Vihapuhe

Itse kukin meistä on joskus haukkunut toista ihmistä. Samoin olemme olleet joskus haukkumisen kohteena. Tiedämme myös, että valtiot joskus hienoin sanakääntein levittävät vihaa toisia valtioita kohtaan eri syistä. Eipä tämä ole erityisen kaunista kerrottavaa. Mistä tämä kaikki johtuu?

Rippikoulupapilla oli tapana kertoa kahdesta pojasta, jotka olivat hyviä ystäviä. Molemmat pyrkivät jatko-opintoihin: toinen pääsi ja toinen ei. Myöhemmin he hakivat samaa työpaikkaa. Aikaisemmin onnistunut pääsi. Molemmat tavoittelivat samaa tyttöä. Jälleen samaa onnisti. Ystävyys loppui epäonnistuneen kohdalla siihen. Hän haukkui onnistunutta kaveriaan ja kun toinen kuuli, mitä hänestä oli puhuttu, hän suuttui. Jos he myöhemmin sattumalta tapasivat, he saattoivat puhua merkittömistä asioista. Ystävyys on mennyttä.

Onko meillä keinot vastoinkäymisten tullessa hoitaa itseämme? Jos sisimmässä keljuttaa niin paljon, että ajatusmaailma pyörii kiusallisen asian ympärillä, on viisasta puhua turvallisen henkilön kanssa. Yksin ei pidä murjottaa. Asia näyttää silloin pahemmalta kuin se todellisuudessa on. On vanha viisaus, että koettuja vääryyksiä ei missään tapauksessa saa jäädä hautomaan. Se vie pois tervettä elinvoimaa, jota voisi käyttää paremmin.

Olisi joskus syytä miettiä, onko meillä kenties huonot välit joidenkin kanssa. Mikäli se johtuu meistä, voisiko anteeksipyyntö olla paikallaan? Ilkeys herättää vihaa. On jotain perusteellisesti väärin, jos yhteisessä kanssakäymisessä ilkeys hyväksytään ikään kuin luonnollisena asiana. Ilmapiiri pysyy jatkuvasti huonona.

Tiedotusvälineistä luemme jatkuvasti vihateoista, joilla on kauheat seuraukset. Jotain on täysin vialla niiden ihmisten kohdalla, jotka räjäyttävät pommeja. Monesti huonot sosiaaliset olot pakottavat tällä tavoin kostamaan, ja todellisia uhreja ovat viattomat ihmiset. Monissa maissa pitäisi saada elinolosuhteissa perusteellinen korjaus. Se on tavattoman vaikea tehtävä. Yleinen totuus on, että hyvin voivien ihmisten on eri puolilla maailmaa vaikea luopua saamistaan eduista. Ikävä on tietää, että uskonnollisia tai poliittisia fanaatikkoja aina riittää. Heihin ei tehoa mikään järkipuhe. Onneksi tämä ei ole                    Suomessa ongelma.

Historia tietää kertoa rotuvihasta kammottavia asioita. Meidän tulee muistaa, että emme itse voi vaikuttaa mitenkään siihen, mihin rotuun tai kulttuuriin synnymme. Kaikki rodut ovat tasa-arvoisia ja kaikille kuuluu elämisen oikeus. Meidän ei pidä missään tapauksessa vaikeuttaa omalla toiminnallamme toiseen rotuun kuuluvan ihmisen elämää.

Kristinuskon keskus on anteeksiantava Jumala. Hän voi sulattaa kovettuneen mielemme                       ja antaa uuden elämän, jota johtaa rakkaus. Käytetään tätä Jumalan lahjaa hyväksemme. Elämän sisältö paranee tällöin suuresti.

 

                      Heikki Miettinen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>