Eksyksissä, etsiikö kukaan?

Lapsena marjassa useinkin ihmetteli miksi isä on mukana, vaikka hän oli porukan hitain poimija. Äiti oli ripeä marjastaja ja nopeasti sanko täyttyi kukkuraan. Poimiessaan äiti kuitenkin unohti kaiken muun ja pian ilman isää olisimme olleet eksyksissä. Isä piti poimijat koossa ja suunnassa. Välillä tuli otettua riskiä hyvän marikon perään, mutta isän ääni huudon kantaman päästä ohjasi oikeaan ja toi turvallisuutta.

Usein elämämme aikana me joudumme kysymään mihinkäs minä jätinkään itseni? On kehityskriisejä, isoja muutoksia, iloja ja suruja, jotka asettavat meidät kysymyksen eteen, olenko tallessa? On myös uskonkriisejä, joissa joku ratkaisee kohtansa ja lähtee vajavaisuutensa kanssa kohti valoa, toinen jää varjoihin omin voimin yrittämään.

Ps. 37:5 sanoo: ”Anna tiesi Herran haltuun, turvaa Hänen. Hän pitää sinusta huolen”. Kun eri ikäkausina teemme uskonelämässä löytöjä on turvallista tietää, että Taivaan Isä kulkee kanssamme ja pitää huolta suunnasta.

Joku ehkä nuorempana ajatteli, että ns. lasikaappi- tai rooliusko on koko usko. Että usko on tarkoitettu juhlakäyttöön, vitriiniin ihasteltavaksi kuin esine tai hieno ase. Tai että uskon salaisuus ei kestä arkea. Sanotaan että: ”Ei puhuta näistä julkisella paikalla”. Kristitty on arkena haalareissa ja pyhäksi heittää pukua päälle. Sorvilla ja kirkossa sama ihminen – on niin erilainen! Jonkun mieleen voi nousta se kelmeä uskonmuisto, että ajatteli Jumalasta – Hän toimii kuin hätäjarru! Elämän tyylinä oli lasketella täysillä ja itse, mutta hädän uhatessa rikottiin vipulasi ja vedettiin kahvasta. Armoa oli se, että Jumala samaan aikaan odotti ja iloitsi, josko ihminen pysyvästi ja sydämestään ymmärsi kääntyä oman tahdon, synnin ja vääryyden tieltä. Onhan ehkä tuttu sekin kuiva erämaataipale, kun oltiin monumentti- ja perinneuskossa. Paavot, Akut, Urhot ja Uurakset tulivat tutuiksi mutta jotain puuttui vanhatyylisen vaateparren alle kiristyneestä sydämestä.

Monikin tietää, että ylivoimaisesti parasta uskonelämässä on ollut se, kun Jumala on etsinyt ja kerta toisensa jälkeen löytänyt minut. Kun hän on vastannut eksyneen pyyntöön ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”! Kun olen Jumalan armon avulla taas löytänyt lapsenuskoni, täydellisen luottamuksen suureen Jumalaan ja Hänen mahdollisuuksiinsa elämässäni.

Isän ääni, joskus huudon kantaman päästäkin, on vetänyt, ohjannut oikeaan ja tuonut turvallisuutta. Kiitos Taivaan Isä siitä, että Sinä etsit.

 

 

Ensio Partanen

Lempäälän eläkkeelle jäävä kappalainen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>