Lempäälän kunnan juhlapäivistä

Kuntakokouksen leimassa on haluttu ylläpitää Lempäälän pitäjän jatkuvuutta. Leima on ajalta ennen vuotta 1907.

Kuntakokouksen leimassa on haluttu ylläpitää Lempäälän pitäjän jatkuvuutta.
Leima on ajalta ennen vuotta 1907.

Erkki Koiviston mainio kolumni (L-VS 24.2. 2016) innostaa pohtimaan sekä Lempäälän kunnallishallinnon merkkipäiviä että pitäjän, seurakunnan ja kunnan keskinäisiä suhteita.

Oma käsitykseni on, että Lempäälän pitäjä palautuu organisaationa Ruotsin vallan aikaa vanhempaan kauteen. Sillä on ikää vähintään 1 000 vuotta. Perustelen sitä sillä, että Etelä-Pohjanmaalla on puhuttu laajalti lempääläisten eräsijoista ja kalasaunoista. Nimenomaan kaikkia kyliä koskevalla termillä ”lempääläisten”. Pitäjän päätökset tehtiin käräjäpaikalla, joksi voi päätellä alueen liikenteellisesti keskeisimmän paikan. Se on ollut Telkäntaipaleen/Teljäntaipaleen avokallio, jolla nykyään seisoo kirkon kellotapuli.

Ruotsin valta tukeutui tähän vanhaan pitäjäinstituutioon ja perusti niiden mukaan seurakunnat. Oikeudenkäyttöä jatkettiin pitäjän ja kihlakunnan puitteissa, mutta seurakunnan kirkonkokouksia ja pitäjänkokouksia johti kirkkoherra. Nimismies oli 1600-luvun alkupuolelle asti pitäjän talonpoikien valitsema edusmies, ei valtion edustaja. Valtiota edusti vouti.

Suomalaisuusliikkeen taitavan toiminnan ansiosta Suomeen saatiin 1865 uusi kunnallisasetus. Tutkijat ovat todenneet, että sekin oli lähes suoraan Ruotsin vastaavasta suomeksi käännetty. Asetus antoi pitäjille kolme vuotta (vuodet 1865–1867) siirtyä uuteen kunnallishallintoon. Naapureistamme esimerkiksi Kangasala tekikin näin jo 1865.

Lempäälän tuolloinen kirkkoherra Josef Sevonius oli ikämies ja sairastelikin. Hän kutsui pitäjän miehet perustamaan kunnallishallintoa 3.6. 1866. Kokouspaikkana oli kirkko. Tuossa pitäjänkokouksessa valittiin uuden kunnallishallituksen esimieheksi Kalle Iivari Hinkka ja varaesimieheksi Matias Wilhelm Hannelius. Hinkka oli eturivin maanviljelijä aivan pitäjän etelälaidalta, Hannelius taas kappalainen.

K.I. Hinkka puolestaan kutsui kuntakokouksen kokoon 15.7. 1866. Kokouspaikka oli kirkko, ja heinänkorjuusta huolimatta siihen ehdittiin. Kutsu koski veroa maksavia säätyläisiä ja veroa maksavia maanviljelijöitä. Ei siis kaikkia kuntalaisia.

Tuo kokous valitsi kunnallislautakuntaan 13 jäsentä jo valittujen puheenjohtajien lisäksi.  Kunnallislautakunta vastaa nykyistä kunnanhallitusta ja kuntakokous kunnanvaltuustoa. Edellinen valmisteli ja toimeenpani, jälkimmäinen päätti, mitä kaiken kaikkiaan tehdään. Ensimmäinen uuden kunnallishallinnon mukainen kuntakokous pidettiin 28.8. 1866.

1898 kunnallisasetusta muutettiin jälleen. Lempäälän kuntakokous päätti 7.9. 1907 päätti ”laajemman keskustelun perästä” asettaa pitäjään kunnanvaltuuston, johon valittaisiin 24 jäsentä. Varsinainen valtuuston valintakokous pidettiin sitten aatonaattona 23.12. 1907.  Kuvernööri kuitenkin kumosi tehdyn vaalin seuraavana vuonna. Sen takia kuntakokous toimitti uuden vaalin 20.7. 1908. Uusi valtuusto, joka vihdoin edusti koko poliittista kenttää, piti ensimmäisen kokouksensa 9.9. 1908. Tämän ensimmäisen kansanvaltaisen valtuuston kokouspäivästä 9.9. 1908 on saatu päivämäärä  Lempäälä-päivälle, jota siis juhlitaan vuosittain 9. syyskuuta.

Lempäälän pitäjän tarkkaa ikää emme koskaan tule tietämään. Sama koskee seurakunnan perustamisvuotta. Siinä kysymyksessä on mukana myös itäisen kirkon läsnäolo Lempäälässä. Uusimuotoisen kunnallishallinnon perustamisessakin on monta tärkeää päivämäärää.

Kun vietämme Lempäälän kunnan 150-vuotisjuhlavuotta, kannattaa huomata, että elämme parhaillaan juhlapäivän lähestymisvuotta. Sitten on varsinainen kunnan ”syntymäpäivä” – joko 15.7. tai 28.8. Sen jälkeen elämme varsinaista juhlavuotta, siis 150 vuoden ikäisen Lempäälän kunnan vuoden kestävää juhlaa, joka jatkuu äärimmilleen tulkiten aina 28.8. 2017 saakka.  Lisäksi meillä on tuo kansanvaltaisen Lempäälän juhlapäivä 9.9. Näin ajatellen Lempäälä voi juhlia juhlavuottaan pitempäänkin.

Muuten olen sitä mieltä, että Erkki Koiviston esiin ottama kysymys kuntakeskuksen kerrostalojen maksimikorkeudesta ratkeaisi, jos kellotapulin alle rakennettaisiin harmaakivinen viisi metriä korkea kivijalka. Tapuli kohoaisi vastaavasti maamerkiksi. Sen tiloihin saisi jopa tilaa vailla olevan kirkkomuseon. Ideaan kannattaa suhtautua luovan leikkimielen tuotteena, mutta jokainen voi miettiä, mikä osuus siinä on leikkiä ja mikä totta.

                                                                                                                   Juha Kuisma

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>