjänkielisiin kysymyksiin. Luku-, kirjoitus- ja laskutaidoissa oli puutteita, koska yleistä oppivelvollisuutta ei vielä ollut. Niissä annettiin opetusta.

Pataljoonan komentaja piti ankaraa kuria tärkeänä, mutta määräsi, että miehistä oli pidettävä myös isällistä huolta ja heille oli kasvatettava siveellistä ryhtiä. Kortinpeluu uhkapelinä oli kiellettyä.

Äksiiseissä eli harjoituksissa ja muissa tilaisuuksissa käytettävät asut oli tarkkaan määritelty. Parran kasvattaminen oli sallittua. Sotilaskoulutuksessa harjoitettiin ampumataitoa, jossa saavutettiin erinomainen taso. Pistintaistelukoulutus mittasi mieskohtaista taistelutaitoa. Kesäisin pataljoona oli leirillä joko Lappeenrannassa tai Krasnoje Selossa Venäjällä, missä harjoituksiin osallistui myös venäläisiä rykmenttejä.

Keskeyttämisiä pataljoonassa oli vähän, koska koulutettavat oli jo valikoitu terveydentilan ja fyysisen kunnon perusteella. Voimisteluopetus oli monipuolista ja lisäsi miesten voimaa ja jäntevyyttä. Jos miesten polvet nousivat marssiessa liikaa, harjoituksia jatkettiin. Talvella hiihdettiin ja järjestettiin potkukelkka- ja lumikenkäkilpailuja, joissa palkintona oli hopealusikka ja pieniä rahasummia.

Paraatit, joilla juhlistettiin keisarillisen perheen kaikkia merkkipäiviä, yleisiä juhlapäiviä ja pataljoonan omia merkkipäiviä, kuuluivat sotilaskoulutukseen. Vuosittain pidettiin paraati maaliskuussa keisarin syntymäpäivänä ja keisarin valtaistuimelle nousun vuosipäivänä, toukokuussa perintöruhtinaan syntymäpäivänä ja keisarin kruunauksen vuosipäivänä, syyskuussa keisarin nimipäivänä, marraskuussa keisarinnan syntymäpäivänä ja joulukuussa perintöruhtinaan nimipäivänä. Keisariperheen kunniaksi järjestettyihin tilaisuuksiin komennettiin. Jumalanpalveluksia, joihin osallistuminen oli vapaaehtoista, oli lähes viikoittain.

Matin ensimmäiseen palvelusvuoteen mahtuivat keisarinnan syntymäpäivän kirkkoparaati, valatilaisuus Hämeenlinnan kirkossa, minkä jälkeen järjestettiin myös paraati, ja vielä ennen joulua perintöruhtinaan nimipäiväparaati kasarmilla. Jouluksi myönnettiin lomaa 18 aliupseerille ja 122 miehelle. Kasarmille jääville tarjottiin perunatuutinkia ja riisikryynipuuroa.

Vuodet 1889–90

Vuoden 1889  alussa kasarmille määrättiin lomakielto Hämeenlinnan markkinoiden ajaksi, ja pataljoonasta lähetettiin kulkuvartioita kaupungille.  Kesällä pataljoona lähti Janakkalaan kenttäammuntoihin, joita harjoitettiin 300–800 askeleen etäisyyksillä. Parhaiten ampuneet saivat myöhemmin rahapalkintoja. Pataljoona palasi viiden päivän kuluttua marssien.

Loppuvuonna järjestettiin ampumaharjoitukset uudella Poltinahon radalla, jossa sotaväen ylipäällikkö piti katselmuksen. Pataljoona oli leirillä myös Hauhon Vitsiälässä. Kaksipuoleinen taisteluharjoitus, missä harjoiteltiin sekä puolustusta että hyökkäystä, järjestettiin Hauhon ja eteläisten kylien välillä.

Alkuvuodesta 1890 kaksi tarkk’ampujaa joutui kortinpeluusta sotaoikeuteen. Toinen sai 6,5 kuukautta vankeutta, toisen tuomio oli vain 15 vuorokautta. Juhannuksena pataljoonassa tarjottiin riisikryynipuuroa ja kotitekoista olutta.

Kesällä komentaja Sundman ilmoitti, että hän oli yli 10 vuotta toiminut pataljoonan päällikkönä ja jätti hyvin palvelleena tehtävänsä seuraajalleen.

Krasnoje Selon leiri

Suomen Kaarti osallistui vuosittain Venäjän sotavoimien leirille, ja vuorovuosina kaksi kahdeksasta Suomen tarkk’ampujapataljoonasta. Kesällä 1890 oli Hämeenlinnan ja 8. Viipurin Tarkk’ampujapataljoonan vuoro osallistua leirille Krasnoje Selossa eli Kyyrölässä, joka sijaitsi Pietarin eteläpuolella.

Matti lähti 6. heinäkuuta pataljoonan mukana leirille ”Rasnainsaloon”, kuten hän myöhemmin itse kertoi, ja perille saavuttiin kaksi päivää myöhemmin. Matka tehtiin junalla Pietarin kautta, eli Mattikin pääsi näkemään suurkaupungin loistoa ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässään.

Äksiisit alkoivat heti, ja järjestettiin useita paraateja. Keisari Aleksanteri III vieraili ja tarkasti leirin, ja seuraavana päivänä sotaväen komentaja kulki keisarin kanssa leirissä. Komento kuului: ”Laulu pitää kuulua kun Hänen Keisarillinen Korkeutensa lähestyy sekä kulkee ohi leiririntaman”. Keisari vieraili leirillä vielä kolmasti ja seurasi kunniakseen järjestettyjä paraateja. Kerrotaan, että ”Hänen Majesteettinsa keisarinna ajoi avonaisissa vaunuissa ja lempeästi nyykäytteli päätään tervehdykseksi”.

”Kuten yleensä on tunnettua ovat Suomen tarkk’ampujapataljoonat kotimaassaan saawuttaneet mainiot  tulokset ampumista koskevissa tarkastuksissa. Tätä taitoansa eivät maamme asewelvolliset näytä unhottavansa isämaansa ulkopuolellakaan. Selvin todiste siitä ovat ne kaksi ampumatarkastusta, jotka täällä ovat pidetyt Hämeen ja Viipurin pataljoonain kanssa. Kumpaisessakin koetuksessa olemme saaneet useampia prosentteja yli korkeimman arvosanan, erittäinkin on Hämeen pojat kunnostaneet itsensä.” (Suomalainen 21.8.1890)

Taisteluharjoitusten lisäksi järjestettiin suuri manööveri Narvan ja Krasnoje Selon välimaastossa. Erotuomarina toimi kenraaliluutnantti Nikolai Bobrikov, jonka Suomen kansa tuli myöhemmin hyvin tuntemaan. Sotaharjoitus oli ankara ja olosuhteet vaikeat, mutta jälkeenpäin pataljoonaa kiitettiin hyvästä suorituksesta, kestävyydestä ja järjestyksestä niin majapaikoilla kuin marsseilla.

”Noin tuhatkuusisataa suomalaista soturia oli viime kuluneena kesänä Krasnojeselon leirissä harjoittelemassa itseään suuren wenäläisarmeijan kanssa. Wanhastaan tunnettu Suomalainen kunto tuli tälläkin kerralla näkyviin; sillä mitään sellaista, joka olisi alentanut mainettamme, ei tapahtunut koko leiri-ajalla. Päinwastoin – warsinkin, mitä tulee meihin Hämäläisiin – kiitettiin meitä erinomaisen hywästä käytöksestä ja tehtäwien kunnollisesta täyttämisestä. Kärsiwällisyys ja kestäwyys, nuo esi-isäin wanhat tuntomerkit, eiwät näytä puuttuwan nykyiseltäkään sukupolvelta, sen huomasimme niissä monissa waikeissa oloissa, joihin jouduimme tällä matkallamme.” (Suomalainen 27.10.1890)

Suomeen lähdettäessä miehistölle tarjottiin hernekeittoa Pietarin asemalla. Seuraavana päivänä saavuttiin Hämeenlinnaan. Keisari lahjoitti myöhemmin äksiisinäytökseen ja manööveriin osallistuneille kullekin 50 kopeekkaa.

Matti Mattilan vuonna 1910 rakentama talo.

Matti Mattilan vuonna 1910 rakentama talo.

Vuosi 1891

Matti Mattila perheineen.

Matti Mattila perheineen.

Pataljoona lähti kesällä leirille Lappeenrantaan. Pataljoonan vuosipäivänä raittiusseuraan kuuluvat saivat kahviannoksen ja muut olutta. Keisari Aleksanteri III vieraili leirillä, jonka päätyttyä kasarmilla järjestettiin perintöruhtinaan kotiinpaluun jälkeinen kirkkoparaati.

Matti sai kolmen viikon loman syksyllä 1891. Lomalle pääsemiseen vaikutti ikäluokka ja pataljoonan komentajan arviointi käyttäytymisestä. Matin loman aikana miehistölle annettiin ylimääräinen annos riisryynipuuroa ja olutta Hänen Keisarillisen Korkeutensa korkeana nimipäivänä.

Miehistö luokiteltiin käytöksen ja virkavelvollisuuden täyttämisen perustella, ja 31.10.1891 Matti kotiutettiin.

Matin ei koskaan tarvinnut käyttää saamansa hyvää sotilaskoulutusta sotatilanteessa.  Hän tuli kotiin ja avioitui Hilma Aliina Laurilan kanssa vuonna 1896. Hilma oli kotoisin nykyisessä Länsi-Aureessa sijaitsevasta Ainesjärven Frigårdin eli Laurilan torpasta. He perustivat Mattilan talon 1900-luvun alussa ja saivat yhdeksän lasta, joista isäni oli toiseksi nuorin. Saatuaan poikansa takaisin talvisodasta Matti kuoli lokakuussa 1940.

 

Ritva Kettunen

Kirjoittaja on asunut Lempäälässä yli 40 vuotta.

Hän hurahti eläkkeelle jäätyään sukututkimukseen ja kirjoitti pohjoiskurulaisen isoisänsä autonomian ajan kolmivuotisesta armeijapalveluksesta 1800-luvun lopulla. Myös Lempäälästä 1-10 arpanumeron saaneet ovat palvelleet Hämeenlinnassa.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentit (2)

  1. Veli-Pekka Salminen

    Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista. Selvitän itsekin parhaillaan isovaarini palvelusta Hämeen pataljoonassa 1890-1893. Tuosta Krasnoje Selon leirialueesta korjaisin, että kyseessä ei ole Karjalan Kannaksen Kyyrölä vaan Pietarin lounaispuolella sijaitseva Krasnoje Selo (Kraassela). -Se oli miehille todella käynti ”suuressa maailmassa”, vaikka miljoonakaupunkia ei varmaan kovin laajalti nähtykään.

    Vastaa
  2. ristoalanko

    Isoisäni Henrik Paavola Hauralasta palveli samaan aikaan kolmena kesänä Hämeen pataljoonan reservikomppaniassa, Urjalan Huhdissa.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>