Määränpää tuntematon

Jarmo Engbäck, Jarmo Järvinen ja Seija Järvinen ovat Sokkomatkakonkareita. Kuva: Katariina Onnela

Jarmo Engbäck, Raimo Järvinen, Leena Savikko ja Seija Järvinen ovat sokkomatkakonkareita. Kuva: Katariina Onnela

Toimittaja hyppäsi sokkomatkalaisten kyytiin ja lähti reissuun kohti tuntematonta

Arvelan sokkomatkat ovat Vesilahdessa ja Lempäälässä käsite. Matkoja tuntemattomaan määränpäähän on järjestetty jo 12 vuoden ajan ja bussit täyttyvät kerrasta toiseen. Jopa niin, etteivät kaikki halukkaat mahdu reissuun mukaan.

On aikainen aamu, kun Ari Arvelan kuljettaman bussin jokainen paikka on jo täynnä. On aika jännittää ensimmäisen kerran. Mihin suuntaan linja-auto kurvaa Lempäälän liikenneympyrästä? Tässä kohtaa kirvoitetaan matkustajista ensimmäiset naurut, kun liikennöitsijä hämää koko porukkaa ja tarjoaa liikenneympyrässä ilmaisen kierroksen. Lopulta matka kulkee pitkin ysitietä kohti Turkua.

Ari Arvela kertoo, että hän ei koskaan paljasta sokkomatkan määränpäätä kenellekään. Jokainen kyydissä olija saa spekuloida mielessään mihin matka suuntautuu ja se on yllättävän kutkuttavaa. Selkeästi iso osa sokkomatkan hohdosta kiteytyy sen arvoituksellisuuteen.

Ari Arvela on järjestänyt Sokkomatkoja jo 12 vuoden ajan. Kuva: Katariina Onnela

Ari Arvela on järjestänyt Sokkomatkoja jo 12 vuoden ajan. Kuva: Katariina Onnela

Matkan aikana Ari Arvela ei montaa kertaa tartu mikrofoniinsa, vaan antaa matkalaisten vaihtaa kuulumisia rauhassa.

– Sokkomatkat ovat monelle sosiaalinen tapahtuma. Lähes puolet mukana olevista ovat olleet viime vuosina joka matkalla.

Kahdentoista vuoden aikana Ari Arvela ei ole kertaakaan johdattanut sokkomatkalaisiaan samaan paikkaan. Ensimmäisenä vuotena matkoja oli kolme ja sittemmin viidestä kuuteen vuosittain.

– Riippuu aina siitä miten saa aikatauluja sovellettuja ja millainen syksy on.

Bussi kurvaa Ypäjän tienhaarasta vasemmalle ja Ari Arvela kuuluttaa, että maatilamatkailutilan emäntä on keitellyt meille kahvit valmiiksi. Sopivin väliajoin ajoitettu syöminen ja juominen pitävät matkaseurueen hyväntuulisena ja verensokerin tasapainossa. Paijan maatilamatkailun isäntä Hannu Paija kertoo tilasta ja yrityksestään viritellen sokkoreissaajien välille keskustelua maaseudun tulevaisuudesta.

Kahvikupposen ja Paijan omista jauhoista leivottujen sämpylöiden jälkeen matka jatkuu seuraavaan määränpäähän. Tasainen turina kuuluu kuljettajan takaa eikä matkanjohtajaltakaan lopu jutut kesken. Muisteloita matkoilta riittää ja erityisesti takapenkillä sitä puhetta vasta riittääkin. Parhaat jutut kerrotaan siellä, vakuutetaan takaosastolta. Takapenkkiläiset ovat tutustuneet toisiinsa sokkomatkoilla ja vakipaikkojakin on bussiin vuosien mittaan muototunut.

– Tähän jää koukkuun, Raimo Järvinen toteaa sokkomatkojen viehätyksestä.

– Ja hauska seura! Se pitää laittaa, huikkaa Seija Järvinen väliin.

Sokkomatkoille on muutamaan otteeseen suunnattu kahden bussin voimin. Silloin syntyi osallistujaennätys, joka on 98 matkaajaa. Nykyisin matkaan lähdetään yhdellä bussilla, joka helpottaa kohteiden valintaa. Kovin ison väkimäärän kanssa aikaa saisi kulumaan jo siirtymiin ja ruokailuihin melkoisesti.

Matkat ovat niin suosittuja, että päiväpostissa Lempäälän-Vesilahden Sanomansa saavat ovat hieman altavastaajan asemassa, kun kisataan paikoista reissuille. Ensimmäiset paikat seuraavalle sokkomatkalle varataan jo edellisellä matkalla, vaikka päivästäkään ei olisi ihan varmuutta. Seuraavat paikat menevät niille, jotka lukevat tiistai-iltaisin ilmestyvää digilehteä ja sitten ovat vuorossa aamukannon piirissä olevat.

Kaartin kotimuseosta löytyy monenlaista sota-aikaista esineistöä. Kalervo Kaarre on kerännyt esineitä kymmenen vuoden ajan. Kuva: Katariina Onnela

Kaartin kotimuseosta löytyy monenlaista sota-aikaista esineistöä. Kalervo Kaarre on kerännyt esineitä kymmenen vuoden ajan. Kuva: Katariina Onnela

Bussi kurvailee mutkaisilla maaseututeillä, maisemat vaihtuvat ja aurinko paistaa. Mitään hajua ei ole siitä, mihin Ari Arvela seuraavan kerran ajoneuvonsa pysäköi. Hän kertoo, että suosii nimenomaan pieniä teitä sekä hämäyksen lisäämiseksi että maisema-arvon vuoksi.

Seuraava kohde löytyy lopulta Lohjalta. Satavuotiaan huvilan edessä sijaitsevassa kyltissä lukee Villi Kriikuna. Sokkomatkalaisia odottaa lounas hurmaavassa miljöössä.

– Suomikuva on avartunut näillä päivän ja kahden päivän retkillä. Tämä on kotimaanmatkailua parhaasta päästä, tuumaa Raimo Järvinen.

Suomikuvaa ja erityisesti Lohjan kuvaa avarretaan vielä lisää, kun bussin nokka ohjataan Kaarteen kotimuseolle ja mosaiikkigalleriaan. Kalervo Kaarteen kymmenen vuoden aikana keräämä Suomen sotien esineistö on vaikuttava ja  museoon rakennetussa pommisuojassa kuuluvat pommituksen äänet karmivat selkäpiitä. Vastapainoa sota-ajan muisteloille tuovat Teija Kaarteen mosaiikkitöiden näyttely.

Museolta kyytiin hyppää opas, jonka johdolla bussi kiertää Lohjan tärkeimpiä nähtävyyksiä. Aikainen aamu ja pitkä reissu alkavat nuorempaa jo uuvuttaa, mutta konkareilla ei tunnu vielä missään. Seuraavaksi tutustutaan kirkkoherran opastuksella Karkkilan kirkkoon. Kirkot ovat Ari Arvelan mukaan perinteisiä sokkomatkojen kohteita.

Viimeinen pysähdys tehdään Humppilan lasitehtaalla, jossa juodaan kahvit ja ostetaan viimeiset tuliaiset. Millainen mielikuva reissaajille jäi matkasta päällimmäisenä mieleen?

– Tämä oli monipuolinen reissu vehreään eteläiseen Suomeen, summaa Ulla-Marja Pohjola.

Matkat katkaisevat mukavasti hänen arkeaan ja vaikka reissuun lähtisi yksin on mukana usein tuttuja.

– Kaikki matkat, joilla olen ollut ovat olleet onnistuneita. Monet ovat olleet hämmästyneitä, kun olen kertonut heille sokkomatkoista ja ne ovat herättäneet paljon kiinnostusta, hän kertoo.

 

 

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>