LitTRI (väit.), liikuntatieteiden maisteri Maarit Marttilan liikuntapedagogiikan väitöskirjan ”Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus” tarkastustilaisuus pidettiin lauantaina 14. toukokuuta Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi emeritusprofessori Kari Uusikylä ja kustoksena professori, YTT Hannu Itkonen (Jyväskylän yliopisto).
Vesilahtelainen liikuntatieteiden jatko-opiskelija Marttila on toiminut vuodesta 1998 liikunta- ja nuorisotyössä niin ohjaajana kuin hallinnollisissa tehtävissä. Opettajana hän on työskennellyt vuodesta 2003. Tällä hetkellä Marttila on työpaikkansa Tampereen seudun ammattiopisto Tredun liikunnan ja terveystiedon aineryhmän puheenjohtaja. Tutkimustaan hän on tehnyt pääsääntöisesti opetustyönsä ohessa.
Seikkailupedagogiikka ratkaisuna
Koulutuksessa arvostetaan tiedollista osaamista, ja oppijan kokonaisvaltaiset tarpeet saattavat jäädä vähälle huomiolle. Vaikka suomalaiset oppijat menestyvät erinomaisesti kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa, kouluviihtyvyys ja yhteisöllisyyden kokemukset eivät kuitenkaan ole yhtä hyvällä tasolla. Myös liiallinen istuminen, oppijoiden heikentynyt kunto ja jaksaminen aiheuttavat huolta.
Marttilan tutkimus lisää ymmärrystä 1990-luvulla Suomeen levinneestä toiminnallisesta menetelmästä, elämys- ja seikkailupedagogiikasta. Marttilan tohtorinväitöstyön tavoitteena oli tutkia sen sovellusmahdollisuuksia opetuksessa opetussuunnitelmaa toteuttaen sekä selvittää menetelmän sopivuutta erilaisille oppijoille.
– Halusin tutkia, voiko elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta toimia yhtenä ratkaisuna opetuksessamme ilmenneisiin haasteisiin, Marttila toteaa.
Kokemukset myönteisiä
Tutkimuskohteena oli erään ammattiopiston valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmä lukuvuonna 2012–13. Siihen kuului kymmenen iältään 16–22-vuotiasta opiskelijaa. Ryhmän opetukseen sisällytettiin vuoden ajan kerran viikossa elämys- ja seikkailupedagogiikkaa erilaisissa ympäristöissä. Toiminnassa huomioitiin opetussuunnitelman tavoitteet kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi luontoon ja luontoliikunnan oheen yhdistettiin eri oppiaineita monipuolisesti.
Opiskelijoiden, opettajien ja vanhempien kokemukset elämys- ja seikkailupedagogiikan käytöstä ja kuluneesta lukuvuodesta olivat myönteisiä. Keskeiset tulokset osoittavat, että menetelmä tuki yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita, kouluviihtyvyys parantui, poissaolot olivat vähäisiä ja liikunnan määrä lisääntyi. Opiskelijoiden sekä kotiväen mukaan elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta tuki oppimista. Se näyttää sopivan opetussuunnitelmien toteuttamiseen eri koulutusasteilla ja erilaisille oppijoille.
Tulokset tukevat aiempia havaintoja
Niin suomalaisten kuin kansainvälisten aiempien tutkimusten mukaan elämys- ja seikkailupedagogiikalla on ollut myönteisiä vaikutuksia yhteistyöhön ja oppimiseen motivaation kautta. Liikunnan on todettu tukevan oppimista monin tavoin. Luontoliikunnan sekä luontoympäristön on puolestaan havaittu edistävän terveyttä ja hyvinvointia.
– Koska tämä tutkimus on laadullinen, tuloksia ei voida yleistää. Kuitenkin ne tukevat aiempia tutkimustuloksia. Siksi on suositeltavaa, että menetelmää sisällytetään laajemmin osaksi opetussuunnitelmia eri koulutusasteilla, Marttila suosittelee.
Viimeisimmät kommentit