Ornitologiikkaa

Aivan kotitalomme vieressä ison kiven kupeessa pesi kuluneena kesänä punarinta. Se on etenkin iltahämärissä kauniisti laulava metsälintu, joka kuitenkin on viime vuosina yhä useammin tullut pesimään myös pihapiireihin. Seurasin punarinnan elämää alkukesästä, sitä kuinka pesässä olleista kuudesta turkoosin- ja ruskeankirjavasta munasta oli eräänä päivänä ilmestynyt viisi pientä linnunpoikaa, joita emolintu ruokki ja piti lämpimänä suojaten niitä siivillään. Lopulta näin, kuinka vielä lentokyvyttömät poikaset yksi kerrallaan hyppäsivät pesäkolon edessä olleelle laudanpätkälle ja siitä edelleen maahan palaamatta enää pesään. Mietin, kuinka ne mahtoivat pärjätä kovassa maailmassa. Kuinka moni niistä mahtaa selvitä petoeläinten kynsistä, talven ankaruudesta tai muuttomatkojen vaaroista. Jokaisesta munasta ei kuoriudu poikasta, kaikki poikaset eivät selviydy.

Jeesus kehotti meitä katsomaan taivaan lintuja: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.”

Lähi-idässä on vähän eri linnut kuin meillä, mutta minun on helppo kuvitella punarinta Jeesuksen tarkoittamaksi linnuksi. Mielikuvaan saattavat vaikuttaa lapsuudesta tutut laulut, vaikkapa ”Oi katsohan lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti aina. Se korkeimman kiitokseen aukaisee suun, kun huolet sen mieltä ei paina – se laulaen Luojansa kiittää.”

Toisessa evankeliumissa Jeesus mainitsee linnun lajiltaankin. Se oli korppi, tuo erämaiden arkana mutta uteliaana ja viisaana pidetty lintu, jonka ylistyslaulu ei kaikkien mielestä kovin kaunista ole. Korppejakin on alkanut meillä päin Kuljussa näkyä. Ne pälyilevät valppaina ympärilleen haaskoja nokkiessaan ja lehahtavat siivilleen ennen kuin pääsen kovinkaan lähelle.

Jeesus puhui ystävilleen myös varpusista. Niillä käytiin kauppaa: varpusia sai kolikolla kaksi, tai toisen evankelistan vielä paremman tarjouksen mukaan kahdella kolikolla peräti viisi. Mikä niiden hinta olisi nykyajassa, on vaikea sanoa, ei todennäköisesti kovin suuri. ”Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.” Silti Jumala pitää huolen niin varpusista, korpeista kuin punarinnoistakin. Jeesus sanoi meidän ihmisten olevan paljon lintuja arvokkaampia. Eikö Jumala pitäisi meistäkin huolta! ”Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.” Jumalan huolenpito ei tee meistä tässä ajassa kuolemattomia ja poista kaikkia pelkojamme -minunkin pääni hiuksissa on joka pesukerran jälkeen yhä vähemmän laskettavaa. Mutta luottamus Jumalan huolenpitoon voi antaa meille rohkeuden hypätä elämänvaiheesta toiseen tulevaan luottaen. Jumalan huolenpidon varassa meidän ei ehkä tarvitsisi niin paljon kylvää ja leikata – eikä varsinkaan koota varastoon, pois niiden ulottuvilta, jotka eivät ole yhtä nopeita nokkimaan. Turhasta murehtimisesta ei ainakaan ole mitään hyötyä.

Pekka Mäenpää

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>