Talvinen tiaissekaparvi – turvaa ja yhteistyötä

Töyhtötiainen on talvisen tiaissekaparven peruslintu ja havumetsiemme tyyppilintu, joka välttää aukeita alueita ja poistuu harvoin kerran valitsemaltaan reviiriltä. Joskus lintu saattaa vierailla ruokinnalla, kuten 19.1. Vesilahden Saastonkulmalla Vesa Haapaniemen ruokinnalla. Kuva: Kari Isokivijärvi.

Töyhtötiainen on talvisen tiaissekaparven peruslintu ja havumetsiemme tyyppilintu, joka välttää aukeita alueita ja poistuu harvoin kerran valitsemaltaan reviiriltä. Joskus lintu saattaa vierailla ruokinnalla, kuten 19.1. Vesilahden Saastonkulmalla Vesa Haapaniemen ruokinnalla. Kuva: Kari Isokivijärvi.

Talvinen tiaissekaparvi on hyvä esimerkki lintujen yhteistyöstä, luonnossa tapahtuvasta yhteisöllisyydestä. Kovin kauan ei talvisessa metsässä tarvitse hiihdellä, kun korva erottaa hentoja tiaisääniä ja sekaparvi pyrähtelee touhukkaasti puu puulta eteenpäin, koko ajan yhteysääniään kuuluttaen.

Pienet metsätiaisemme töyhtötiainen, hömötiainen ja kuusitiainen muodostavat syksyllä sekaparven rungon ja liikkuvat ravinnonhaussa yhdessä koko talvikauden. Parveen lyöttäytyy lähes poikkeuksetta mukaan hippiäisiä ja puukiipijöitä. Kevään koittaessa parvi hajoaa ja tiaiset hakeutuvat omille reviireilleen.

Parvessa liikkuminen lisää turvallisuutta, muutoin ei tuhannet linnut parveutuisi. Parvessa aina joku huomaa lähestyvän saalistajan, varpushaukan tai varpuspöllön ja laukaisee varoitusäänen. Sen kuultuaan tiaiset jähmettyvät suolapatsaiksi tai säntäävät turvaan tiheikköihin. Varoitusääni on korkea ja vaikeasti paikallistettava, mikä vaikeuttaa saalistajan mahdollisuuksia.

Hömötiainen on töyhtötiaisen tavoin tiaisparven peruslintu ja havumetsiemme tyyppilintu, mutta lajin pesimäkanta on huolestuttavasti vähentynyt metsiemme nuorentuessa. Lahopuusto on hömö- ja töyhtötiaiselle tärkeää, sillä molemmat lajit kovertavat pesäkolonsa lahopökkelöihin. Lahopuustoa on kuitenkin helppo lisätä nuoriin talousmetsiin. Kuva: Kari Isokivijärvi.

Hömötiainen on töyhtötiaisen tavoin tiaisparven peruslintu ja havumetsiemme tyyppilintu, mutta lajin pesimäkanta on huolestuttavasti vähentynyt metsiemme nuorentuessa. Lahopuusto on hömö- ja töyhtötiaiselle tärkeää, sillä molemmat lajit kovertavat pesäkolonsa lahopökkelöihin. Lahopuustoa on kuitenkin helppo lisätä nuoriin talousmetsiin. Kuva: Kari Isokivijärvi.

Koko pitkän syksyn tiaiset varautuvat talveen varastoimalla puun koloihin ja kuusen oksille jäkälän alle siemeniä, hyönteisiä ja hämähäkkejä, mikä parantaa lintujen eloonjäämismahdollisuuksia pakkasjaksoilla.

Ruokintapaikat ovat pienille talvilinnuille tärkeä apu varsikin pakkasjaksoilla. Vesilahden Saastonkulmalla Vesa Haapaniemi sai 19. tammikuuta ruokinnalleen kaksi töyhtötiaista ja kolme kuusitiaista. Vesilahden Riuttankulmalla puukiipijäkin on käynyt Kirsi Rekolan ruokintavieraana.

Lintujen ruumiinlämpötila on 40–42 astetta eli korkeampi kuin monilla nisäkkäillä. Niinpä lintujen on tiiviisti käytettävä lyhyt talvipäivä tehokkaaseen ravinnonhankintaan, jottei noutaja saavu yöllä. Tiaiset säätelevät höyhenpukunsa eristävää ilmatilaa pörhistämällä höyhenensä palloksi ja voivat laskea yöksi kehonsa lämpötilaa muutamalla asteella, jolloin energiankulutuskin on vähäisempi.

Ryhmätyö toimii myös tiaisparven  ravinnonhaussa, sillä jokaisella lajilla on oma ekologinen ravintolokeronsa, jolloin kiistaa ravinnosta ei synny. Ja jos syntyykin, yhteiselon edut voittavat pienet kiistat.

Puukiipijä kapuaa runkoa tyveltä ylös kaivaen kaarevalla nokallaan kaarnanraoista hämähäkkejä. Kuusitiainen touhuaa kuusen latvaosissa , töyhtötiainen oksien keskiosissa, hömötiainen tyvellä. Tali- ja sinitainen liikkuvat pääosin talojen ruokintapaikoilla.

Lahopuut ovat tiaisille tärkeitä ravinto- ja pesäpuita. Töyhtötiainen ja hömötiainen kovertavat pesäkolonsa tavallisesti lahoon koivuun tai leppään. Tiaisia voidaan auttaa helposti jättämällä lahopuustoa pystyyn ja myös tekemällä itse lahopuustoa kaulaamalla lehtipuita sekä tietysti pöntöttämällä. Maahan kaatuneet pökkelöt voi nostaa toista puuta vasten ja sitoa ne kiinni . Eikä aikaakaan, kun lahopuu saa uusia asukkaita.

Lahopuuston säilyttämisen tärkeyttä korostaa metsähakkuiden tehostumisen aikana se, että viimeisen 30 vuoden aikana sekä hömötiaisen ja töyhtötiaisen pesimäkannat ovat huolestuttavasti taantuneet.

Hippiäinen, pienin lintumme, liittyy usein talvisiin tiaissekaparviin. Osa hippiäisistä muuttaa Eurooppaan talveksi. Ankarina talvina koko hippiäisen talvikanta saattaa menehtyä. Kuva: Kari Isokivijärvi

Hippiäinen, pienin lintumme, liittyy usein talvisiin tiaissekaparviin. Osa hippiäisistä muuttaa Eurooppaan talveksi. Ankarina talvina koko hippiäisen talvikanta saattaa menehtyä. Kuva: Kari Isokivijärvi

 

Teksti: Hannu Järvinen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>