Jorma ja Volga ovat Vesilahden maanteiden kuninkaat

Jorma Lehto hankki eläkepäiviensä ratoksi Volgan. Kuva: Ida Nieminen

Jorma Lehto hankki eläkepäiviensä ratoksi Volgan. Kuva: Ida Nieminen

Turkoosi maalipinta sädehtii auringossa. Konepellin nokassa komeilee pieni hopeinen hirvi, joka on noussut seisomaan takajaloilleen. Pyöreät ajovalot tuijottavat eteenpäin kuin kaksi suurta silmää. Autoon nojailee mies, joka tuntee Volga-merkin vuosikymmenien ajalta.

Jorma Lehto ajoi taksia työkseen yli 40 vuoden ajan. Hän luotti neuvostoliittolaiseen Volgaan, jota taksinkuljettajat ja poliisit suosivat 1960-luvulla.

Volgassa ei tarvinnut muistaa laittaa turvavöitä kiinni, koska niitä ei ollut. Etupenkin selkänojasta roikkui kauhukahva, joka oli oikeastaan vain ohut köydenpätkä. Takana istuvien matkustajien sormet puristuivat kauhukahvan ympärille, kun Volga kaarsi tiukkaan käännökseen Vesilahden mutkaisilla teillä.

Jorma Lehdon Volga-taksiin mahtui parhaimmillaan yhdeksän ihmistä ja kolme polkupyörää. Renkaat alkoivat kuumeta, kun hän poimi tienvarsilta ylimääräisiä matkustajia takapenkille. Lehdon turvallisessa kyydissä taittuivat kyläläisten koulumatkat ja asiointireissut kaupunkiin.

− Olisi ollut hienoa, jos olisin ottanut ylös jokaisen omistamani Volgan kilometrilukeman. Olen ajanut yhteensä varmaan miljoonia kilometrejä.

Volgan yksityiskohdat kiinnittävät huomion. Kuva: Ida Nieminen

Volgan yksityiskohdat kiinnittävät huomion. Kuva: Ida Nieminen

Synnyttäjät kiidätettiin aikoinaan sairaalaan usein taksilla. Lehto oli työvuosinaan mukana lukuisissa synnytyksissä kuljettajan roolissa. Hän oppi huomaamaan, milloin oli kiire ja milloin ei.

− Kerran lähdin viemään kyläläistä rouvaa synnyttämään Forssaan. Otin matkalla kyytiin kätilön Urjalasta. Hän piti huolta tulevasta äidistä automatkan ajan. Kätilö totesi rouvalle, että: ”Istu päällä vaan, kyllä se lapsi siellä pysyy.” Myöhemmin kuulin, että nainen sai poikavauvan.

Lehdolle annettiin erikoislupa siihen, että hän sai ajaa taksia tarvittaessa siviilivaatteissa. Muuten taksimiehellä piti olla päässään ylväs koppalakki ja yllään virka-asu.

Lehto joutui kuljettamaan myös onnettomuusuhreja sairaalaan, koska ambulansseja ei vielä ollut. Onnekseen hän ei ikinä joutunut pahoihin tilanteisiin. Itse hän ei ole koskaan ajanut kolaria tai ulos tieltä.

"Kauhukahva" korvasi turvavyöt 60-luvulla valmistetussa autossa. Kuva: Ida Nieminen

”Kauhukahva” korvasi turvavyöt 60-luvulla valmistetussa autossa. Kuva: Ida Nieminen

Lehto osti nykyisen Volgansa pari vuotta sitten. Hän ajoi uuden menopelinsä kotiin Pohjanmaalta asti. Autolla on mukava huristella edelleen pitkin Pirkanmaata.

Lehto kuuluu vesilahtelaiseen eläkeläisporukkaan, joka kokoontuu toistensa luona noin kerran kuussa. Jäsenet ovat asuneet samassa Riehun kylässä kymmeniä vuosia.

Senioriparlamentiksi itseään kutsuva joukko on matkustanut Volgalla nauttimaan kesäpäivistä Urjalan, Viialan ja Tammelan toreille. Enää autoon ei yritetä änkeä ylimääräisiä matkustajia. Vanha Volga sopii ystävysten mielestä erinomaisesti yhteen elämää kokeneen  senioriryhmän kanssa.

Vävy on tilannut Volgaan varaosia Virosta, Saksasta ja Ukrainasta. Auton kunnostaminen on sopivan vaativaa puuhastelua eläkepäiville.

− Jos ei ihmisellä ole mitään muuta vaivaa, niin kannattaa hankkia Volga, Lehto nauraa.

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Fakta

Jorma ja Volga ovat Vesilahden maanteiden kuninkaat.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>