Pienenä tyttönä pelkäsin kotitaloni vinttejä ja pimeää eteistä. Pimeän pelko kulki matkassani pitkälle aikuisuuteen asti. Usein illalla nukkumaan mennessä pelkäsin, että aamulla en enää heräisikään. Pelot tuntuvat aikuisesta usein järjettömiltä, mutta niillä on syynsä menneissä kokemuksissamme. Luulen, että pimeän pelkoni on liittynyt joihinkin turvattomuuden ja menetyksen kokemuksiin lapsuudessa. Enää en pelkää pimeää, ja illalla käyn nukkumaan rauhallisin mielin.
Jotkin pelot voivat tuntua järkeenkäyviltä. Joku saattaa odottaa tulevaisuutta pelokkaana, kun seuraa kaikkea ympärillämme tapahtuvaa: Miten meidän maamme ja koko maanosamme käy, kun pakolaisvirrat valtaavat alueemme ja Euroopan Unioni natisee liitoksissaan? Kuinka pitkään meille riittää puhdasta ruokaa ja vettä? Pystymmekö torjumaan uudet, meitä uhkaavat tartuntataudit? Huolien ja pelkojen lista on loputon.
Me pelkäämme usein sitä, mitä emme tunne, siksi kai tulevaisuus on monen mielestä niin pelottava. Pelon tunteen karkottaa parhaiten joku meille rakas ihminen tai jokin rakas asia, joka tuo turvallisuuden tunteen.
Raamattu kertoo, kuinka Jeesus puhui paljon rakkaudesta. Olihan hänen koko elämäntehtävänsä tulla tuomaan Jumalan rakkaus ihmisten keskelle. Jeesus ei vain puhunut Jumalan rakkaudesta, vaan hän eli sitä todeksi päivittäin, kun hän kulki parantamassa sairaita ja otti suojiinsa niitä, joita kaikki muut hyljeksivät. Samoin hän kehotti seuraajiaan tekemään:” Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne" (Joh.13:34).
Rakkaus ei synny pakottamalla. Jumala ei pakota meitä tulemaan luokseen, vaan hän lähetti poikansa meidän luoksemme kysyäkseen, tahdommeko ottaa vastaan hänen rakkautensa. Raamattu sanoo: ”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon” (1. Joh. 4:16-18).
Laulaja, lauluntekijä Petri Vähäsarjan sanoin: ”Herra pitää musta huolen, vaikka multa irtoisi pää ja kädet. Jos mul on kädet katkennu, se pitää mua vaikka jalasta kii ja vie kotiin. Jos mull on jalatki poikki, niin se ottaa mun sydämen. Sen sydämen. Ja sinne mäkin sit meen. Sinne mäkin sit meen.”
Tiina Hiltunen
Vesilahden seurakunta
Viimeisimmät kommentit