Kuva Senaatintorilta 1917 Suurkirkossa pidetyn poliittisen kokouksen jälkeen. Juho Uoti oli kokouksessa yhtenä puhujista Jean Boldtin ja Arvid Järnefeltin ohella.
Isoisäni Juho Henrik Uoti(la) syntyi 14. tammikuuta 1862 Nakkilassa Tattaran kylässä. Hänen isänsä Johan Uotilan (1830–1968) suku oli ollut nakkilalaisia maanviljelijöitä monessa sukupolvessa taaksepäin. Juhon äiti Mariana Erkkilä (1835–1918) oli kotoisin Kiukaisista Laihian rusthollista, joka on ollut saman suvun hallussa ainakin 1500-luvulta asti. Mariana oli vanhempiensa Esaias Markunpojan ja Esther Lovisan kymmenes lapsi ja hän solmi avioliiton Johan Uotilan kanssa vuonna 1854. Parille syntyi seitsemän lasta, joista neljä eli aikuisiksi.
Nälkävuosien aikaan 1860-luvulla Johan Uotila oli mennyt takaajaksi naapurinsa pankkilainaan ja kun tämä ei pystynytkään maksamaan velkaansa, Uotila menetti kaikki tilansa ja kuoli pian sen jälkeen 38-vuotiaana. Mariana pääsi kahden nuorimman lapsen kanssa takaisin kotitaloonsa Kiukaisten Erkkilään. Vanhin sisaruksista Eva avioitui Poriin Karl Renforsin kanssa ja Juho jäi kunnan hoidokiksi Leistilän Jokelaan, joka oli Johan Uotilan äidin kotitila. Juhon isoäiti eli siellä aina vuoteen 1877 saakka. Juho otti aikanaan sukunimekseen Uoti ja Frans-veli sukunimen Tamminen.
Juho elätti itseään tekemällä savesta kukkopillejä ja kävi myöhemmin puusepänopin. Hänen ollessaan 16-vuotias perustettiin Poriin lyseo, ja Juho oli ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa opintielle. Hän pääsi ylioppilaaksi 25-vuotiaana ja suvussa kulkevan perimätiedon mukaan kirjoittautui Helsingin lääketieteelliseen tiedekuntaan. Fennomaanina hän kuitenkin ajautui sen ajan kieliriitoihin ruotsinkielisessä tiedekunnassa ja vaihtoi matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan, josta hän valmistui vuonna 1893.
Helsingin yliopiston keskusarkistosta huhtikuussa 2016 saatujen tietojen mukaan Edvard Lybeck oli tullut pari vuotta ennen Juho Uotia yliopistoon ja opiskellut ensin matemaattis-luonnontieteellisessä osastossa 1884–1887 filosofian kandidaatiksi. Sen jälkeen hän siirtyi lääketieteelliseen tiedekuntaan, suoritti kandidaatin tutkinnon 1890 ja lisensiaattitutkinnon 1895. Juho kirjautui matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan 1888 ja valmistui siis 1893. Merkintöjä lääketieteelliseen tiedekuntaan kirjautumisesta ei yliopiston matrikkelista löydy. Juho Uoti Ja Edvard Lybeck, Vilppulan Elämänmäen perustaja (1904–1917) ja myöhemmin Kirvun luonnonparantolan ylilääkäri (1917–1919), lienevät kuitenkin tunteneet toisensa. Perheessämme aina 1960- ja 70-luvuille asti silloin tällöin mainittiin kunnioittaen tohtori Lybeckin nimi ja hänen karrieerinsa luontaishoitoaatteen parissa.
Juho Uotin ja Augusta Laurilan kihlakuva vuodelta 1896.
Valmistuttuaan Juho Uoti perusti Säkylän Korvenkylään terva- ja tärpättitehtaan, ja Säkylästä löytyi myös elämänkumppani, perniöläissyntyinen kansakoulunopettajatar Matilda Augusta Laurila (1862–1936). Pari avioitui vuonna 1896.
Parin vuoden päästä Juho Uoti myi tehtaansa ja perhe muutti Poriin, missä Juho perusti tuttavansa kanssa kirjankustannusliikkeen Uoti & Grönroos. Liike siirrettiin myöhemmin Tampereelle nimellä Kirjan Kustannus OY Sampo. Juho myi osuutensa vuonna 1901 ja osti Raisiosta Pahaniemen kartanon. Vuonna 1902 löytyy lehtitieto, jonka mukaan ”herra Uoti oleskelee paraikaa Venäjällä siellä tutustuakseen kananhoitoon sekä ottaakseen selkoa tähän hoitoon tarvittavista rakennuksista”.
Juho Uoti teki tilalle suuria investointeja, mutta sairastui Raisiossa tuolloin endeemisenä tautina liikkuneeseen malariaan. Lisäksi hänellä oli muitakin vaivoja, joihin ei sen ajan lääketieteeltä löytynyt apua. Erilaisista keskieurooppalaisista vesihoitomenetelmistä oli silloin jo Suomeen tullut tietoja ja osaamista, ja niinpä Juho Uoti alkoi kokeilla kylmiä pyyhkeitä, vilpoisia ammekylpyjä ja kylmiä puoliammekylpyjä. Sitten tulivat mukaan vaihtuvalämpöiset kylvyt kuumasta kylmään ja päinvastoin. Kylmillä ja kuumilla kääreillä, höyryhoidoilla ja valeluilla Juho Uoti sai itselleen avun, ja kun vielä naapurin vaivoihinkin tuli helpotusta näillä keinoilla, heräsi Juhon kiinnostus luontaisiin menetelmiin terveyden hoidossa.
Juho Uoti oli paitsi vesihoitojen kehittelijä myös useiden teknisten keksintöjen tekijä. Jo opiskeluvuosinaan
Askaisten pappilan portilla noin vuonna 1910. Vasemmalta takaa: kanttori Salmela, palvelustyttö Edla, seminaarilainen Elina Kupila, pastorska Uoti, pastori Uoti. Edessä vasemmalta: kanttorin tytär, Uotin pojat: Oiva Lahja, Arvo Insar, Jalo Aarre, Kauko Johannes ja Ensio Ilmari.
1891 hän haki patentin keksimälleen ilmajohtimelle ja vuonna 1904 tuulikoneelle. Samoihin aikoihin Aamulehti kertoo maisteri Uotin keksineen sähköurut. Suvussa kerrotaan tarinaa, jonka mukaan Juho olisi keksinyt myös maalta merelle ammuttavan torpedon ja joutuneensa vaikeuksiin, kun erehtyi lähettämään piirustukset tsaarille. Juholla oli myös haaveena kehitellä uusi maailmankieli, jota kaikki voisivat ymmärtää. Juhon elinaikana oli jo keksitty esperanto vuonna 1880, ja Suomen ensimmäinen esperantoyhdistys perustettiin Jyväskylään 1904. Juhon maailmankielestä ei ole jäänyt muistiin kuin yksi sana – hän antoi nuorimmalle pojalleen nimeksi Insar, joka kyseisellä kielellä tarkoittaa ”jatkaja”.
Pahaniemen tila ajautui Juhon sairastamisen vuoksi pakkohuutokaupattavaksi. Se siirtyi Juho Uotin omistuksesta pois vuonna 1905. Juho Uoti oli jo opiskeluaikoinaan suorittanut opintoja teologisessa tiedekunnassa ja päätyi nyt opiskelemaan papiksi. Perhe sai väliaikaiseksi asunnoksi Piikkiön Tuorlan kartanon pehtorin asunnon.
Pastoraalitutkinnon Juho suoritti vuonna 1906 ja hänet määrättiin Koivulahdelle kappalaiseksi. Papin toimen ohella hän neuvoi seurakuntalaisia myös terveydenhoidossa, ja seuraavana vuonna Ilmajoelle siirryttäessä oli pappilan ovella jo potilaita odottamassa parantajapappia. Ilmajoella Juho Uoti sai ensimmäiset sakot valelääkärinä toimimisesta. Seuraava virkapaikka oli Ahlainen ja sitten Askainen. Juho Uoti ei näissäkään pitäjissä pitänyt hoitotaitojaan vakan alla ja sai ”kiivasluonteisuutensa” vuoksi itselleen vaikeuksia.
Lopulta hänet määrättiin Velkualle, joka oli Suomen pienin seurakunta siihen aikaan, mutta huolimatta palkkatason nostosta Juho Uoti katsoi, ettei hän Velkualla pystynyt elättämään perhettään. Pojatkin olivat tulleet kouluikään, joten hän anoi siirtoa Porvoon hiippakuntaan. Kun sitä ei hänelle myönnetty, hän päätyi luopumaan papintoimesta ja anoi Helsingin maistraatilta vuonna 1911 lupaa saada ryhtyä luontaisen terveydenhoidon neuvojaksi. Se hänelle myönnettiinkin, ja Juho oli vapaa tekemään hänelle jo rakkaaksi muodostunutta neuvontatyötä. Samana vuonna hän teki opintomatkan Keski-Eurooppaan tutustuakseen vesihoitomenetelmien alkulähteille.
Juho Uoti oli aikansa sivistyneistön tapaan Leo Tolstoin filosofian ihailija. Tolstoin aatteiden mukaan ihmisen piti elämänsä tarpeissa mahdollisimman vähän turvautua toisten apuun. Tolstoin innostamana mm. Arvid Järnefelt luopui hyväpalkkaisesta lakimiesurasta ja perusti maatilan Lohjalle ja siten elätti perheensä omien kättensä työllä. Juho Uoti omaksui ajatuksen, että terveydenhoidossa voisi myös olla itsenäinen ja käyttää omatoimisia hoitomenetelmiä.
Opintomatkalta palattuaan Juho Uoti julkaisi vuonna 1912 oppikirjan Kotiopas terveydenhoidossa. Siinä on tarkkaan kuvattuna uotilaisen vesihoitojärjestelmän silloiset hoitomenetelmät. Juho Uoti sovelsi keski-eurooppalaisia menetelmiä suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi. Erilaisia hoitolajeja oli mm. pyyhintä, aurinkokylpy, kasviuuteliuokset, hieronta, ilmakylpy, voimistelu, valelu, höyryhengitys, kuumennus, kylpy, villavaatekääre, ruokavalio (paastokuurit, kasvisruokavalio) sekä kääre.
Oppikirjan lisäksi hänellä oli kirjallisessa muodossa puolivalmiita hoito-ohjelmia. Eri puolilla Suomea ihmiset olivat saaneet tietää Juho Uotin parantajanlahjoista, ja hänelle lähetettiin kirjallisia kyselyjä kotihoito-ohjeista. Niitä hän auliisti jakeli ja neuvoi hoitojen ottamista kotioloissa. Kävi kuitenkin ilmi, että omatoimisesti voitiin ottaa vain hyvin yksinkertaisia hoitoja, ja syntyi tarve ryhtyä kouluttamaan luontaishoitajia toteuttamaan vaikeampia ja monimutkaisempia ohjeita. Noin 3-4 kuukauden mittaisilla kursseilla 1910–1920-luvuilla Helsingissä koulutettiin hoitajia anatomiassa ja fysiologiassa sekä opetettiin uotilainen vesihoitojärjestelmä hierontoineen, kylpyineen, valeluineen, käärehoitoineen ja höyrytyksineen. Hoitajia saatettiin lähettää yksityiskoteihin hoitamaan tai he perustivat omia hoitolaitoksia koteihinsa ja hoitoja annettiin myös julkisissa saunoissa. Hoidot saattoivat tuolloin olla hyvin pitkäkestoisia: yksistään erilaisia käärehoitoja saatettiin antaa 5–7 kertaakin toistettuna peräkkäin, vaivan laadusta riippuen.
Koulutetut luontaishoitajat liittyivät perustettuun Luontaisen Terveydenhoidon yhdistykseen. Yhdistys piti säännöllisiä kokouksia ja julkaisi omaa lehteä, jonka nimi oli Luonnon Apu. Lehdessä käsiteltiin myös esiin nousseita ongelmia; esimerkiksi jos julkisessa saunassa annettiin noita pitkäkestoisia kylpy- ja käärehoitoja ja kylpijällä oli vielä hoitaja mukana, herätti se muissa saunojissa närkästystä. Erään Luonnon Apu -lehden kertomuksen mukaan muut kylpijät ”pelkäsivät uotilaisia enemmän kuin bolshevismia”.
Maistraatin myöntämä lupa Juho Uotille (ryhtyminen luontaisen terveydenhoidon neuvojaksi 1911).
Huolimatta virallisesta luvasta toimia luontaisen terveydenhoidon neuvojana Juho Uoti kohtasi vastustusta viralliselta taholta. Neuvontamatkalla Kuopiossa hänet pidätettiin ja vietiin poliisikuulusteluun. Toimitettiinpa hänet kerran myös Nikkilän sairaalaan. Näistä episodeista ei kuitenkaan sen vakavampia seurauksia ollut.
Suomessa 1900-luvun alkuvuodet olivat myös poliittisen epävakauden aikaa. Juho Uoti toimi aktiivisesti suomalaisessa puolueessa ja piti suomen kielen merkitystä tärkeänä. Sittemmin hän idealistina liittyi ensimmäisenä Suomen kirkon pappina sosialistiseen puolueeseen ja osallistui mm. kesällä 1917 puhujana Jean Boldtin järjestämään poliittiseen joukkokokoukseen Helsingin Nikolainkirkossa. Myös Arvid Järnefelt osallistui samaan tilaisuuteen. Boldt pidätettiin tässä yhteydessä, ja kun Juho Uoti ei saanut järjestäytynyttä työväkeä lähtemään Boldtia vapauttamaan, hän pettyi myös tähän yhteisöön. Juho Uotin mielessä siinteli sosialistinen, uuttera ja suorastaan askeettisen vaatimaton
Kotiopas vuodelta 1912.
ihanneyhteisö, jossa jokainen jäsen sitoutuu toimimaan yhteisen hyvän puolesta.
Viimeinen Juho Uotin suurista suunnitelmista oli tällaisen ihanneyhteisön perustaminen. Nimenä yhteisölle oli Herran kansan tasavalta ja se perustui hyvin perhekeskeiseen kristilliseen rakennelmaan. Tämän aatteen saarnamatkalla Juho Uoti tapasi kohtalonsa. Pukinmäen asemalla Tikkurilassa hän jäi rataa ylittäessään junan alle ja menehtyi 4. lokakuuta 1920. Jo aiemmin oli joku potilaista ennustellut, että ilman Juho Uotia hoitomenetelmä ajautuisi perikatoon. Toisin kävi. Pastorska Augusta Uoti oli jo vuosia toiminut vastuunkantajana miehensä rinnalla ja ryhtyi nyt uotilaisen luontaishoitoaatteen johtoon tarmokkaasti.
Seuraavassa tarinassa kerrotaan Lempäälän Luontaiskylpylän perustajasta, pastorska Augusta Uotista.
Kirsti Uoti
Kirjoittaja on sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri ja toiminut kolmannen polven yrittäjänä
Lempäälän Luontaiskylpylässä vuodesta 1981 lähtien
Viimeisimmät kommentit