Mistä yleisurheilulle oma Berruto?

Suomen lentopalloliitto teki kovan ja lajin sisäpiiriä hämmentäneen, jopa suorastaan kuohuttaneen, värväyksen miesmaajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 2005, kun silloin varsin tuntematon italialainen Mauro Berruto astui maajoukkueen ykköskäskijäksi. Kovaluonteinen Berruto alkoi pöllyttää voimalla lajia. Maajoukkueeseen valittiin uusia, menestys- ja harjoittelunälkäisiä pelaajia. Joukkuetta leiritettiin Kuortaneella viikkokausia ja treenit olivat äärimmäisen kovia.

Berruto vaati myös lentopalloliitolta paljon. Kaikkien toimitusjohtajasta liiton siivoojiin saakka piti skarpata ja asioiden piti toimia just eikä sinne päin.

Muutos toi tuloksia nopeasti. Vuoden 2007 EM-kisoissa Suomi sijottui neljänneksi. Maailmanliigassa kukistuivat kaikki lajin suurmaat Brasilia, Venäjä, Puola, USA, Bulgaria ja kumppanit. Lajirankingissa Suomi nousi top 20:een, mikä on huikea saavutus, kun muistetaan lentopalloa harrastettavan yli 200 maailman maassa. Nyt vuonna 2016 kesällä Suomen maaranking on 15.

Suomen kansan lempilaji yleisurheilu kaipaisi ilmiselvästi omaa ”berrutoaan”. Eli omien piirien ulkopuolelta tulevaa pöllyttäjää, suunnannäyttäjää ja herättäjää. Koska yleisurheilu on yksilölaji, ei varmaankaan voi yhtä valmetajagurua palkata, vaan ”yu-berruton” on oltava tyyliltään valmennuspäällikkö, joka ottaisi nykysysteemin krittiseen tarkasteluun, tekisi asiaan kuuluvia muutoksia ja ravistelisi vanhoa luutuneita systeemejä liittotasoa myöten.

Yleisurheilulla on huimasti harrastajia. Vuonna 2015 Suomen Urheiluliitto ilmoitti lajissa olevan 32 219 lisenssin omaavaa harrastajaa. Menestystäkin tulee kansainvälisesti mitaten, joskin sillä logiikalla, että mitä nuorempi ikäsarja, sen paremmin suomalaiset menestyvät. Aikuispuolella arvokisamensstys 2000-luvulla on ollut lähes 90 prosenttisesti keihäsmiesten varasssa, muutama poikkeus toki tilastoon mahtuu tyyliin Tommi Evilä, Janne Holmen ja Jukka Keskisalo.

Kuten yksi arvostetuimmista yleisurheilukirjoittajista, Aamulehden emeritustoimittaja Urho Salo, totesi Oulun Kalevan kisojen aikaisessa kolumnissaan, Suomessa on jättiläismäisiä ongelmia viedä nuorten arvokisamenestyjiä menestyjiksi aikuisten tasolla.

Olisiko tässä juuri tarve jollekin ulkopuoliselle tekijälle? Miten muut maat, vaikkapa Hollanti, Puola tai Saksa saavat urheilijansa aikuisten tasolla menestymään?

Yleisurheilun iso ja arvokas pääoma ovat perinteet. Laji on ollut aina suuren kansan suosikki. Menestyshistoriamme on henkeäsalpaava. Ehkä juuri siksi muutosten tekeminen on hankalaa. Muutoksenvaatijaa katsotaan lajipiireissä karsaasti, sellaista pidetään suorastaan häirikkönä, kuten vuoden 2015 maan parhaaksi valmentajaksi valittu Petteri Piiroinen on haastattelussa sanonut.

Yksi iänikuinen keskustelunaihe on kisatapahtumien pitkäkestoisuus. Esimerkiksi Kalevan kisojen sunnuntaipäivän finaalien ohjelma kesti kuusi tuntia. Nykyihmiselle moinen rupeama on aivan liian pitkä. Tieto on liiton päättäjille yleisön taholta viety vuosia sitten, mutta mitään muuosta ei tässä(kään) ole tapahtunut.

 

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>