Ovet avoinna kotialttarille

Inkeri Kankaanpää kävi tervehtimässä kirkkoherra Harri Henttistä juhlapäivänä tämän kotona. – Sukumme on asunut Vesilahdessa jo 1300-luvulla, Kankaanpää kertoi sukutaustastaan. – Harri on niin mieleinen pappi. Tykätään kovasti. Kuva: Annika Eronen

Inkeri Kankaanpää kävi tervehtimässä kirkkoherra Harri Henttistä juhlapäivänä tämän kotona.
– Sukumme on asunut Vesilahdessa jo 1300-luvulla, Kankaanpää kertoi sukutaustastaan.
– Harri on niin mieleinen pappi. Tykätään kovasti. Kuva: Annika Eronen

Vesilahden seurakunta vietti 670-vuotisjuhlapäiväänsä viime sunnuntaina. Aamu alkoi juhlamessulla, jossa saarnaamassa oli seurakunnan entinen kirkkoherra Aarre Laitila. Messun jälkeen oli järjestetty erilaisia rasteja, joissa esiteltiin kirkkoa, väestökirjanpitoa, diakonia- ja lähetystyötä, rippikoulua ja muuta seurakunnan toimintaa. Lisäksi seurakuntalaisille oli tarjolla toivevirsiä, temppuilua, sählyä, kasvomaalausta, letitystä, kankaanpainantaa, hautausmaakierros ja päätökseksi upea kirkkokonsertti. Soppatykkilounas ja kakkukahvitkin tarjottiin.

Juhlapäivän kunniaksi kirkkoherra Harri Henttinen oli avannut kotinsa ovet seurakuntalaisille. Heti juhlamessun jälkeen Henttinen otti kodissaan vieraita vastaan pukeutuneena entisajan kirkkoherran asuun tärkättyine peruukkeineen ja pitsikauluksineen. Henttisen koti kiinnosti monia, ja kirkkoherra sai olla vastaanottamassa tulijoita ovella jatkuvasti.

– Onpa tilavaa ja värikästä, ihastelivat seurakuntalaiset Henttisen kotia, jota kaunistivat lukemattomat koriste-esineet, paperiperhoset, silkkiruusut ja posliinienkelit.

Sivupöydällä oli kuvakollaasi Henttisen matkasta pikkupojasta armeijan käyneeksi nuorukaiseksi ja lopulta tykätyksi kirkkoherraksi. Olohuoneen keskiössä sijaitsi kotialttari, jota koristivat ikonit, aurinkokehyksinen peili ja silkkikukat.

Mirjami Päivärinta toimi oppaana Vesilahden hautausmaalla. – Runsas väkimäärä kyllä yllätti, Päivärinta sanoi iloisena hautausmaakierroksen jälkeen. Kuva: Annika Eronen

Mirjami Päivärinta toimi oppaana Vesilahden hautausmaalla.
– Runsas väkimäärä kyllä yllätti, Päivärinta sanoi iloisena hautausmaakierroksen jälkeen. Kuva: Annika Eronen

– Aikaisemmin kotonani on kyllä järjestetty pienimuotoisia kokouksia ja piirejä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun lehdessä ilmoitin kaikille avoimista ovista, Henttinen sanoo.

– Täällä piipahtivat myös entiset yläkerran asukkaat. Heidän poikansa keksi aikoinaan sanoa minua Kirkko-Harriksi. He olivat tosi iloisia, kun kerroin käyttäväni nimeä edelleen.

Läksiäisiksi Henttinen oli monistanut vierailleen juhlaplakaatin, johon hän oli koonnut ajatuksia valmisteilla olevasta kirjastaan juhlavuosilogon kera.

– Kirjassani värit ovat tärkeässä osassa, samoin elämän estetiikka. Teos tulee olemaan minun testamenttini, kerron siinä, mitä olen tähän mennessä elämästä oppinut, Henttinen paljastaa.

Vesilahden seurakunnan hautausmaahan tutustuttiin tällä kertaa kirkon entisten työntekijöiden hautojen kautta. 1800-luvun puolenvälin jälkeen seurakunnan kirkkoherroina toimivat muun muassa Gustaf ja Johan Saladin Ticklen, jotka olivat isä ja poika. Yhteensä he olivat seurakunnan johdossa huikeat 60 vuotta.

– Isä Ticklen johti seurakuntaa kolmekymmentäviisi ja hänen poikansa Johan kaksikymmentäviisi vuotta, opaskierroksen vetäjä Mirjami Päivärinta kertoi.

Ticklenien välissä kirkkoherrana toimi Gustav Fredrik Pohjala vuosina 1884–93. Häntä kuvailtiin erityisen aikaansaavaksi työssään.

– Hänen aisaparinaan toimi Palhon kartanon August Peltonen ja yhdessä he olivat oikea tehokaksikko. Seurakunnalle saatiin uusi hautausmaa ja kirkon vuotava kattokin korjattiin.

Mirjami Päivärinta (takana) ja Vesilahden kansallispukuun pukeutunut Ira Hellstén tutkivat yhdessä vanhaa hautaa kirkkomaalla. Kuva: Annika Eronen

Mirjami Päivärinta (takana) ja Vesilahden kansallispukuun pukeutunut Ira Hellstén tutkivat yhdessä vanhaa hautaa kirkkomaalla. Kuva: Annika Eronen

Pohjala oli luonteeltaan säyseä ja ihmisläheinen, eikä koskaan kiistellyt kenenkään kanssa. Kuitenkin kirkkoherrakin välillä osoitti hermostumisen merkkejä, vaikka ei mitään sanonutkaan.

– Hänen kasvonsa ja erityisesti korvansa alkoivat punoittaa. Siitä seurakuntalaiset tiesivät, että keskustelua piti alkaa hiukan hillitä, Päivärinta nauratti kuulijoita.

Vielä 1800-luvulla kirkon ja kunnan tehtävät olivat osittain limittäin ja lomittain, ja niinpä Pohjalakin oli vaikuttamassa siihen, että Vesilahteen saatiin kansakoulu.

Valitettavasti lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan suurta, eikä Pohjalakaan lopulta säästynyt suurelta surulta. Hautausmaalta löytyy vuoden ikäisen Tyyne-tyttären hauta vuodelta 1874.

Kirkkomaahan ennen aikojaan on päätynyt myös kirkonvartijana toimineen Adam Ivendorffin sukulainen, Anna Ivendorff. Nuoren äidin lisäksi haudassa lepäävät hänen kolme pientä lastaan.

– Lastentaudit veivät ikävä kyllä monia mennessään, toteaa vapaaehtoisena tapahtumassa mukana ollut Ira Hellstén.

Henttinen kertoo yllättyneensä juhlapäivän väkimäärästä.

– Kirkossa oli yli kaksisataa henkilöä, ja suuri osa ihmisistä jäi seuraamaan päivän ohjelman loppuun saakka, Henttinen iloitsee.

– Saatiin myös loistava sää. Lauantaina tuuli kovaa, mutta tänään oli mitä parhain ilma. Palaute on ollut pelkästään positiivista. Suurkiitos kuuluu kaikille vastuutehtävissä olleille työntekijöille ja vapaaehtoisille.

 

Annika Eronen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>