Muutkin mokaa

Olen viime aikoina kunnostautunut mokaamisessa oikein huolella. Pieleen menneet asiat ovat kasautuneet ja turhautuminen lisääntynyt. Voisiko joku asia joskus mennä suunnitellusti ilman ylimääräisiä kevätjuhlaliikkeitä?

Ystäväni lohdutti sanomalla, että tekevälle sattuu. Jos ei tee mitään, ei tee myöskään virheitä. Miten autuasta olisikaan köllöttää sohvalla eikä yrittää järjestää ja säätää mitään ylimääräistä. Korkeintaan huokaisisin raskaasti niille muille, jotka vähän väliä omissa yrityksissään epäonnistuvat.

Oikeasti ymmärrys muiden erheisiin on huomattavasti suurempi kuin omiinsa. Olen usein itsekin sanonut mokanneelle, että älä huoli, tekevälle sattuu. Aina näistä selvitään ja yritetään uudestaan. Siitä huolimatta omien virheiden kohdalla kaivelen taskustani henkisen piiskan, jolla rankaisen itseäni vellomalla epätoivon alhossa. Miksi taas?

Itsensä piiskaaminen olisi kenties enemmän ansaittua, jos olisin vastuussa HUS:in neulaskandaalista tai muusta suuren luokan virheestä. En sentään ole vaarantanut kenenkään terveyttä, vaan pahin seuraus on ollut mahdollinen mielipaha ja ylimääräinen vaiva lisättynä omalla henkilökohtaisella häpeällä tai harmilla. Unohdus, erehdys, harhaluulo ja väärinymmärrys tekevät meistä inhimillisiä.

Inhimillisyys on toivottava piirre meissä jokaisessa. Olen huomannut, että jos ajattelen jonkun onnistuvan kaikessa ja olevan hyvä kaikessa, en oikeastaan tunne häntä. Ne ovat omat mielikuvani ja harhaluuloni, jotka tekevät hänestä epäinhimillisen täydellisen. Kaikki me purskautamme joskus mehut nenän kautta toisen päälle revetessämme nauramaan tai lipsautamme pienen sammakon suustamme. Ja kukapa nainen ei olisi kävellyt hameen helma sukkahousujen sisässä ja vessapaperia kengän korossa. Meidän mokiamme ei sentään repostella vahingoniloisesti keltaisessa lehdistössä.

Mokaamisessa ja nolaamisessa on tosin vivahde-eroja. Vessapaperit kengänpohjassa lankeavat enemmän jälkimmäiseen kategoriaan, jonka kanssa itselläni ei ole ongelmia. Viime viikolla yritin kahdenkymmenen vuoden jälkeen huonolla menestyksellä kärrynpyörää parinkymmenen tuntemattoman katsellessa ja pelikentillä pyllähtelen vähän väliä. Ei haittaa, vaan naurattaa vain. Piiska vedetään esiin, jos muut kärsivät omasta virheestä.

Sanotaan, että moka on lahja. Kantapään kautta opit tulevat parhaiten perille ja oppiipahan samalla sietämään omia vajavaisuuksiaan. Ja niitähän riittää. Sietokykyä lisätäkseni pitää ilmeisesti mokata vielä vähän lisää.

Katariina_Onnela
Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>