Miten vesihoidot tulivat Lempäälään 7. osa Uotit ja Kavanderit

Uotin perhe noin vuonna 1908 tai 1909 Augusta Uotin sylissä Insar s. 1907, Oiva Lahja s. 1903, Aarre 1901, takana vasemmalta Kauko s. 1898, Juho Uoti, Ensio Uoti s. 1897.

Uotin perhe noin vuonna 1908 tai 1909 Augusta Uotin sylissä Insar s. 1907, Oiva Lahja s. 1903, Aarre 1901, takana vasemmalta Kauko s. 1898, Juho Uoti, Ensio Uoti s. 1897.

Lempäälän Luontaiskylpylän perustaja Matilda Augusta Laurila syntyi Särkisalossa 2. syyskuuta 1863. Hänen isänsä suku oli alkuaan lähtöisin Särkisalon Varknan tilalta. 1700-luvun puolivälistä Augustan esi-isät olivat omistaneet Särkisalon Hakkalan tilan. Augustan isä Anders Johan Andersson avioitui perniöläisen Maria Wilhelmiina Antintyttären kanssa. Augusta oli seitsemäs parin kahdeksasta lapsesta. Perhe asui aluksi Hakkalan tilaa, mutta muutti myöhemmin Augustan äidin kotitilalle Perniön Laurilaan.  Sukunimeksikin otettiin tilan nimi Laurila.

Lapsista viisi kuoli ennen täysi-ikäisyyttä. Kun perheen äiti kuoli 46-vuotiaana, isä meni uusiin naimisiin Maria Amanda Johanintyttären kanssa. Perheeseen syntyi vielä kaksi lasta, Anders Johan (1876–1940) ja Emil Fridjof Hippolytus (1878–1949).

Vuonna 1866 keisari Aleksanteri III vahvisti ”Armollisen asetuksen kansakoulusta maalla”.  Anders Laurila oli alkuun asiaa käsitelleessä kokouksessa pitänyt kansakoulun perustamista Perniöön tarpeettomana, mutta omien lasten tultua kouluikään oli miehen mieli muuttunut. Perheen lapsista Anders Johan jäi koulun jälkeen Laurilaan isännäksi, Emil ja Augusta lähtivät opintielle. Emil valmistui papiksi ja Augusta Jyväskylän seminaarista kansakoulun opettajaksi.

Augusta Laurila pääsi valmistuttuaan vuonna 1885 Säkylään kansakoulunopettajaksi. Kirkkoherra Mandelöfin pappilassa hän tapasi vuonna 1895 Säkylän Korvenkylään terva- ja tärpättitehtaan pitäjäksi tulleen maisteri Juho Uotin, ja he avioituivat vuonna 1896. Augusta jätti opettajan työn 1897, kun perheenlisäystä alkoi ilmaantua. Parille syntyi vuosina 1897–1907 kaikkiaan seitsemän poikaa, joista neljä eli aikuisiksi.

Juho Uoti piti Säkylän yritystä pari vuotta. Sen jälkeen hän perusti Oskari Grönroosin kanssa Poriin kirjapainon 1897. Parin vuoden päästä hän osti liikkeen itselleen, ja se siirrettiin Tampereelle nimellä Kirjan Kustannus OY Sampo.  Vuonna 1901 Juho myi yrityksen uusille yhtiökumppaneilleen ja osti Raisiosta Pahaniemi-nimisen maatilan. Suurista suunnitelmista huolimatta Raisio koitui Juhon terveydelle kohtalokkaaksi, ja muutaman vuoden päästä tila joutui pakkohuutokaupattavaksi.

Augustan tukemana Juho opiskeli papiksi ja suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1906. Raisiossa alkoivat Juhon kokeilut vesihoidoilla ensin oman terveyden palauttamiseksi ja sitten myös lähimmäisten hyväksi. Papintoimen ohella hän neuvoi seurakuntalaisiaan terveydenhoidossa niin Koivulahdella, Ilmajoella kuin Ahlaisissa ja Askaisissakin ja lopulta parannustoimi vei kokonaan voiton Juhon toimissa. Vuonna 1911 perhe asettui Helsinkiin Kallioon. Juho luopui papintoimesta ja ryhtyi luontaisen terveydenhoidon neuvojaksi. Alkoi vilkas neuvontatyö kirjeitse ja henkilökohtaisesti. Tässä työssä Augusta toimi miehensä rinnalla. Vuonna 1911 Juho Uoti teki matkan Keski-Eurooppaan tutustuakseen vesihoitojen uranuurtajien hoitolaitoksiin ja menetelmiin. Matkan tuloksena syntyi oma oppikirja Kotiopas terveydenhoidossa.

Kirjallisen neuvontatoimen lisäksi Uotit ryhtyivät kouluttamaan Kallion Kulmalankadulla luontaishoitajia 1910-luvulla. Eräs koulutettavista oli Tapanilasta kokoisin ollut rouva Martta Kavander (1891-1970), josta tuli vähitellen Uotien luottohenkilö ja hieromakoulutuksen opettaja kursseille. Hän alkoi myös antaa hoitoja kotonaan Tapanilassa. Perustettava luontaishoitajien yhdistys Luontainen terveyskunta sai hänestä vuosikausiksi tunnollisen sihteerin.  Uotilainen luontaishoitoaate vahvistui ja sai paljon kannattajia, mutta myös vastustusta virallisen lääketieteen taholta.

Kavanderin perheen ja Uotin perheen ystävyys oli läheistä. Juho Uoti toimi kastepappina vuonna 1919 syntyneelle Sirkka-tyttärelle. Seuraavana vuonna Juho Uoti kuoli tapaturmaisesti. Luontaishoitoaate oli kuitenkin jo saanut niin vankan perustuksen, että Augusta Uoti pystyi yksin jäätyäänkin jatkamaan toimintaa.  Helppoa ei hänelläkään ollut. Vuonna 1923 Augusta Uoti joutui kahteen otteeseen syytteeseen puoskaroinnista, mutta selviytyi näistä syytteistä potilaidensa hyvillä todistuksilla.

 Suomen Kuvalehdessä 1926 ollut mainos ”Uodin uusi parantola”, joka oli juuri aloittanut toimintansa Lempäälässä.

Suomen Kuvalehdessä 1926 ollut mainos ”Uodin uusi parantola”, joka oli juuri aloittanut toimintansa Lempäälässä.

Tässä vaiheessa alkoi jo olla uotilaisia kaupunkikylpylöitä Helsingin Eerikinkadun hoitolan lisäksi mm Turussa Matinkadulla, Tampereella Aleksanterinkadulla, Viipurissa Papulankadulla, Kotkassa, Haminassa, Helsingin Tapanilassa. Augusta Uoti kiersi kahden viikon välein pitämässä vastaanottoa näissä kylpylaitoksissa ympäri Suomea. Hoitajien koulutusta jatkettiin ja kaikki uudet hoitajat liittyivät jäseniksi yhdistykseen. Yhdistyksellä oli oma lehti, jota yhdessä toimitettiin. Lisäksi oli olemassa kipukassa, jonka varoista autettiin vaikeuksiin joutuneita yhdistyksen jäseniä. Pidettiin ompeluseuroja ja iltamia.

Vielä kuitenkin kaivattiin paikkaa, jossa voitaisiin asiakkaita ottaa täysihoitomajoitukseen. Vuonna 1925 Augusta Uoti löysi Lempäälästä kiinteistön, joka tuntui sopivan tähän tarkoitukseen mainiosti. Kaupat Tyynelän ja Vähä-Kivirannan tiloista tehtiin ylioppilas Arvo Pyöröniemen ja tämän sisaren Tilda Pyöröniemen  kanssa. Heidän isänsä oli muuttanut Lempäälään Mouhijärveltä ja rakennuttanut tilalle kauniin jugend-tyylisen päärakennuksen. Uodin uusi kylpylä aloitti toimintansa heinäkuussa 1926.

Vuonna 1925 orimattilalaisneitonen Hilja Kotisuo (1904-1999) oli käynyt Helsingissä  luontaishoitajakurssit. Hänestä tuli pastorska Uotin suosikki. Ensin hän lähti työhön Haminan kylpylään, mutta Lempäälän Luonnonparantolan avattua ovensa hän oli ensimmäisten hoitajien joukossa ja toimi kylpylässä ei vain eläköitymiseensä saakka, vaan vielä vuosikausia sen jälkeenkin. Hän koulutti työstä poisjäätyään vielä vuosikausia uudet hoitajat ja oli kuolemaansa saakka tuttu näky kylpylän lounas- ja päivällispöydässä. Vuodelta 1989 on olemassa videoituna dokumenttina uotilaisten vesihoitojen ja hieronnan suorittaminen Hilja Kotisuon tekemänä.  Hän oli tuolloin 85-vuotias.

Uotin pojista Ensio (1897–1964) opiskeli diplomi-insinööriksi sekä valtiotieteilijäksi ja väittelikin siltä alalta tohtoriksi. Aarre Uoti (1904–1968) valmistui lääkäriksi ja teki elämäntyönsä keuhkolääkärinä Petsamossa ja Kajaanissa. Insar Uoti (1907–1986) toimi lastenlääkärinä Satakunnan Keskussairaalassa Porissa ja oli viimeiset vuodet sairaalan  johtavana ylilääkärinä.

Kauko Uoti (1898–1979) lähti opiskelemaan lääketiedettä Berliiniin 1920-luvulla, siirtyi sieltä Graziin, Itävaltaan, mutta ei kuitenkaan valmistunut lääkäriksi, vaan vaihtoi opiskelemaan luontaislääketiedettä. Euroopassa hän lienee jo kuullut Benedict Lustin perustamasta maailman ensimmäisestä naturopatian oppilaitoksesta ja vuosina 1929–1933 hän suoritti siellä tutkinnon Master of Naturopathy. Saadun diplomin allekirjoituksena komeilee oppilaitoksen perustajan Benedict Lustin nimi. Myöhemminkin Kauko Uoti on ollut kirjeenvaihdossa Benedict Lustin kanssa.

Uotien lääkäripojat olivat jo varhain tulleet mukaan luontaishoitajakurssien toimintaan, ja sitä myötä näyttää rauhoittuneen myös virallisen lääketieteen taholta tullut vastustus. Kun Kauko Uoti palasi Amerikasta, hän otti vastuulleen Tampereen ja Lempäälän kylpylät ja vuonna 1936 osti äidiltään Lempäälän Luonnonparantolan. Augusta Uoti kuoli samana vuonna, ja muut laitokset jäivät muiden veljien hoitoon. Lempäälään oli samana vuonna valmistunut yksityisrakennus. Ajatuksena oli, että Augusta Uotikin olisi muuttanut Lempäälään asumaan.

Vuonna 1938 Lempäälään valmistui uusi kylpylärakennus, johon oli rakennettu mm. suomalaisissa oloissa ainutlaatuiset höyrysaunat. Kahden ison saunan lämmitykseen käytetään sekä kiuasta, jossa on muutama sata kiloa kiviä, sekä höyryjärjestelmää, jolla saunaan saadaan korkea kosteuspitoisuus. Höyryä käytetään myös paikallishoitoina siten, että höyryhoitoa voidaan antaa joko ylävartalolle tai alavartalolle erityisessä höyryteltassa.

Kavanderin tyttäristä Sirkka ja Aili liittyivät Pelastusarmeijaan sodan aikana ja ainakin Sirkka heistä kävi myös Kadettikoulun. Perheen poika Seppo Kavander toimi sotilaspoikana.  Martta ja Karl (Kalle) Kavander olivat vuonna 1932 muuttaneet Saloon ja perustaneet sinne luontaishoitolan, joka toimi 1960-luvun loppupuolelle saakka. Kalle Kavander (1881–1970) oli ammatiltaan mestaripuuseppä. Hänen kättensä töitä voi ihailla mm. Sibeliuksen Ainolassa, jonne hän valmisti kauniin empire-kaluston.  Aili ja Sirkka koulutettiin luonnollisesti myös luontaishoitajiksi ja 1940-luvun alkupuolella Sirkka Kavander (1919–1981) tuli Tampereen kylpylän johtajattareksi. Vuonna 1945 hänet vihittiin Kauko Uotin kanssa Tampereen Aleksanterin kirkossa, ja uusi pesti Lempäälän Luonnonparantolan johtajattarena alkoi.

Aili Kavander (1916–1985) jatkoi Tampereen kylpylän johtajattarena vuoteen 1950, jolloin kiinteistön vuokrasopimus purkaantui ja hän muutti Poriin ja käynnisti siellä oman luontaishoitolan. Se toimi 1980-luvulle saakka. Aili avioitui tuolloin Savonlinnasta kokoisin olevan liikennöitsijä Veikko Uotilan kanssa, joka aikanaan oli vuosikymmeniä Lempäälän kylpylän kanta-asiakkaita.

Kauko Uotin ja Sirkka Kavanderin hääkuva vuodelta 1945.

Kauko Uotin ja Sirkka Kavanderin hääkuva vuodelta 1945.

Seppo Kavander (1926–1916) avioitui vuonna 1979 Lempäälän parantolan pitkäaikaisen työntekijän Riitta Hovin kanssa. Vuonna 1981 hän osti Tampereen Järvensivusta vanhan leipomon, purki sen uunin ja rakensi tilalle saunan ja hoitotilat. Niissä Riitta Kavander piti kymmenisen vuotta luontaishoitolaa, kunnes lähti opiskelemaan lisää hoitoalaa ja oman yrityksen pitäminen jäi.  Vuosina 1998–2000 Riitta toimi Kirsti Uotin  yhtiökumppanina Lempäälän Luontaiskylpylässä.

Kauko Uoti kehitteli isänsä luomaa hoitomenetelmää omien opintojensa perusteella edelleen. Hänen jäljiltään on olemassa myös uusi käsikirja hoito-ohjelmista, jota ei vielä koskaan ole julkaistu.  Vuonna 1940 tuli voimaan uusi laki, jonka mukaan hoitolaitoksilla pitää olla toiminnasta vastaava lääkäri. Insar Uoti on joitakin aikoja toiminut tällaisessa ominaisuudessa, mutta etäisyyksien vuoksi osoittautui järkevämmäksi pyytää kulloinkin paikkakunnalla toimivaa kunnanlääkäriä toimimaan myös kylpylän vastaavana lääkärinä.

Paitsi perinteisiä vesihoitoja (vaihtokylpyjä, valeluita, hierontoja, sauna-, höyry- ja käärehoitoja) hydroterapeuttien hoitoideologiaan on alkuperäisten uranuurtajienkin mukaan kuulunut yksinkertainen ruokavalio. Vanhan 1950-luvun esitteen mukaan kylpylässä oli ”kiihokkeista vapaa kala-kasvisruokavalio”.  Edelleenkään kylpylässä ei ole tarjolla punaista lihaa. Kahvi on todettujen terveysvaikutteidensa vuoksi jo päässyt pannasta. Kylpylään voi mennä myös paastoamaan.  Aurinko- ja ilmakylpyjä on kautta aikojen suosittu. Erilaiset liikuntamuodot kuuluvat myös kylpylätoimintaan.

Kylpylän toiminta oli aiemmin kesäisin erittäin vilkasta. Yhtä aikaa saattoi olla jopa yli sata asiakasta. Talvikaudet olivat hiljaisempia. 1940–50-luvuilla Kansallisteatterin näyttelijät Alli ja Leevi Linko olivat kesäisin  järjestämässä monenlaista iloittelua ja viihdykettä kylpylävieraille. Kylpyvieraat viipyivät kerrallaan 2–3 viikkoa ja ottivat hoitoja 2–3 kertaa päivässä.  Kautta aikojen kylpylä on ollut suosiossa taiteilijoiden keskuudessa. Tunnetuimpia nimiä lienevät Mika Waltari, Ilmari Kianto, Aaro Hellaakoski, Einari Vuorela, Mikko Oinonen, ja Emmi Jurkka.

Erikoinen vaihe kylpylän historiassa tapahtui heti sodan jälkeen. Vuonna 1944 valtio otti kylpylän haltuunsa 11 kuukauden ajaksi. Sodan jälkeen Neuvostoliitto esitti välirauhansopimuksessa vaatimuksen, että Suomessa olevat saksalaiset ja unkarilaiset piti internoida. Internoimisleirejä oli Suomessa vuosien 1944–1946  aikana yhteensä yhdeksän. Liittoutuneiden valvontakomissio (LVK) antoi 18. maaliskuuta 1946 luvan vapauttaa internoidut.

Kylpylän pihaan yksityisasunnon ja kylpylän rakennusten välille pystytettiin piikkilanka-aita, ja kylpylän tiloihin sijoitettiin yli sata internoitua. Paitsi saksalaisia tai unkarilaisia Suomen valtio internoi myös heidän suomalaisia puolisoita ja perheenjäseniä, mistä on sittemmin käyty oikeuttakin, ja leirillä olleet suomalaiset ovat saaneet korvausta aiheettomasta vankeusajasta kotimaassaan.

Luontaishoitajakurssilta vuonna 1925. Edessä Aarre Uoti, Augusta Uoti ja hieronnan opettaja, rouva Martta Kavander. Augustan takana Hilja Kotisuo.

Luontaishoitajakurssilta vuonna 1925. Edessä Aarre Uoti, Augusta Uoti ja hieronnan opettaja, rouva Martta Kavander. Augustan takana Hilja Kotisuo.

Kauko ja Sirkka Uotille syntyi seitsemän lasta. Heistä Pirkko (s. 1946) valmistui lääkäriksi Turusta 1972. Hän avioitui Ruotsiin Göteborgiin. Hänen tyttärensä Elisabeth Bright (s. 1981) valmistui 2014 lääkäriksi Kööpenhaminassa ja on parhaillaan suorittamassa erikoistumisopintojaan.  Kaija (s.1947) opiskeli Saksassa eläinlääkäriksi ja on tehnyt elämäntyönsä Pyhäjoella kunnaneläinlääkärinä. Kaijan kolmoissisaruksista kaksi kuoli pieninä. Kirsti Uoti valmistui lääkäriksi Turun yliopistosta 1975. Erikoistumisopinnot sisätautialalle (1984) ja reumatologiaan (1991) sekä hallinnon pätevyyden opinnot (2002) tapahtuivat Tampereen yliopistossa ja kuntoutuksen erityispätevyys palveluista Reumaliiton Kuntoutumislaitoksessa (2004). Juha (1954–2015) valmistui sähköinsinööriksi ja oli Harrin (s. 1952) tavoin pitkään mukana kylpyläyrityksen käytännön toimissa.

Kauko Uoti johti Lempäälän kylpylää kuolemaansa asti vuoteen 1979. Kirsti Uoti tuli mukaan toimintaan lääkärinvastaanottoja pitämään vuonna 1977. Sirkka Uoti jatkoi kylpylän toimintaa ja hänellä oli tukenaan myös kokenut hoitaja Hilja Kotisuo, joka avusti hoito-ohjeiden laatimisessa. Miehensä kuoleman jälkeen Sirkka Uoti kuitenkin sairastui vakavasti ja kuoli vuonna 1981.

Kylpylätoimintaa jäi nyt jatkamaan perikunta, joka muutti toimivan yrityksen kommandiittiyhtiöksi vuonna 1982. Myös kiinteistöt omistava perikunta muutettiin vuonna 1989 kommandiittiyhtiöksi. Vuosina 1987–1988 kylpylärakennuksessa suoritettiin mittava saneeraus, jonka yhteydessä liityttiin kunnan vesi- ja viemäriverkostoon sekä kaukolämpöön. Kiinteistön ilmastointi, kiuas, höyryjärjestelmä ja hoitotilat uusittiin ja huoneisiin lisättiin mukavuuksia.

Kirsti Uoti osti toimivan yrityksen sisaruksiltaan vuonna 1990 sekä kiinteistöosuudet kahdelta sisarukselta 1991 ja 1993. Vuosina 1999–2000 toimiva yritys osti määräalan kiinteistöstä, osa kiinteistöstä myytiin Lempäälän kunnalle (Himminnaapuri) ja loppu kiinteistöyhtiöstä jakautui kolmeen osaan, ja osat myytiin rakennusliike Visuralle. Paikalle nousseet kerrostalot ovat nimeltään Uotin Matilda, Uotin Kauko ja Uotin Sirkka. Tässä yhteydessä kaksi viimeistä perikunnan jäsentä sai perintöosuutensa ja he jäivät pois kylpyläkiinteistön omistajuudesta. Viimeisin iso investointi kiinteistössä tapahtui vuosina 2013–2014, jolloin kylpylärakennuksen lämmitysjärjestelmäksi tuli maalämpö.

Lempäälän kirkkomaalla Uotien sukuhaudassa lepäävät vuonna 1947 syntyneet Pekka ja Meri-Kyllikki, Kauko ja Sirkka Uoti, heidän miniänsä ja tämän tytär Marja ja Heidi Uoti, Sirkka Uotin vanhemmat Martta ja Karl Kavander, sisar Aili Uotila sekä kylpylän pitkäaikainen uskollinen työntekijä Hilja Kotisuo.

 

Kirsti Uoti

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?