Lapsia auttamaan Valko-Venäjälle

matkakertomus_valkovenäjä

Matkalla käytiin muun muassa kangaskaupassa hankkimassa lapsille tyynyliina- ja lakanakankaita.

Terveiset Valko-Venäjältä. Yhdelle Pienimmistä ry järjesti huhtikuussa jälleen kerran kulttuuri- ja avustusmatkan Valko-Venäjälle. Matkan käytännön kuviot olivat tälläkin kertaa järjestäneet Kaija-Liisa ja Pertti Toivonen.

Maanantaina 25. huhtikuuta Helsinki-Vantaalta matkaan lähti noin kymmenen matkalaisen joukko.

Perillä matka alkoi kohti Gorkin pientä maalaiskaupunkia. Vastaanotto oli siellä sydämellinen ja perheet olivat pyytäneet kouluista sekä töistään vapaata saapumisemme vuoksi. Majoittauduimme tuttuihin perheisiin.

Liikuimme paikan päällä pikkubussilla, jossa meillä oli mukana sen verran avustustavaraa, jonka pystyimme lentokoneessa tuomaan. Olimme tiedustelleet etukäteen vierailukohteidemme akuuteista tarpeista, jotta voisimme hankkia tarpeellista arjen käyttötavaraa heille.

Vierailimme Gorkin paikallisessa yleissairaalassa, jonka alaisuudessa on monta pientä terveyskeskusta. Siellä akuutti tarve oli jääkaappi, johon potilaat voisivat laittaa tuomansa ruokansa, jottei heidän tarvitsisi pitää niitä ikkunalaudoilla tai ulkona.

Vierailimme myös lastensairaalassa, joka tarvitsi akuutisti muun muassa liinavaatteita. Kävimme kangaskaupassa hankkimassa lapsille tyynyliina- ja lakanakankaita, joista he sitten saavat uudet puhtaat liinavaatteet. Myös hammasharjat menivät tarpeeseen.

Paikalliselle ala-asteelle suuntautuvalla kouluvierailulla saimme tutustua todella upeakäytöksisiin lapsiin ja nuoriin. Veimme tervehdyksen Suomen Lapista ja saamelaisesta kulttuurista. Jokainen lapsi sai muistoksi kuvan Lapista. Monet koulun lapsista olivat jo ennestään tuttuja, ja jotkut heistä olivat vierailleetkin Suomessa leireillämme. Tervehdimme heitä nimikkovirrellämme ”Kuule Isä taivaan pyyntö tää”. Huomattavaa oli, että venäjän lisäksi valkovenäläiset lapset lauloivat virren myös suomeksi.

Avustimme pikkulahjalla kahta paikallista musiikkikoulua, joiden taloudellinen tilanne oli todella surkea. Yksi näistä kouluista oli virallinen kutsujamme. Saimme nauttia upeista musiikkiesityksistä jälleen suomeksi. Gorkilaisessa pikkukirkossa vietimme hartaushetket pitkäaikaisten Valko-Venäjän ystäviemme Anja Pirttilän ja Markku Perän muistoille sekä muistimme Tshernobyl-katastrofin 30-vuotismuistopäivää.

Matka jatkui Minskiin, Valko-Venäjän pääkaupunkiin, jossa vietimme loppuviikon Minskin ystävien seurassa. Siellä tulevaisuutta varjostaa pelko ja pessimismi; Valko-Venäjä kun on maa idän ja lännen välillä. Palkat ja eläkkeet ovat pieniä, esimerkiksi opettajan palkka on noin 200–300 euroa, eläkeläisraha noin 100–130 euroa.

Tapasimme Minskissä vammaisten lasten koulun johtajattaren, jonka kanssa kävimme hankkimassa heidän toiveidensa mukaisesti eri-ikäisille tarkoitettuja vaippoja, joista on jatkuva pula.

Perjantaina 29. huhtikuuta lähdimme paluulennolle, mukana paljon yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Yhdessä onnistuimme.

 

Teksti: KirkkoHarri (Harri Henttinen Vesilahdesta)

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>