Torju naakat: Viritä verkko piipun nokkaan

Nuohooja Sanna Rattinen matkalla työpisteeseen.

Nuohooja Sanna Raittinen matkalla työpisteeseen.

Jos savupiippu on tukossa, syynä voi hyvin olla naakan pesä. Tai mikä vielä pahempi, monta pesää päällekkäin. Naakka rakentaa joka kerta uuden pesän.
– Naakan pesä on kuin betonia. Se voi olla vaikka kuinka korkea ja joskus käy niin, että ainoa keino on aloittaa pesän purku alhaalta päin, nuohooja Sanna Raittinen kertoo.
Lempäälässä naakkoja riittää ja moni pohtii, miten niitä voisi torjua. Naakka on rauhoitettu eikä pesää saa hävittää linnun pesiessä.
– Paras keino naakan torjuntaan on panna verkko piipun päälle. Se pitää kiinnittää kunnolla, sillä naakka on älykäs lintu ja repii verkon auki, jos kiinnitys on huono.
Verkko ei saa olla silmältään liian tiheä. Muuten se kerää nokea ympärilleen ja piippu menee tukkoon.
Jos savupiippu on käytössä, tavallinen verkko ei kovin montaa vuotta kestä. Kannattaa siis käydä tarkastamassa verkon kunto muutaman vuoden välein.

Savupiippujen hormitarkastuksia on viime aikoina markkinoitu näyttävästi. Täkynä on tarjottu ilmaista hormitarkastusta, jonka tuloksena monasti todetaan piipun korjaustarve. Onko tarve todellinen, sen tietää vain ammattilainen.
– Kyllä hormeista vikoja löytyy sieltä täältä. Näissä ilmaisissa tarkastuksissa on kuitenkin usein kyse vain markkinapuheesta, toimitusjohtaja, nuohoojamestari Jyri Sihvo Pirkanmaan Nuohouspalvelu Oy:stä sanoo.
Myös Sihvon yritys tekee tarkastuksia. Tyypillinen asiakas on talon ostaja, joka haluaa tarkastuttaa useamman vuoden käyttämättä olleet hormit. Tarkastukseen käytetään videokuvausta ja painetestiä.
– Pieni halkeama mustassa piipussa ei välttämättä näy videolla. Painekokeella se paljastuu. Koe tehdään niin, että tukitaan tulisija ja pannaan piippuun painetta, jolloin nähdään, mistä piippu vuotaa.

Tulisija tai piippu voivat rikkoutua, jos ne lämmitetään nopeasti kylmästä kuumaksi. Rikkoutumisen vaara piilee etenkin vapaa-ajan asunnoissa.
Talven kylmillään ollutta tulisijaa ei kannata heti lämmittää kuumaksi. Sama pätee tulisijoihin, joita lämmitetään kylmän kauden aikaan vaikkapa vain kerran viikossa.
– Jos menee viikonlopuksi mökille, ensin voi illalla lämmittää tulisijaa pikkuisen ja sitten seuraavana päivänä enemmän. Varsinkin vuolukivitulisijat keräävät kosteutta ja vaativat hitaan lämmittämisen, Sihvo sanoo.
Nopea lämmittäminen saattaa aiheuttaa tulisijan tai piipun halkeamisen.
– Näitä aina sattuu. Korjauksena on tiilien vaihto tai jos halkeamana on pitkä, piippu täytyy massata tai putkittaa.

Puulämmittäjille mieluisa väittelynaihe tuntuu olevano, mikä puulaji on paras polttopuuna. Väittelyä käydään eniten aiheesta koivu vastaan muut puut.
– Koivu on tiivistä puuta ja siitä jää enemmän tuhkaa, mutta samalla on siinä  hyvä lämpöarvo. Esimerkiksi haapaa pitää polttaa jo monta kalikkaa yhteen koivuun verrattuna, Jyri Sihvo vertaa.
Jos tulisija on avonainen, kuusen ja haapapuun polttajan pitää varautua räiskähtelyyn. Kuusi räiskyy tämän tästä, mutta haapa kerää sisäänsä kaasua ja poksauttaa kerralla isomman räiskeen.
Jyri Sihvo kehottaa lämmittäjä käyttämään vain puuta tulisijoissa, joilla valmistetaan ruokaa.
– Muissa tulisijoissa voi polttaa paperia sekä maitopurkkeja ja vastaavia, mutta niitä kannattaa polttaa vasta, kun valkea on kuuma. Sytykkeenä maitopurkkia ei kannata käyttää.

Puulämmityksen suosio on lisääntynyt etenkin toisen lämmitysmuodon apuna.
– Puuta käytetään maalämmön tukena kovilla pakkasilla ja yhä useampi käyttää puuta sähkölämmityksen rinnalla. Uusiin taloihin laitetaan nyt takan lisäksi myös leivinuuneja ja puuhelloja. Vesitakka on hyvä esimerkki siitä, miten puulämmitystä on jalostettu nykyaikaiseen muotoon, Sanna Raittinen toteaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?